Lämpöä ja hämärää (reseptissä kaamosmasennustaistoon)

Vaikka valo onkin todella todella tärkeää, pyrin ulkoilemaan valoisan aikaan, kirkasvalolamppu on ostettu jo viime vuonna ja itsekin syksyn tullen ja läpi talven huokailen sitä loputonta, masentavaa pimeyttä, niin hämärässäkin on puolensa. Sellaisessa ihanassa, lempeässä, kotoisassa hämärässä. Kun ei ole mihinkään kiire, ympärillä on aivan hiljaista ja mielessä rauha.

22471340_933385696808425_8914323_n

DSC_0024

Kävin tänään iltapäivällä pitkällä kävelylenkillä. Oli jo niin viileää, että piti kääntyä portilta takaisin sisälle hakemaan sormikkaat käteen. Taivas oli kirkkaan sininen, ei aivan pilvetön. Aurinko siivilöityi puiden välistä ja väritti sammaleen satumaisen vihreäksi. Kirkkaanpunaisessa puolukassa roikkui vesipisara. Alastomat puut heijastuivat hiekkatien vesilätäköiden pintaan.

22446984_933383276808667_1533833933_n

Palasin kotiin nenä ja posket punaisina. Kotona tulvahti vastaan lämpö. Ihana, pehmeä lämpö. Hämmensin pönttöuunin sisuksia – vielä ei voi laittaa peltejä kiinni. Palatessani kotiin oli vielä valoisaa, mutta nyt alkaa jo hiljakseen hämärtyä. Kello ei ole aivan kuuttakaan vielä.

Mutta minulla on täällä hyvä. Villasukat jalassa, tyynykasa niskan takana. Pieniä valopisteitä siellä täällä ottamassa koko ajan enemmän tilaa itselleen väistyvältä päivänvalolta. Ottamatta liikaa, niin kuin kattovalo ottaisi. Uudet ihanat ruskan väriset kynttilät sivupöydällä, ja varaston uumenista löydetyt tuikkukipot, hassut pikkuötökät kyljissään, kirjahyllyn päällä. Isot, kissan ja saksalaisen kestävät, kynttilälyhdyt ovat vielä ottamatta esiin, samoin lampaantalja. Mutta tällaisen, juuri tällaisen, syksypesän minä itselleni joka vuosi rakennan.

Olohuoneen ikkunasta näkyy kirkkaanoranssina hohkava taivaanranta.

22447600_933382920142036_915337922_n

22447028_933385700141758_1174563681_n

Aiemmat kaamosmasennustaistoon liittyvät postaukseni:

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Pöpelikössä goes hippi

Kaamosmasennustaisto & Olenko ihminen

Blogitovereiden kaamosmasennustaistopostauksia kannattaa myös käydä lukemassa:

Pirtti

Astu harhaan

10 vastausta artikkeliin “Lämpöä ja hämärää (reseptissä kaamosmasennustaistoon)”

  1. Ihanaa tunnelmointia. ❤
    Kävelin eilen tihkusateessa noin tunnin lenkin, jonka päätin ison teekupposen ääreen kahvilaan, mut jotenki hymy ei vaa pyyhkiytyny pois naamalta koko kävelyn aikana. Olin itellein (vielä suht) vieraassa kaupungissa, kukonlaulusta alkanu duunipäivä oli ohi, köpöttelin veden äärellä ja mahtavan ruskan keskellä – ei siinä jotenkii voinu olla naama happamana, vaikka kostea, kylmä ilma tunkeutui luihin ja ytimiin asti. Sen sisältä läikkyvän hyvän fiiliksen kun sais kantamaan vielä vähän pidemmälle, ni tässä ei ois hätäpäivää koko kaamoksena!

    Liked by 1 henkilö

      1. Argh, mikä päätäni vaivaa! Tälle saakin hihitellä seuraavat päivät. Olen kai niin koukuttanut näinä sadepäivinä teen kittaamiseen, että näen mukeja joka paikassa. Ihanat joka tapauksessa!

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s