Pöpelikössä goes hippi

En tiedä onko sokerittomuus (lakko tosin kuivu kasaan tossa pari päivää sitten, oho hups) ja nikotiinittomuus tehneet jotain outouksia mun päässä vai onko kyseessä jokin syksyn tuoma viiraus, mutta viime aikoina olen ollut jotenkin erityisen kiinnostunut kaikenlaisesta pimpelipompelista. Ehkä sitä säiden viiletessä, luonnon hiipuessa ja pimeyden lisääntyessä alkaa luonnostaan hakea ympärilleen kaikkea jollain tapaa lohdullista.

Aiemmin, ja toki yhä edelleen, minulle on tullut tarve saada kotiin kaikkea pörröistä, pehmeää ja hämyisää syksyn tullen ja talven lähestyessä. Tämä nyt lienee tosin osapuilleenkin kaikille meille yhteistä. Sitä alkaa mylläämään kynttiläkippo- ja kynttilävarastojaan, kaupassa katse hakeutuu uusiin ihaniin. Alkaa olla aika kaivella kaapin perukoilta lampaantalja esiin. Pönttöuunin lämmitys on vielä tässä vaiheessa jotenkin ihanan romanttista (viimeistään tammikuussa alkaa ottaa päähän jatkuva puuroska lattioilla, sininen IKEA-kassi keskellä olohuonetta ja puiden haku kinosten keskellä tarpoen) ja sitä alkaa sytytellä tunnelmavaloja vähän sinne sun tänne ympäri torppaa.

Tänä vuonna uutuutena tämän hämypesäkolon rakentamiseen tuli tuoksut. Tilasin aroma diffuuserin ja kolme erilaista eteeristä öljyä siihen (noin niinku alkuun…). Aiiiiiii että oon ihan innoissani! Minä en ole ihan varma uskoisinko varsinaisesti aromaterapiaan, mutta ainakin koti tuoksuu nyt aivan mahdottoman suloiselta ja kotoisalta. Lisäksi valitsemani vempele on mielestäni söpö ku mikä. Erittäin tarpeellisena ominaisuutena siitä voi myös vaihtaa väriä fiiliksen ja mieltymyksen mukaan, hihii!

22091801_926885117458483_965031136_n

22091837_926885140791814_61923329_n

Tuoksuiksi nyt ensimmäistä kertaa valikoitui appelsiini, piparminttu sekä rentouttava Pitta -öljyseos. Appelsiinin luvataan rentouttavan, kohottavan mielialaa sekä vähentävän hermostuneisuutta. Piparmintun puolestaan pitäisi lisätä työvireyttä. Kaikille näille olisi tilausta kyllä! (Laitoin juuri piparmintun pörisemään, sillä tarkoitukseni oli pitää siivouspäivää. No, sain minä imuroitua, mutta sitten jumahdin tähän…). Pitta puolestaan liittyy ayurvedaan, josta keskustelin Pirtin Jennan kanssa erään aamuyön tunnit. Näiden keskustelujen ja muutamien testien myötä näyttäisi siltä, että minä olisin kuuma, voimakas, terävä ja päämäärätietoinen pitta (ei siis mikään virallinen diagnoosi) ja miksipä en sitten kokeilisi näitä piirteitä tasapainottavaa eteeristä öljyä. Keskustelimme myös pittan ruokavalioon liittyvistä asioista, mutta niihin en ole vielä ehtinyt paneutua sen suuremmin.

Diffuuseri ja öljyt tilattu täältä.

