Kaamosmasennustaisto & Olenko ihminen

Tämä postaus liittyy toisaalta siihen kuinka (ehkä) voidaan edes jossain määrin vältellä syksyn ja kaamoksen tuomaa mitäänsanomatonta, nahjusmaista, alakuloista, vetämätöntä ja kaikinpuolin örkkimörkkimäistä olotilaa. Toisaalta nämä vinkit voidaan yhdistää myös siihen, ettei elämä kotona etäopiskellen ja samoja seiniä tuijotellen muuttuisi kuvatun kaltaiseksi.

Minulla on nimittäin taipumusta molempiin. Marraskuusta maaliskuuhun (no joo, joulukuu on välissä ihan oke tällasella semifriikille) laahustan pitkin nurkkia, jos edes viitsin nousta laahustamaan, ja viime viikkoina myös jatkuva kotona olo on alkanut muuttaa habitusta varsin…no, ei-kovinkaan-edustuskelpoiseksi (niin fyysisesti kuin henkisestikään).

22014523_924784427668552_1895502124_n

Muutama vinkkeröinen siis jakoon, joita aion lähteä itsekin nyt toteuttamaan!

Pue päällesi. Niin ihanaa kuin onkaan kulkea pehmeissä virttyneissä lökölökövaatteissa aamusta iltaan, niin kuukaudesta toiseen jatkuessaan se ihan totta alkaa riittää. Siinä muuttuu oma olemuskin ihan virttyneeksi. Kunnolliset ja siistit päivävaatteet tuovat ryhtiä ja luulenpa, ettei pukeutuminen tee pahaa myöskään parisuhteelle kun lopultakin suhteen toinenkin osapuoli erottaa päivän ja yön, arjen ja vapaan.

Harjaa hiuksesi, meikkaakin ehkä! Kuten yllä mainitsin niin myös tässä; ryhtiä ryhtiä! Itse en kotioloissa meikkaa koskaan, mutta ehkä kauppaan lähtiessään voisi olla ihan piristävää vähän jotain ehostusta heittää naamaan (jos se siis tuntuu luontevalta). Samoin hiukset voisi joskus olla muutenkin kuin sillä iänikuisella suttunutturalla.

Yritä siis näyttää ikäiseltäsiOlen reilu kolmekymppinen ja tällä hetkellä kotoa poistuessani ja kaahottaessani pitkin Lidlin käytäviä (so classy) sulaudun mainiosti 50+ tuulipukukansalaisiin. Ei näin.

22053040_924784544335207_1305770553_n

Pidä rytmiä yllä. Tämä on minulle vaikeaa, sillä olen ollut aina yöihminen. Yritän kuitenkin pitäytyä edes jonkinlaisessa vuorokausirytmissä. Aivan varmasti valvon myöhempään ja nukun pidempään kuin keskivertotyypit (ihan jo siitäkin syystä, että minun ei tarvitse poistua kotona), mutta olen nyt ottanut ohjenuoraksi, että viimeistään kymmeneltä on noustava. Valoisan aika vähenee muutenkin, niin ei ainakaan paranna pääkopan olotiloja, jos senkin vähän yli nukkuu.

Tsekkaa pienet arkiset jutut niinku ruuanlaitto. Tällä tarkoitan sitä, että kotona ollessa (ja pimeyden ja ankeuden vyöryessä päälle) hyvin herkästi passivoituu ja aika vaan alkaa valua sormien läpi. Olisi siis hyvä keksiä jokaiselle päivälle jotain tekemistä sekä pitäytyä niissä järkevissä jutuissa. Esimerkiksi sen sijaan, että viikkotolkulla raahustat sohvalta jääkaapille hakemaan eineksiä tekisitkin ruokaa ihan itse. En takuulla kokkaa joka päivä ja ihan takuulla syön sohvalla, mutta edes muutaman kerran viikossa nostaisi ahterinsa niinkin arkisen jutun pariin kuin ruuanlaitto. Touhuaminen kuitenkin on kivaa ja piristävää ja terveellisyydestä ei tarvinne mainita.

