Nyt on saanut viettää aivan mieeeelettömän kaunista syksyistä viikonloppua. Tällaisesta syksystä minäkin pidän – aurinkoisesta, lämpimästä ja värikkäästä. Vähän alkaa haaveksia villasukista (jotka tosin olleet jalassa lähestulkoon läpi kesän), muhkeista neuleista, pönttöuunissa rätisevästä tulesta ja – järjetöntä kyllä – teestä.
Onnistuin törttöilemään opiskelujen kanssa. Tiesin, että lokakuun lopussa ja marraskuun lopussa on alkamassa verkkokurssit – en vaan tiennyt milloin ilmoittautuminen alkaa. Kävin tänään kurkkimassa ja…hiphei, kaikki ryhmät molemmista kursseista ovat täynnä.
Toisin sanottuna nyt näyttää siltä ettei minulla ole marraskuussa ja joulukuussa opiskeluohjelmassa juuri mitään. Hukkaan siis hirvittävästi aikaa ja opintorahakuukausia. Lisäksi mikäli uusia ryhmiä ollaan järjestämässä niin nehän todennäköisesti ovat sitten keväällä. Kevät näyttää jo nyt melko kiireiseltä (mikäli suunnitelmani toteutuvat enkä möhli niitäkin) enkä nyt ihan välttämättä olisi kaivannut sinne lisää kymmentä opintopistettä suoritettavaksi.
Mielen ja kaamostaiston näkökulmasta ei myöskään näytä hyvältä se, ettei juuri marraskuussa ole oikein mitään virikettä. Toki talviunille mörrimöykyksi hautautuminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta luulenpa, että pääni totisesti kaipaa tekemistä tuona vuoden kurjimpana ajankohtana. Mietinkin, että jos jostain saisin säästettyä rahaa, niin voisin ilmottautua parille sosiologian kurssille täyttääkseni tyhjyyttä.
NYT yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen. Yritän olla hermostumatta, yritän olla vaipumatta epätoivoon ja yritän olla pelkäämättä tulevia kuukausia. Yritän olla aktivoimatta mun superlahjakkuutta ja erityistaitoani – stressaamista asioista joihin en voi vaikuttaa tai jotka ovat vasta kaukana tulevaisuudessa.
NYT imen itseeni aurinkoa, värejä ja kauneutta. Katselen kuinka meidän puutarhaa pukeutuu syksyyn. Valmistelen sitä talveen. Kuten myös itseäni, siinä samalla.
Pöpelikössä 
Voihan hittolainen! Iso rutistus sekä tyhjään loppusyksyyn ja täyteen kevääsen. Kympin lisänopat kuulostaa kyllä aika kauhealle, mutta eiköhän hommat järjesty! Joku tarkotus tälläkin on. ❤
Marraskuu on kyllä vähän vaikea, ainakin jos ei ole täysjoulufriikki kuten allekirjoittanut. Mulla se menee aika kepoisasti, kun asettaudun antaumuksella joulutohinan lähtötelineisiin. 😀
TykkääTykkää
Minusta on kyllä alkanut vuosien saatossa kuoriutua enemmän ja enemmän joulufriikkeyteen taipuvainen…josko siis tuleva marraskuu menisi iloisissa tip tap tip tapeissa, toivoa sopii! 😀
Kiitti tsempeistä! ”Hieman” nyt ottaa päähän oma törppöys. Toivottavasti tämä jää viimeiseksi hölmöilyksi tällä opiskelupolulla. 😛
TykkääTykkää
Meidän opinahjossa tiedonkulku on kyllä niin luolamiestasolla, että tuollaisesta ei voisi oikeastaan edes syyttää itseään.
Sun marraskuun agenda on selkeästi keitellä kokoon täydellinen glögi ja leipoa läpi kaikki pinterestin joulureseptit. Jos tekemisen puute iskee pahasti, voi hätäpäissään viettää myös thanksgivingiä. Eli eikun kalkkunaa täyttämään! 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Ohhh! Musta tulee niin täydellinen pikku kotirouva ❤ 😀
Kiitti, piristit kovasti!
TykkääLiked by 1 henkilö
❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Kannattaa hätistellä kurssien opettajia. Joskus he heltyvät ja ottavat kurssille ekstraa mukaan. Joskus kurssilta vapautuu no show -tyyppien takia paikkoja ekan kurssitehtävän jälkeen. Näitä sattuu kaikille. Ilmoittautumisten missaaminen on tärkeä osa opiskelijakokemusta 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Ainakin iskin itseni jonoon! ….olen yhdeksäntenä…jeij… :’D
TykkääTykkää
Siis määki oon taas siinä jokasyksyisessä ihanassa huumassa, missä hypistelen kauniita vaahteranlehtiä ja mietin, et ei mulle tänä syksynä kyl varmaan mitään masennusta ees tuu!
..mutta marraskuu on todistanut luuloni aina vääräksi.
Mut ny pistetään si hanttiin niin perkeleesti! Kaamosmasentujat united!!
TykkääLiked by 1 henkilö
Jes! Kyllä näin on! Round 1, FIGHT!
TykkääTykkää