22093584_926885037458491_1067386416_n

Ihana Lumos puolestaan kirjoitteli Valoa -blogissaan kuukupeista ja muistutteli mieleeni, että kuinka mahtava keksintö se olikaan. Hänen postauksessaan on näistä hyvistä puolista jo hienosti kerrottu, eli en niistä sen suuremmin lähde jaarittelemaan. Itse käytin kuppia joskus vuooooooosia sitten, mutta sitten koko homma unohtui. Tuon postauksen ansiosta asia muistui taas mieleen, ja laitoin tilaukseen vaadin Jereä tilaamaan minulle kupin synttärilahjaksi. Seikkailtiin safkanet.fi -sivustolla ja aaaargghhh minähän meinasin seota siellä ihan täysin! Niinpä ostoskoriin klikkailtiin myös spiruliinaa (josta Jere kuulema aikoo käyttää puolet). Minun kukkaro sanoi ikävästi sekoamiskohtaukselleni ”ei”, mutta aion vielä palata. Erityisesti minua jäi houkuttelemaan nokkosuute ja ihanan kuuloiset himalajansuolakuorintahässäkät, etenkin piparminttu. (Mikähän juttu tää piparminttufiksaatio nyt oikein on? Yrittääköhän mun kroppa kertoa mulle, että rakas, oot vähä kiree?)

22091820_926885050791823_1880206741_n.jpg

Että tällasta pimpelipompelia Pöpelikössä tällä kertaa. Extrahullutuksena tässä on vielä ilmennyt sellaisia piirteitä, että minä vannoutuneena kahvinjuojana ja en-pidä-teestä -tyyppinä, olen alkanut janoamaan teetä. TEETÄ. Kylläpä kyllä. Lähes joka ilta tässä viime aikoina olen onnellisena hääräillyt kaapin perukoilta löytyneen irtoteepussin ja hunajapurkin kanssa, lusikkaa kilkutellut mukia vasten eteerisenä sohvan nurkassa istuen.

22156653_926903767456618_2057680723_n

Asioita minusta

Nyt, kun olen ilmeisen varmasti päättänyt asettaa ahterini tälle alustalle, olisi varmaan hyvä kertoa itsestään hieman jotain. Niin kuin esimerkiksi:

Pelkään kuollakseni käärmeitä. Siis todella kuollakseni. Pelkään myös ajatusta tulipalosta. Itsehän kuvittelen olevani sen verran ninja, että selviäisin, mutta pelkkä ajatus kissoista saa kuristamaan kurkkua.

Rakastan hiljaisuutta ja yksin oloa. Tai hiljaa kaksin oloa. Olemme hirvittävän hyviä olemaan yhdessä hiljaa. En esimerkiksi kuuntele musiikkia käytännössä koskaan ja yleinen hälinä ja (iso) ihmisjoukko tekee minusta levottoman ja ärtyneen.

22053239_926308477516147_1881475095_n

Olen järjestelmällinen ja tunnollinen, mutta joskus myös hykerryttävän epälooginen ja kultakalanmuistinen. Kävimme lomareissulla Madeiralla 1,5 vuotta sitten. Tällä viikolla löysin sieltä tuotuja karkkeja, suklaata ja viinaa kun siivosin liinavaatekaappimme.

Useimmiten ensimmäinen vastaukseni kaikkeen on ei. Useimmiten tämä vastaus myös muuttuu hetimmiten kylläksi, kun hetken sulattelen asiaa itsekseni.

Toisaalta äskeisestä poiketen, minut on helppoa saada mukaan ex tempore -reissuille. Teen välillä melko ex tempore -ratkaisuja elämässä: esimerkiksi varaan vain itselleni matkan Riikaan harkittuani asiaa tunnin tai jäänkin lyhennetyn työajan sijaan opintovapaalle.

22119304_926308350849493_948789685_n

Olen ollut kaksi viikkoa tupakoimatta (tupakoituani elämästäni yli puolet). Eilen jo kävelin kauppaan vakain aikomuksin ostaa tupakkaa. En kuitenkaan ostanut.

NOLO TUNNUSTUS: Olen koukussa Johanna Tukiaiseen. Olen seurannut hänen elämäänsä Hymyn keskustelupalstalla jo vuosia. Tuksu on kipeä, ja minä ehkä vielä hieman kipeämpi, kun seuraan moisen ihmisparan tempauksia mielenkiinnolla.