…ja To Do -listatYlläolevaan liittyen, päivät tosiaan herkästi muuttuu yhtäjaksoiseksi sumeaksi puuroksi. Niinpä jokaiselle päivälle olisi hyvä keksiä jotain to do -juttuja. Ne voi olla niitä ihan arkisia perusjuttuja (joita normaalit ihmiset eivät ehkä edes listaisi) kuten pyykinpesu, kukkien kastelu, vaatekaapin siivous tai pölyjen pyyhkiminen. Pääasia, että joka päivä nousee ylös ja TEKEE JOTAIN. Tekeminen tuottaa mielihyvää, tarpeellisuuden tunnetta.

22016415_924784577668537_179680927_n

Suuren kaamosmasennustaistonhan aloitti Jenna Pirtissään ja minä omalta osaltani olen tähän taistoon jo aiemmin osallistunut postauksellani Pihan valaistus (lähestyvän syksyn kaksijakoiset kasvot). Tämän postauksen kuvitus liittyy myös tähän kaamostaistoon kun eilen virittelin pihaamme lisää näitä ihanaisia joulukaamosvaloja!

12 vastausta artikkeliin “Kaamosmasennustaisto & Olenko ihminen”

  1. Täälläkin kaamosmasistellaan ja muumioidutaan sohvalle pieruverkkareissa. Välillä niissä tulee lähdettyä jopa kauppaan. Ei näin! Jonkinlaista ryhdistäytymistä tarvitaan tälläkin suunnalla. 😀

    Tykkää

  2. Noi kaamosvalot on i h a n a t. Instastoryäsi katsellessa (eissssatana naurattaa vieläkin se kana! :’D) ajattelin, että sitkun miullakin on joskus se omakotitalo, ni veän kyllä kans tommoseen kaareen jotkuu ledivalot loistamaan läpi pahimpien pimeyksien. Ja luultavasti myös läpi koko kesän, ku oon vähä sitä sorttia kun kerran ripustetaan ni mitä sitä suotta enää alas ottamaan…. Terveisin nimimerkki, joulu/kevät/kesä/kaamosvalot makkarinhyllyssä since syksy 2016.

    Liked by 1 henkilö

    1. Mhyhyhh, mie luulen, että nuoki roikkuu tuossa läpi vuoden…sammuttaa vaan kesäksi 😀 Nii meillä on pönttiksen nurkalla ja kasvihuoneessaki ympäri vuoden. Tosin kasvihuoneen valot oli sen verran vmäiset asentaa, että siitäki syystä saavat roikkuu paikoillaan (niitä en tälle vuodelle ole vielä sytyttäny).

      Joooo, kana on pop! :’D

      Tykkää

  3. Tuossa oli jotenkin niin paljon tuttua, vaikken tunnustakaan mitään kaamosmasennusta… Mutta hei, mä oon melkein KAKSKYT vuotta sua vanhempi. (..tu….Just kun pääsin mun ikäkriisistä juhannuksena pyöreitä täyttäessäni, tajusin yks lauantai-ilta, että seuraavat tasakymmenet… voi tsiiiiiiiisus! Hyvä etten hypännyt parvekkeelta. Onneks persaus painaa niin paljon, etten jaksanu nostaa sitä sohvalta..)
    Niin siis mä kuulun siihen tuulipukukansaan, mutt mä käynkin Prismassa 😉 – oisko se se helpotus 😀

