Elän niin kuin opetan ja se on hyvä

No, opetan ja opetan…mut siis pointti  tähän postaukseen oli se, että sitä täällä blogin puolella tulee jaettua kaikennäköisiä neuvoja ja vinkkejä asiaan jos toiseen (ja köh, kröhh, no, ihan myös livenä kysyttiin niitä tai sitten, useimmiten, ei) ja sitten niihin ei oikeastaan koskaan varsinaisesti palaa. Et ne vaan niinku jää jotenkin leijumaan tuonne blogihistoriaan monien monien muiden postausten sekaan.

Siitäpä syystä nyt tänä viikonloppuna, kun kaamos on entistä lähempänä ensi viikolla alkavan marraskuun ja tänä yönä siirrettävien kellojen takia, on meidän kaamosmasennustaistelijoiden aika asettua topakkaan rivimuodostelmaan! Tai, no, ainakin aika asettua seisomaan omien sanojemme taakse ja ammentamaan energiaa, voimaa ja hyvää oloa sieltä mitäs sitä tulikaan sanottua.

IMG_20171027_180140_380

En todellakaan aio tässä postauksessa käydä läpi kaikkia niitä raapustamiani kaamosmasennusteemapostauksia (laitan kylläkin linkit vielä tuonne postauksen loppuun), vaan tämän hetkisen turhamaisen hattarafiiliksen myötä palailen vaan siihen postaukseen, jossa pohdin olenko ihminen ja jakelin lähinnä tällaiseen ulkoiseen habitukseen ja sitä kautta hyvän olon löytämiseen johtavia vinkkejä. Tai ”vinkkejä”. Sellasia niinku pue päällesi ja harjaa hiuksesi tyyppisiä juttuja, jotka toki jollekulle muulle saattaa olla sellasia ihan joka aamuisia perustoimenpiteitä.

20171028_140706

Joka tapauksessa minulle ne eivät niin olleet, johtuen siitä, että vietän aikani pitkälti kotona etäopiskellen ja jännittäviä sosiaalisia tapahtumia on mm. lähikaupassa käyminen. Päivät seurasivat toisiaan saman näköisinä, tuntuisina, hajuisina ja makuisina eikä loppujen lopuksi ollut enää mitään merkitystä onko arki vai pyhä, mälsä maanantai vai lystikäs lauantai. Tämä efekti tulee myös kaamosaikaan (vaikka olisi työelämässä tai sosiaalinen elämä olisi aktiivinen) ja siitäKIN syystä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ennen kuin apatia ja melankolia saapuvat nuhjuisuuden ja aikatauluttomuuden vähemmän kivoiksi kavereiksi.

IMG_20171027_215142_835

Nyt olen sitten elänyt lokakuun kuin IHMINEN. Laitan joka aamu päivävaatteet päälle sen sijaan, että hiihtäisin aamusta iltaan ja päivästä toiseen jumpsuitissa tai pieruverkkareissa. Harjaan hiukseni ja joka kerta kauppaan lähtiessäni sipaisen meikkiä naamaan – hitto vie saatan huiskaista puuteria ja ripsaria nykyisin, vaikka poistuisin koko päivänä vain lenkille tapaamatta ketään. Herään joka aamu viimeistään yhdeksältä ja kaadun petiin ennen puolta yötä väsyneenä – terveellä, ihanalla tavalla väsyneenä. Ulkoilen joka päivä jos vain sää sallii – joko haravoiden, yksin lenkkeillen (muumikirjat äänikirjoina ovat muuten ihan superhauskaa lenkkiseuraa!) ja nyt viimeisen viikon aikana olen saanut kaverinkin mukaan. Touhuan joka päivä jotain kotihommia – kokkaan, pyykkään, siivoilen ja järjestelen. SYÖN AAMUPALAA. Okei, päivän ensimmäinen ateria saattaa olla vasta kahdeltatoista, vaikka heräänkin yhdeksältä, mutta se on aamupalaksi luokiteltava vihersmoothie, puuro tai raejuusto marjoilla EIKÄ lämmin ateria kolmelta iltapäivällä. Olen vähentänyt alkoholin käyttöäni runsaasti ja herkkupäivät ovat pysyneet aisoissa.

Ja arvatkaa mitä? Olen voinut lokakuussa aivan helvetin hyvin. Olen ollut energinen, aikaansaava, onnellinen ja touhukas. Hyväntuulinen ja tasapainoinen. Tarkoitukseni on jatkaa tätä ihmisenä oloa. Toivottavasti marraskuulla ei ole mitään sitä vastaan.

