Elän niin kuin opetan ja se on hyvä

No, opetan ja opetan…mut siis pointti  tähän postaukseen oli se, että sitä täällä blogin puolella tulee jaettua kaikennäköisiä neuvoja ja vinkkejä asiaan jos toiseen (ja köh, kröhh, no, ihan myös livenä kysyttiin niitä tai sitten, useimmiten, ei) ja sitten niihin ei oikeastaan koskaan varsinaisesti palaa. Et ne vaan niinku jää jotenkin leijumaan tuonne blogihistoriaan monien monien muiden postausten sekaan.

Siitäpä syystä nyt tänä viikonloppuna, kun kaamos on entistä lähempänä ensi viikolla alkavan marraskuun ja tänä yönä siirrettävien kellojen takia, on meidän kaamosmasennustaistelijoiden aika asettua topakkaan rivimuodostelmaan! Tai, no, ainakin aika asettua seisomaan omien sanojemme taakse ja ammentamaan energiaa, voimaa ja hyvää oloa sieltä mitäs sitä tulikaan sanottua.

IMG_20171027_180140_380

En todellakaan aio tässä postauksessa käydä läpi kaikkia niitä raapustamiani kaamosmasennusteemapostauksia (laitan kylläkin linkit vielä tuonne postauksen loppuun), vaan tämän hetkisen turhamaisen hattarafiiliksen myötä palailen vaan siihen postaukseen, jossa pohdin olenko ihminen ja jakelin lähinnä tällaiseen ulkoiseen habitukseen ja sitä kautta hyvän olon löytämiseen johtavia vinkkejä. Tai ”vinkkejä”. Sellasia niinku pue päällesi ja harjaa hiuksesi tyyppisiä juttuja, jotka toki jollekulle muulle saattaa olla sellasia ihan joka aamuisia perustoimenpiteitä.

20171028_140706

Joka tapauksessa minulle ne eivät niin olleet, johtuen siitä, että vietän aikani pitkälti kotona etäopiskellen ja jännittäviä sosiaalisia tapahtumia on mm. lähikaupassa käyminen. Päivät seurasivat toisiaan saman näköisinä, tuntuisina, hajuisina ja makuisina eikä loppujen lopuksi ollut enää mitään merkitystä onko arki vai pyhä, mälsä maanantai vai lystikäs lauantai. Tämä efekti tulee myös kaamosaikaan (vaikka olisi työelämässä tai sosiaalinen elämä olisi aktiivinen) ja siitäKIN syystä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ennen kuin apatia ja melankolia saapuvat nuhjuisuuden ja aikatauluttomuuden vähemmän kivoiksi kavereiksi.

IMG_20171027_215142_835

Nyt olen sitten elänyt lokakuun kuin IHMINEN. Laitan joka aamu päivävaatteet päälle sen sijaan, että hiihtäisin aamusta iltaan ja päivästä toiseen jumpsuitissa tai pieruverkkareissa. Harjaan hiukseni ja joka kerta kauppaan lähtiessäni sipaisen meikkiä naamaan – hitto vie saatan huiskaista puuteria ja ripsaria nykyisin, vaikka poistuisin koko päivänä vain lenkille tapaamatta ketään. Herään joka aamu viimeistään yhdeksältä ja kaadun petiin ennen puolta yötä väsyneenä – terveellä, ihanalla tavalla väsyneenä. Ulkoilen joka päivä jos vain sää sallii – joko haravoiden, yksin lenkkeillen (muumikirjat äänikirjoina ovat muuten ihan superhauskaa lenkkiseuraa!) ja nyt viimeisen viikon aikana olen saanut kaverinkin mukaan. Touhuan joka päivä jotain kotihommia – kokkaan, pyykkään, siivoilen ja järjestelen. SYÖN AAMUPALAA. Okei, päivän ensimmäinen ateria saattaa olla vasta kahdeltatoista, vaikka heräänkin yhdeksältä, mutta se on aamupalaksi luokiteltava vihersmoothie, puuro tai raejuusto marjoilla EIKÄ lämmin ateria kolmelta iltapäivällä. Olen vähentänyt alkoholin käyttöäni runsaasti ja herkkupäivät ovat pysyneet aisoissa.

Ja arvatkaa mitä? Olen voinut lokakuussa aivan helvetin hyvin. Olen ollut energinen, aikaansaava, onnellinen ja touhukas. Hyväntuulinen ja tasapainoinen. Tarkoitukseni on jatkaa tätä ihmisenä oloa. Toivottavasti marraskuulla ei ole mitään sitä vastaan.

Täältä luettavissa minun vinkkejäni kaamostaistoon:

Lämpöä ja hämärää (reseptissä kaamosmasennustaistoon)

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Pöpelikössä goes hippi

ja miksipä ei myös Mausteiden yms. terveysvaikutuksista (for dummies)