Näen usein unta lentämisestä tai siitä, että minulla on pitkät hiukset. Molemmat unet ovat ihania ja niistä herääminen harmittaa suunnattomasti.

22054401_926308394182822_36725780_n

En pidä oliiveista, tutustumisleikeistä enkä olkahihnattomista laukuista.

Pidän sinihomejuustosta, yksin työskentelystä ja pitkistä virttyneistä villatakeista.

22091716_926308297516165_1694974407_n

Postauksen kuvitukseni viime päivien elämäni.

 

 

Kaamosmasennustaisto & Olenko ihminen

Tämä postaus liittyy toisaalta siihen kuinka (ehkä) voidaan edes jossain määrin vältellä syksyn ja kaamoksen tuomaa mitäänsanomatonta, nahjusmaista, alakuloista, vetämätöntä ja kaikinpuolin örkkimörkkimäistä olotilaa. Toisaalta nämä vinkit voidaan yhdistää myös siihen, ettei elämä kotona etäopiskellen ja samoja seiniä tuijotellen muuttuisi kuvatun kaltaiseksi.

Minulla on nimittäin taipumusta molempiin. Marraskuusta maaliskuuhun (no joo, joulukuu on välissä ihan oke tällasella semifriikille) laahustan pitkin nurkkia, jos edes viitsin nousta laahustamaan, ja viime viikkoina myös jatkuva kotona olo on alkanut muuttaa habitusta varsin…no, ei-kovinkaan-edustuskelpoiseksi (niin fyysisesti kuin henkisestikään).

22014523_924784427668552_1895502124_n

Muutama vinkkeröinen siis jakoon, joita aion lähteä itsekin nyt toteuttamaan!

Pue päällesi. Niin ihanaa kuin onkaan kulkea pehmeissä virttyneissä lökölökövaatteissa aamusta iltaan, niin kuukaudesta toiseen jatkuessaan se ihan totta alkaa riittää. Siinä muuttuu oma olemuskin ihan virttyneeksi. Kunnolliset ja siistit päivävaatteet tuovat ryhtiä ja luulenpa, ettei pukeutuminen tee pahaa myöskään parisuhteelle kun lopultakin suhteen toinenkin osapuoli erottaa päivän ja yön, arjen ja vapaan.

Harjaa hiuksesi, meikkaakin ehkä! Kuten yllä mainitsin niin myös tässä; ryhtiä ryhtiä! Itse en kotioloissa meikkaa koskaan, mutta ehkä kauppaan lähtiessään voisi olla ihan piristävää vähän jotain ehostusta heittää naamaan (jos se siis tuntuu luontevalta). Samoin hiukset voisi joskus olla muutenkin kuin sillä iänikuisella suttunutturalla.

Yritä siis näyttää ikäiseltäsiOlen reilu kolmekymppinen ja tällä hetkellä kotoa poistuessani ja kaahottaessani pitkin Lidlin käytäviä (so classy) sulaudun mainiosti 50+ tuulipukukansalaisiin. Ei näin.

22053040_924784544335207_1305770553_n

Pidä rytmiä yllä. Tämä on minulle vaikeaa, sillä olen ollut aina yöihminen. Yritän kuitenkin pitäytyä edes jonkinlaisessa vuorokausirytmissä. Aivan varmasti valvon myöhempään ja nukun pidempään kuin keskivertotyypit (ihan jo siitäkin syystä, että minun ei tarvitse poistua kotona), mutta olen nyt ottanut ohjenuoraksi, että viimeistään kymmeneltä on noustava. Valoisan aika vähenee muutenkin, niin ei ainakaan paranna pääkopan olotiloja, jos senkin vähän yli nukkuu.

