Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Minulla on nyt jotenkin ylitse pursuavan hyvä fiilis. Olen saanut asioita etenemään, ja se vetää väkisinkin suupieliä hymyyn. Jos syyskuu oli täydellisen kiireetön, rento ja pehmeä, niin sitä samaa pehmeyttä on näin lokakuun alussakin – mutta siihen on lisätty ripaus energiaa. Syyskuinen pehmeys oli vaarassa muuttua, ja muuttuikin jo, nahjusmaiseksi aikaansaamattomaksi ameebaksi. Lokakuu on ollut tähän mennessä jotenkin raikkaampi.

22359154_931114550368873_247902996_n

Minulla on ihan erilainen ote kaikkeen. Opintoihin, omaan hyvinvointiini, kaikkeen. Lähitulevaisuuden pohdiskelu ei tunnu enää niin epäkiinnostavalta kuin vielä muutama viikko sitten eivätkä päivät niin tahmeilta. Vaikka päivieni sisältö on pääasiassa edelleenkin varsin leppoisa ja sohvantuntuinen, on siihen löytynyt jotain rytmiä. Esimerkiksi elokuussa aloittamani taistelu kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä kohtaan on edennyt – aivoni eivät edelleenkään suostu ymmärtämään tilastomatematiikkaa ja viha on liian lievä ilmaus kuvaamaan suhdettani tähän kurssiin. Mutta löysin jonkinlaisen punaisen langan kuitenkin ja olen jo varma, että saan kyhättyä esseeni kasaan. Ehkä jopa sellaisen esseen, jolla pääsen kurssista läpi. Tämä oivallus ja askel eteenpäin innoitti muutenkin ja hieman hakusessa ollut motivaatio sai uutta virtaa. (Ymmärsin myös, että kaikessa ei tarvitse olla täydellinen eikä kaikkea tarvitse osata – kurssi, jonka oppeja todennäköisesti en tarvitse koskaan, mutta joka kuuluu pakollisiin, voidaan ihan mainiosti ohittaa vaikka ykkösellä. Niih.)

22361140_931114350368893_987922505_n

Oman hyvinvoinnin kannalta tupakoinnin varsin onnistuneesti edennyt lopetus (reilu kolme viikkoa täynnä jo!) ja detoxiin hurahtaminen ovat omalta osaltaan parantaneet vointiani huomattavasti. Olen saanut kokea onnistumisen ja itseni voittamisen tunteita. Tulee sellainen olo, että en minä nyt ihan turha äpyli olekaan. On ollut hauskaa haastaa itseään ja huomata, että hitto minähän pystyn tähän. Mielitekoja niin tupakan kuin mässyjenkin suhteen toki on (esimerkiksi tällä hetkellä jääkaapissa oleva meetwurstipaketti on kerrassaan vastustamattoman ihana!) ja välillä suoraan sanoen vituttaa kuin pientä oravaa, mutta silti olen niistä päässyt yli. Olen saanut aikamoista itsevarmuusbuustia tässä muutamien viikkojen aikana!

22323248_931114517035543_167823139_n

Minä olen joskus aiemminkin sanonut, että tarvitsen itselleni koko ajan jonkinlaisen projektin pysyäkseni tyytyväisenä. Tylsistyn herkkään jos mitään ei ole meneillään tai vähintäänkin suunnitteilla. Tylsistymisestä seuraa alakuloisuus ja alakuloisuudesta sohvan pohja oikeastaan vuoden ajasta riippumatta (ei sellaisessa kivassa Netflix-hengessä). Tylsistys-alakulo-sohvanpohja-kombo saa minut siis vaipumaan juurikin siihen ameebamaiseen tilaan, ettei lopulta kiinnosta mikään ja päivät valuvat sormien läpi yhtenä tahmaisena massana. Minulla ja meillä onkin projekteja piisannut – lukuisia remontteja, matkustelua, opiskelua, kesämökki- ja omakotitalojuttuja, kaikenlaista. Nyt kun ajattelee, niin tupakoinnin lopetus ja detox ovat omalta osaltaan projekteja myös – ja niin monella eri tavalla hyvää tekeviä projekteja! Luulen, että pitkälti niiden ansiota on tämän hetkinen hyväntuulisuuteni, energisyyteni ja valoisuuteni, puhumattakaan siitä mitä hyvää ne minun keholleni tekevät.

