Valvoin aamuöille, heräilin säpsähdellen, nukuin aamupäiviä
kunnes lopulta tipahdin iltakahdeksalta pilkittyäni kirjan päällä, nukuin syvää häiriintymätöntä unta, kunnes heräsin itsekseni neljätoista tuntia myöhemmin
ja maailma tuntui taas ihan ookoolta paikalta.
Lainasin pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa, ehkä viisitoista vuotta sitten viimeksi lainasin, kirjastosta romaanin. En ehtinyt tarttua siihen kun vasta nyt ja olen ahminut sitä nälkäisenä ja uppoutuneena
ja ärsyyntynyt, että lukukokemuksellani on deadline nimeltä kirjaston eräpäivä
ja muistanut, että tämä on yksi syy, materialistisen sisimpäni lisäksi, miksi haluan omistaa kirjani.
Pukeudun hameisiin ja harjaan hiukseni, käyn lenkillä joka päivä, pilkon smoothien sekaan inkivääriä ja ripottelen kurkumaa ja spirulinaa, nielen multivitatabletin, en muista juoda riittävästi vettä päivän aikana
ja opiskelen kirkasvalolampun loisteessa ja laitan diffuuseriin extramäärän appelsiinin tuoksuisia tippoja.
Odotan hirvittävän kovasti viikonlopun Jyväskylän reissua, veljeni näkemistä, sitä että puen päälle uuden mekkoni ja menen ravintolaan syömään
ja odotan malttamattomana ensi kosketustani yliopistoon, sitä, että ihan oikeasti astelen opiskelijana pitkin yliopiston käytäviä, olen konkreettisesti siellä (mutta sitä miksi sinne oikeasti menen, siis kvantitatiivisten menetelmien käytännönharjoituksiin, en odota tippaakaan).
Mutta kaikista eniten tämän pimeän keskellä minä
olen hirvittävän väsynyt.
Marraskuulta kuulostaa. Päivä kerrallaan ja ei ole mitään mihin ei auttaisi tumma suklaa ja lasillinen punaviiniä. Lämmin syli ja karvaiset, nelijalkaiset ystävät auttavat myös ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Lauantaille onkin veljen kanssa suunnitteilla glögin maistajaiset ja aurajuusto-piparkakku-överit ❤
TykkääTykkää