    Mutta oikeesti, noiden sun omien ratkaisujen; pukeutuminen (mikä vika verkkareissa? Mulla on kotona aina verkkarit….) ja meikkaaminen (äh, en jaksa nähdä vaivaa, koska puhdistaminen vie liikaa aikaa…) lisäksi mä ajattelin ehdottaa.. tota.. Nii-in. Mähän kerroin jo mun listaneuroosista 😀 Vanha kunnon koulujuttu: LUKUJÄRJESTYS.
    Jep. Mä tein jo sellaisen itselleni tässä pari viikkoa sitten. Johtuen siitä, että mulla on päivät sekaisin, kun oon kaikki päivät kotona, eikä oo mitään erityistä. Pakko katsoa aamuisin puhelimesta mikä viikonpäivä on. Aa, tänään on maanantai! Kiva. Ainoa mistä mä suunnilleen tiedän viikonpäivien kulun, on mun lääkedosetti, mutta kun lääkkeet ottaa aamulla ysiltä, niin puolilta päivin ei enää välttämättä muista mikä päivä tänään on 😀
    Mutta siis lukujärjestyksen avulla saan sentään jotain aikaiseksi, enkä vaan roiku tässä koneella. Tällekin on ”oma” aikansa. Teoriassa.
    Ai miten niin vikaa vikaa vikaa korvien välissä – mistä niin päättelit 😉 Hyvin tän kanssa pärjää, kun ei turhia stressaa.

    KESÄÄ KOHTI!

    Liked by 1 henkilö

    1. Juuu toi mun to do -lista ja sun lukujärjestys on varmaan vähän niinku sama asia, ainakin idealtaan ^_^

      Ja eiiii verkkareissa tai muissa lökölököissä mitään vikaa ole, mutta jos niiden sijaan vetääki päällesä arkena ihan Oikeat Vaatteet nii saattaa olo jo tuntuaki paljon aktiivisemmalta ja aikaansaavalta! Itekki kun on vaan kotona nii josko siinä ois yks pikkujuttu, joka vähä auttas erottaa maanantaita sunnuntaista 😀

      Tykkää

  4. Tää kuulostaa siis niin vastakkaiselta mitä meikän arki on 😀 itsepähän valitsin alan jossa täytyy antaa ulospäin mielikuva miltä oman työn jälki näyttäisi eli täytyy olla huolliteltu ja siisti, kevyt arkimeikki, ei kuitenkaan pakollinen. Välillä kun on päivä ettei vaan jaksa panostaa ja tekis mieli mennä siinä paskasessa tukassa.. Sinällään en kyllä uskaltaisi mennä kosmetologille jolla on tukka takussa ja meikit poskilla. :–D puolensa ja puolensa, nauti nyt tästä vapaammasta ajasta kun sitä on, sit kun on kiire niin kaipaa sitä rauhaa. 😀

    Liked by 1 henkilö

  5. Ihan tosi hyviä vinkkejä nämä kyllä! Ite en pahemmin kaamosmasistele (päinvastoin marraskuun lapsena jopa tykkään siitä synkkyydestä, heh), mutta näin kotoa käsin tällä hetkellä työskentelevänä allekirjoitan joka kohdan. Oma vinkkivitoseni on käydä päivittäin ainakin kerran tai pari ulkona. Ihan parasta, jos pääsee ja ehtii metsään, nimittäin siellä ainakin itselläni tuulettuu pää ja ajatusjumit lähtee liikkeelle. Ja marraskuun harmaudessakin metsä on ihanan värikäs paikka 🙂 Liikkuminen muutenkin hyödyttää ajatustyötä ihan hirveästi, eikä edes tarvitse mitään hikipirkkoilua vaan jo normaali kävelykin vaikka just siellä metsässä pistää rattaat liikkeelle. Ja sit kun se oikeasti pimeä ja synkkä aika koittaa, niin ulos kannattaa suunnata heti kun aurinko vähänkin pilkahtaa. Sehän ei nimittäin Suomen talvessa hirvästi pilkahtele (jos nyt ei satu tulemaan sellaista kunnon pakkastalvea, jolloin aurinko on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta eiköhän sitä taas mennä loskap**kameiningillä…) mutta antaa niin maan kauhiasti engergiaa että ainakin mie lopetan kaikki työt siihen paikkaan kun arska tulee esille 😀
    T. Lilyn melkein vakikommentoija Miss A. 😉

    Tykkää

    1. Miss A!!! Hei sinä! ❤

      Ja jooo erittäinkin hyvä neuvo tuo ulos meno! Niin sitä itselläkin alkaa päässä sirittää kun tarpeeks pitkään sisällä pyörii ja ulkoilma kyllä todellakin auttaa 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s