Tsekkaa pienet arkiset jutut niinku ruuanlaitto. Tällä tarkoitan sitä, että kotona ollessa (ja pimeyden ja ankeuden vyöryessä päälle) hyvin herkästi passivoituu ja aika vaan alkaa valua sormien läpi. Olisi siis hyvä keksiä jokaiselle päivälle jotain tekemistä sekä pitäytyä niissä järkevissä jutuissa. Esimerkiksi sen sijaan, että viikkotolkulla raahustat sohvalta jääkaapille hakemaan eineksiä tekisitkin ruokaa ihan itse. En takuulla kokkaa joka päivä ja ihan takuulla syön sohvalla, mutta edes muutaman kerran viikossa nostaisi ahterinsa niinkin arkisen jutun pariin kuin ruuanlaitto. Touhuaminen kuitenkin on kivaa ja piristävää ja terveellisyydestä ei tarvinne mainita.

…ja To Do -listatYlläolevaan liittyen, päivät tosiaan herkästi muuttuu yhtäjaksoiseksi sumeaksi puuroksi. Niinpä jokaiselle päivälle olisi hyvä keksiä jotain to do -juttuja. Ne voi olla niitä ihan arkisia perusjuttuja (joita normaalit ihmiset eivät ehkä edes listaisi) kuten pyykinpesu, kukkien kastelu, vaatekaapin siivous tai pölyjen pyyhkiminen. Pääasia, että joka päivä nousee ylös ja TEKEE JOTAIN. Tekeminen tuottaa mielihyvää, tarpeellisuuden tunnetta.

22016415_924784577668537_179680927_n

Suuren kaamosmasennustaistonhan aloitti Jenna Pirtissään ja minä omalta osaltani olen tähän taistoon jo aiemmin osallistunut postauksellani Pihan valaistus (lähestyvän syksyn kaksijakoiset kasvot). Tämän postauksen kuvitus liittyy myös tähän kaamostaistoon kun eilen virittelin pihaamme lisää näitä ihanaisia joulukaamosvaloja!

Syysjuttuja pihassa (ja päässä)

Nyt on saanut viettää aivan mieeeelettömän kaunista syksyistä viikonloppua. Tällaisesta syksystä minäkin pidän – aurinkoisesta, lämpimästä ja värikkäästä. Vähän alkaa haaveksia villasukista (jotka tosin olleet jalassa lähestulkoon läpi kesän), muhkeista neuleista, pönttöuunissa rätisevästä tulesta ja – järjetöntä kyllä – teestä.

20170921_143544

20170921_143759

Onnistuin törttöilemään opiskelujen kanssa. Tiesin, että lokakuun lopussa ja marraskuun lopussa on alkamassa verkkokurssit – en vaan tiennyt milloin ilmoittautuminen alkaa. Kävin tänään kurkkimassa ja…hiphei, kaikki ryhmät molemmista kursseista ovat täynnä.

20170921_144041

20170921_144310

Toisin sanottuna nyt näyttää siltä ettei minulla ole marraskuussa ja joulukuussa opiskeluohjelmassa juuri mitään. Hukkaan siis hirvittävästi aikaa ja opintorahakuukausia. Lisäksi mikäli uusia ryhmiä ollaan järjestämässä niin nehän todennäköisesti ovat sitten keväällä. Kevät näyttää jo nyt melko kiireiseltä (mikäli suunnitelmani toteutuvat enkä möhli niitäkin) enkä nyt ihan välttämättä olisi kaivannut sinne lisää kymmentä opintopistettä suoritettavaksi.

20170921_144330

20170924_121536

Mielen ja kaamostaiston näkökulmasta ei myöskään näytä hyvältä se, ettei juuri marraskuussa ole oikein mitään virikettä. Toki talviunille mörrimöykyksi hautautuminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta luulenpa, että pääni totisesti kaipaa tekemistä tuona vuoden kurjimpana ajankohtana. Mietinkin, että jos jostain saisin säästettyä rahaa, niin voisin ilmottautua parille sosiologian kurssille täyttääkseni tyhjyyttä.

