Ja yhtäkkiä onkin joulukuu!

Mitä hittoa?

Olen aloittanut x määrän postauksia sillä, että ihmettelen minne karkaa päivät, valuu viikot, kiiruhtaa kuukaudet. Tässäpä siis postaus x + 1.

Vasta minä ilakoin lokakuussa. Vasta minä rämmin marraskuussa. Rämmin toden totta, marraskuu oli vähällä nielaista minut. Onneksi sen tuli katkaisemaan pidennetty viikonloppu, opiskelun, ilon ja elämännälkäinen pidennetty viikonloppu, Jyväskylässä.

20171201_104500

En minä edelleenkään sanottavasti nauti olostani. Ympäristöstä, pimeydestä. Kun valoisa aikakin tuntuu pimeältä. Mutta elämässä ei ole enää niin vahvaa rämpimisen makua. On kiirettä ja päättäväisyyttä. Täytän päiviäni opiskelulla, ahnehdin, haluan saada aikaiseksi paljon, jotta voin pitää pitkän joululoman potematta levottomuutta tai huonoa omaa tuntoa minkään tekemättömyydestä.

Joulukuu. Joululoma. Joulu. Koko joulu on minulta jotenkin hukassa.

20171201_104422

Aloitimme joulukuun hiihtäen ja lumikenkäillen mökille makkaran paistoon ja nuotiokahveille. Oli yllättävän raskasta näin äkkiseltään muutaman kilometrin lumikenkäpyrähdys. Mutta olotila ulkoilun jälkeen oli hyvä…

20171201_112506

hyvä siitäkin syystä, että vietimme aikaa yhdessä pitkästä pitkästä aikaa. Joulun lisäksi viime aikoina myös parisuhde on ollut jollain tapaa hukassa. Hukassa kiireen ja kireyden alla.

Siksipä ostin tänään reippailun jälkeen Alkosta glögipullon testiin ja kaupasta namuja ja sovimme treffit yläkertaan illaksi leffasohvaperunoimaan. Etsitään joulu ja etsitään yhteinen aika.

20171201_145200

13 vastausta artikkeliin “Ja yhtäkkiä onkin joulukuu!”

  1. Parisuhde ei tarvitse mitään gourmee ravintolaillallisia tai 5 tähden hotelliviikonloppuja. Kun kiireinen arki meinaa nielaista on juuri se ihan perus telkkarin yhdessä katsominenkin tärkeää! Meillä kahden lapsen kanssa arki-illat tuntuu häviävän vaan johonkin ja kahden keskistä aikaa ei pahemmin jää kun mies ei klo 4 aamuherätyksen takia lapsia pidempään valvo. Joten viikonloput ja lomat on sitä parisuhteen loistoaikaa. Kun on aikaa katsoa se leffa illalla tai muutama jakso jotain sarjaa. On sitä yhteistä vaikkakin ihan tavallista ajanviettoa. Mikään ei oo yhtä loistavaa kun nauraa yhdessä jollekkin komedialle tai innostua jostakin leffasta. 😊

    Liked by 1 henkilö

      1. Joo, en mäkään ole hotelliviikonlopuista tai ravintoloissa käynneistä valittanut. 😂 Mutta suhde ei saa mennä siihen, että ainoastaan sellasilla saadaan sitä ihanaa fiilistä.

        Liked by 1 henkilö

  2. Niin ja sen lisään vielä, että tärkeää on myös huomata AJOISSA, että hei nyt toinen unohtuu tai toiselle ei oo aikaa tai se kaikki aika täyttyy jonninjoutavalla kireydellä ja kiukulla. Aina ei aikaa intensiiviseen silmiin tuijotteluun ja rakkauden sanoihin ole (muahah!) ja ne jonninjoutavat säksätyksetkin osaltaan kuuluu parisuhteeseen (tai mihin tahansa ihmissuhteeseen…) väistämättä (tai näyttäkää mulle suhde, jossa ei ikinäkoskaan kinastella tai riidellä!), mutta nämä pienet yhteiset arkiset asiat ja toisen huomioiminen on niitä, jotka tätä hommaa kantaa. 🙂

    Tykkää

  3. Täällä yksi kärttyperse murisee puseroonsa, että joojoo…joulu ei ole kyllä hukassa, mutta parisuhde rykii taas kerran. Meillä Glögitreffit vois päätyä siihen, että ”joku” kiskaisisi glögin omaan naamaansa ja viskelisi pähkinöillä, rusinoilla ja pipareilla sitä sohvaperunoivaa puolisoa säestäen viskomistaan vihlovalla räksätyksellä.
    Taustalla soisi täysillä biisi ”how can I miss you (when you´re never go away)”
    Rairai.

    Liked by 1 henkilö

    1. Hei kiitos kysymästä! Olisi niin ihanaa kehua rinta rottingilla, että täydellisesti on irti ja ei tee tiukkaa!

      Mut mehh. Minusta (ja meistä) kuoriutui ”viihdepolttajia”…Pääosin ollaan siis nätisti savuttomia, mutta vinkkua/olutta ottaessa röyhytellään menemään. Jotenkin kieroutuneesti sitä ajattelee tupakan edelleen rentouttavaksi ja kivaksi nautintoaineeksi.

      Jospa joskus pääsisi tuosta viimeisestäkin pahasta ja inhottavasta tavasta eroon, mutta toistaiseksi en ole asiasta jaksanut ottaa stressiä. 😛

      Tupakoitko itse ja onko ajatuksena lopettaa vai muuten vainko kiinnosti tietää? 🙂 Voin sanoa, että eka viikko oli kamalin ja eka kuukausi hirvein, sitten helpottaa! 😀

      Tykkää

      1. No sehän on mennyt hyvin. Poltan ja haluan lopettaa. Motivaatiota etsin vielä =) tekeekö tupakkaa sitten mieli jos polttaa vain viihteellä, voiko muuten olla polttamatta? Tai onko semmoinen vaikeampaa.

        Liked by 1 henkilö

      2. Itsellä ei ainakaan ”jää päälle” se tupakan himo sillä tavalla, että tulis uudestaan ja uudestaan ne samat niksat mitkä on jo kertaalleen isosti kärsinyt. Mutta toisaalta kyllähän sitä ilolla aina odottaa kun tietää saavansa polttaa, eli jonkinlainen henkinen koukku on kyllä yhä edelleen olemassa. Siinä mielessä pitäisi kyllä yrittää karista kaikki tällaiset ”olen lopettanut, mutta plaaplaaplaa” -selitykset ja viritykset pois, koska onhan tämä kuitenkin vähän sellaista itsensä huijaamista.

        Tällä hetkellä kuitenkin olen ihan superiloinen jo tästäkin saavutuksesta! Ja se lienee ihan yksilöstä kiinni, että voiko polttaa sitä yhtäkään…

        Tsemppistä motivaation löytämiseen ja lopetukseen ihan hurjana! Itselläni sysäyksen antoi Allen Carrin kirja stumppaa tähän. Jos olet BookBeatin jäsen niin löytyy sieltä tai jos et ole, niin sinnehän on kahden viikon ilmaisia tutustumisjaksoja…. ;D

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s