Täältä luettavissa minun vinkkejäni kaamostaistoon:

Lämpöä ja hämärää (reseptissä kaamosmasennustaistoon)

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Pöpelikössä goes hippi

ja miksipä ei myös Mausteiden yms. terveysvaikutuksista (for dummies)

9 vastausta artikkeliin “Elän niin kuin opetan ja se on hyvä”

  1. Kyllä aikataulut tekee ihmiselle hyvää. Ei minuuttiaikataulu, mutta se että on joku järki touhussa. Vaikka olen lasten kanssa kotona, niin kun on isomman eskariin vienti joka aamu ja täytyy herätyskellon kiekaistessa nousta, se tekee hyvää! Jos sitä voisi nukkua kymmeneen ja laahustella ilman päämääriä ja tekemisiä niin siinä veltostuu. Kun on ne kuskaamiset ja just sitä kodinhoitoa niin päivissä on järkeä. Vaikka kauppareissu olisi se ainoa suuri sosiaalinen tapahtuma. 🙂 Ja pyykinpesusta jne. kodinpitämisestä saa positiivista palautetta itelleen. Että hei mä tein tän ja tän jutun tänään, hyvä minä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Kuulostaa erittäin mainiolta! Mulla on samankaltainen ihmisiksi olemis -projekti käynnissä, mutta en ole onnistunut siinä yhtään noin hyvin kuin sinä – yritän imeä itseeni inspistä tästä tekstistä. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Hah, kuule…minulla on myös päiv..öh, viik…, öh…kuukausien kokemusta myös siitä kun kaikki hyvät ja viisaat vinkit ja projektit valuvat kuin vesi hanhen selästä 😀 Piti vissiin odottaa sitä otollista aikaa, jotta kaikennäköiset elämäntapamuutokset tarttuvat. Otollista aikaa siis sinullekin toivotan! 😀

      Liked by 1 henkilö

  3. Miehän olen epäonnekseni ihminen, joka pomppaa ylös heti kuuden jälkeen ja vetäisee oitis farkut ja paidan päälleen. Meikkiä en laita kuin in special occasions, mutta mulla muuttuu päänsisus pumpuliksi jos hiihtelisin aamutakkisillani, collareita kun en edes omista.
    Mitenkähän mie saisin tuota siun ”ryhtiliikettä” Turjakkeeseen? Herra nimittäin lopsuttelee aamutakissa ja väsyneissä villasukissa päivät pitkät, tai sitten vaihtaa ne 100-vuotta vanhat isoisältä perityt collarit jalkaansa, virttynyt t-paita päälle ja kas, siinä on rakkaan it-guruni habitus. Hiuksia se ei kampaa kun jouluna ja niitä on sitten aikas paljon, kun parturiinkin meno vaatisi poistumista kotinurkista. Joskus toivon, ettei käsitettä etätyöt olisi keksittykään ja kaiholla muistelen Tampereen aikoja, kun se joutui pukeutumaan ihmistenilmoille joka päivä…
    Niin ja jos jollekulle jäi epäselväksi, niin kyllä, minä olen juuri sellainen pinnallinen paska, jonka mielestä puolisokin pitäisi hurmata joka päivä uudelleen ihan ulkoisellakin habituksella. Rakastan rakastan ja tuon aivokapasiteetin takia yhdessä on pysyttykin, mutta voi että olis kiva kun mies kattois joskus peiliin…

    TUlipas tästä tilitys. Lumista keskiviikkoa vaan sinnekin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Oman hyvinvoinnin ja pumpuliefektin ehkäisyn lisäksi minulla tähän habituksen ryhtiliikkeeseen oli syynä nimenomaan kumppani. Sitä kun alkoi tuntea itse olonsa nuhjuiseksi ja epäviehättäväksi niin kyllä siinä lopulta hiippaili mieleen myös ajatus siitä, että jaa niin….mitenkähän tuo mies minut sitten näkee?!

      Tiedän, että hää rakastaisi minua sydämestään vaikka olisin miten räjähtänyt ja sama toisinpäin….mutta rakastetun lisäksi haluan olla myös viehättävä, kiinnostava, haluttava. En mä millään korkokengillä täällä sotamaalit naamassa ja kampaus ojennuksessa kipsuttele, mutta huoliteltuna ja laitettuna aikaisempaan suohirviöön nähden kuitenkin.

      En osaa sanoa miten saisit miehesi ymmärtämään, että olemuksella on edelleenkin merkitystä, vaikka kuinka rakastais ja ois rakastanu biljoonia vuosia. (Tai ehkä juuri silloin sitä vasta alkaa ollakin, kun ensihuumat ja pinkit lasit on sulaneet naamalta jo aikaa sitten.) Nätisti keskustelemalla?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s