20170924_121634

NYT yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen. Yritän olla hermostumatta, yritän olla vaipumatta epätoivoon ja yritän olla pelkäämättä tulevia kuukausia. Yritän olla aktivoimatta mun superlahjakkuutta ja erityistaitoani – stressaamista asioista joihin en voi vaikuttaa tai jotka ovat vasta kaukana tulevaisuudessa.

20170924_121804

20170924_121952

NYT imen itseeni aurinkoa, värejä ja kauneutta. Katselen kuinka meidän puutarhaa pukeutuu syksyyn. Valmistelen sitä talveen. Kuten myös itseäni, siinä samalla.

20170924_121721

To do -lista (rakkaudesta listoihin)

Rakastatteko listoja? Järjestelettekö ranskalaisin viivoin tai pylpyröin siivouspäivä-listaa, ostoslistaa, laukkujen pakkauslistaa ennen reissuja, opiskelu/duunihommeleiden suorituslistaa, ihanmitähitontahansa -listaa? Oletko hujahtanut bujoon? Onko elämäsi ja suunnitelmasi ja koko maailmasi järjestyksessä ja värikoodattuna? (Ei silti tarkoita samaa kuin hallinnassa, huom!, vain hyvin jäsenneltynä!)

MINÄ RAKASTAN. Ihan minkä tahansa arkisen asian, arkipäivän touhut saati jotkut isommat jutskat, saa ympättyä listamuotoon. Ja minä tyttöhän ymppään! En hirveän montaa suurempaa nautintoa elämässä tiedä kuin asioiden säntillisen listaamisen JA tehtyjen asioiden yliviivaamisen/ruksimisen.

Päästäänkin tämän hetkiseen Arkisten Asioiden To Do -listaani.

TEE NÄMÄ:

[ ] Tyhjennä kasvulaatikot ja kasvihuone talveksi

[ ] Istuta callunat

[ ] Selvitä saisko humalakaarihässäkkään vedettyä joulu kaamosvalot

[ ] Postita kirpparilla myymäsi kirja

[ ] Värjäytä tyvikasvu

[ ] Siivoa liinavaatekaappi

[ ] Kirjoita loppuun&palauta luentopäiväkirja

VAIHEESSA:

[ ] Pese sohvan päälliset (ne ON pesty, mutta taitavat jäädä ”kuivumaan” ikuisiksi ajoiksi)

[ ] Huolehdi sato jemmaan (vielä on jäänyt parit yrtit lojumaan, samoin paprikat kai pitäs kerätä myös)

Dear Eki! Tyhmän kesän vuoksi rakkaat kesäkurpitsani eivät ehtineet kasvaa&kypsyä ja iso osa mädäntyi penkkiin. Voiko kypsyttää nämä vauvat sisällä niinku tomaatit vai onko lopputuloksena vain mätä kasa ja kukkakärpäskasvattamo? Anyone?

IMG_20170923_101746_401

TEHTY:

[X] Kirjoittele tärkeänä listaa sen sijaan, että oikeasti tekisit jotain

 

Arkiset ihanat

AAMUT.

Vetkuttelen Jeren kanssa pitkälle aamupäivään sängyssä. Pitkiä yhteisiä kainalointiaamuja on ihan liian harvoin.

Jatkan vetkulointia yksin yli puolen päivän juoden kahvia ja selaten puhelinta.

Huutaa kailotan lopulta olohuoneeseen ”Jere auta, minä en pääse täältä ylös!” ja kikatan kuin teinityttö Jeren tullessa pelastamaan minut tältä ihmisiä kaappaavalta tuplapeittohirviöltä (mikä kammottava kohtalo!).

IMG_20170922_123119_563

PÄIVÄT.

Kerään kasvihuoneesta tomaattien raakileet kypsymään sisälle ja viimeiset yrtit kuivumaan. Suunnittelen viikonlopuksi syksyn pihahommia, kun on kuulema lupailtu AURINKOA. Callunat odottavat portin pielessä. Kasvihuone ja kasvulaatikot ovat antaneet jo kaikkensa. Aika luopua kesästä, valmistella syksy ja valmistautua talveen.