Kun on jokin projekti ei ole aikaa märehtiä eikä murehtia. En ole ehtinyt synkkyyntyä syksystä. Päinvastoin! Olen nauttinut ulkoilusta, väreistä, lehtimatoista, ruskan värisistä pöytäkynttilöistä. Luonto on mielestäni edelleenkin niin kovin kaunis, samoin sininen IKEAn säkki keskellä olohuonetta. Niinpä ajattelin, että projektit. Projektit ovat ehkä niitä sellaisia juttuja, joiden avulla voin käydä kaamosmasennustaistoon!

22291726_931114427035552_899203834_n

Toki syksy on vasta aluillaan. Pää ja ajatukset ehtii heittää kuperkeikkaa vielä monen monta kertaa. Toisaalta minä olen niin onnekkaassa asemassa, että minun ei myöskään tarvitse ottaa vastaan sitä syksyn nurjaa puolta jos en niin halua – siis tuulta, sadetta ja loputtomalta tuntuvaa pimeyttä. Ei tarvitse lähteä työmatkapyöräilemään säässä kuin säässä tai nukkua kaiken valoisan ajan yli yövuorojen takia. Sitä alkaa ajatella, että tästähän voi ihan totta tulla hyvä syksy! Ehkä tänä vuonna olenkin syksyihminen, joka ensin nauttii kaikista niistä syksyn ihanista asioista (luonto, kynttilät, viltit, kaikki ne hömpät, kyllä te tiedätte) ja marras/joulukuussa höpsähtää jouluihmiseksi ja sitten pahin alkaakin olla jo ohi.

Tällä tavalla kun kehuskelee hyvällä olollaan ja syksyn odotuksillaan, niin vähän alkaa kieltämättä pelottaa, että houkuttelenko minä möröt paikalle. Maalailenko pirut seinille.

22330974_931114520368876_742379614_n

Suunnittelen silti innokkaana eloani eteenpäin. Ottaisinko pari kurssia jotain muuta oppiainetta syksylle täyttääkseni tyhjyyttä, kun missasin ne mitkä minun piti ottaa? Ehkäpä? Jatkaisinko detoxia sittenkin viidestä päivästä seitsämään päivään? Eeeehkä? Riippunee siitä millainen olo minulla on huomenna illalla, kun viides päivä on ohi. Ajattelin myös, että jatkoin sitten detoxlinjalla tai en, niin lokakuun voisin joka tapauksessa jatkaa loppuun lihattomana, kun sellaisena sen olen aloittanutkin.

Siinäpä hyvinvointia ja projektia syksyyn.

12 vastausta artikkeliin “Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy”

  1. Projektit ❤ Mää oon ihan samanlainen! Aina jos alan möhmötellä liikaa niiin sanon Tonille, et mää tarttisin ny jonku projektin mihin keskittyä. Tää koulunkäynti on kyl aika best ku se antaa koko ajan jotain pientä _kiinnostavaa_ vipinää! Ja pitää mut kiinni hörhösielussain ❤
    Eilen aloitin uuden olo- ja unelmapäiväkirjan. Pitää ehkä kirjoittaa siitä joskus, mut se tuntu kans tosi hyvältä työkalulta tälleen syksyksi.
    Mää näin susta muuten taas unta! 😀 Tulit ylläripyllärinä yhtäkkiä Tampereelle karaokebaariin morjesteleen! Ja sulla oli ORANSSI LYHYT TUKKA, mikä juttu semmonen on hä? :'D

    Liked by 1 henkilö

    1. Joo kaikki pikkuprojektit ja puuhastelut pitää kyllä hyvin ajatukset ja mielen virkeinä 🙂

      Mulla olikin uneton yö! Ilmankos, siellä sitä vaan on Tampereen yössä viipotettu! 😀 Enemmän hämmennyin kyllä karaokebaarista kuin oranssista tukasta! :’D

      Tykkää

      1. Sää tiesit et mut löytää semmosista :’D Mää hämmennyin siitä et lauloin jotaki ihme shaibabiisejä.. Ja sit sanoin sulle et justhan sää värjäsit hiukses siniseks ja mustaks et mitä sää ny taas! Motkotimotkoti 😀

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s