IMG_20170921_155436_624

Nappaan auringonkukan maljakkoon, niiden synttärineilikoiden seuraan, jotka saivat vielä jatkoaikaa suurimman osan kimpusta joutuessa jo roskiin. Niin resuista ja rähjäistä, että sydän sulaa.

20170921_173640

Riemuitsen pumpulipalloista  silkkikanojen tipeistä, jotka ovat kasvaneet jo isoiksi. Otan kuvia ja laadin myynti-ilmoituksia, sillä kersat täytyisi saada maailmalle ennen talvea.

IMG_20170922_132849_016

Osallistun naapurissa talkoisiin ja syön onnellisena emännän laittamaa omenapiirakkaa. Muutama tunti myöhemmin päässäni syttyy lamppu ja pitkät piuhat yhdistyvät – omenapiirakkaa! SOKERITON SYYSKUU! Kauhistun ja minun on välittömästi tunnustettava syntini Pirtin Jennalle. Saan anteeksi.

ILLAT.

Juon punaviiniä ja syön etanoita – taas! Etanat oli luvattu minulle jos olen viikon tupakoimatta. Nyt olen ollut yhdeksän päivää.

Saan ilmaiseksi ja kotiinkuljetettuna pari litraa puolukoita. Puhdistan niitä tyytyväisenä, mietin vispipuuroja ja kuohkeita rahkoja. Mikä perjantai-illan huuma!

Suorastaan villiinnyn perjantaista ja värjään hiuksiani siniseksi. Värjään onnistuneesti myös korvani, poskeni, olkapääni ja molemmat käsivarteni. Värjään myös valkoisen laminaatin, mutta läntti onneksi lähti irti. Siis sitten kun ymmärsin pyyhkiäkin sen kaiken sen sadattelun ja paniikinomaisen ympyrän juoksentelun jälkeen.

Laadin mielessäni to do -listaa ja se kasvaa huikeisiin mittoihin. Sen sijaan, että tarttuisin toimeen päätän katsoa vielä yhden jakson Grace and Frankieta ja jatkan myös Insta-tarinoiden täyttämistä kaikella tärkeällä. Ei sitä ihminen nyt vaan ehdi kaikkea eikä heti!

IMG_20170922_170440_135

 

Hyvä tästä tulee

FB_IMG_1505976008400

Aloitin bloggaamisen muistaakseni vuonna 2007. Tämä on jo neljäs osoitteeni. Toivottavasti nyt olisi jo aika pysähtyä, asettua aloilleen ja katsastella, että juu-u, tämä on koti!

Täällä minä sitten harmaana ja kurttuisena mummona ajan kanaseni niitylle, olen hankkinut kolmannen, neljännen, viidennen kissan, pohdin keskiyöllä verhojen välistä naapureita kuikkien, että mikäs se auttokaan parhaiten unettomuuteen ja syysvitutukseen (ja hörppään lisää kahvia), juoksen helemat paukkuen mustikassa ja pitkospuilla ja juomassa viiniä maailmalla, kerron miten Jere rakastaa minut edelleenkin hyväksi. Ehkä myös avaudun miten nuoriso on aivan pilalla, jos siis päätän heittäytyä valveutuneeksi.

Siihen saakka höpöttelen aikalailla samoista asioista.

Joka kerta uutta blogia aloittaessa on jotenkin hirvittävän raskasta yrittää kertoa mitä olen, mitä kirjoitan. Siksi tein läpileikkauksen vuoteeni Lily.fi -sivustolla ja poimin sieltä reilun kasan postauksia tänne mukaan. Sellaisia postauksia, joiden ajattelen antavan läpileikkauksen minusta.

Toivottavasti tulet mukaan kuulemaan uusia tarinoita. Sellaisia jonninjoutavia ja hirveentärkeitä, niin kuin elämä.