Joulun valmistelemattomuus

Kaksi edellistä vuotta, etenkin viime vuoden, olin aivan m a h d o t o n. Tiptapit vaan suhisivat korvissa kun heiluin keittiössä menemään. Valmistin joululahjoja DIY-joulunhengen riivaamana: mitä-kaapeista-löytyy-kuorintavoidetta sinne, jalkakylpypommeja tänne, paholaisenhilloa ja kotitekoista sinappia tuonne! Itselle amerikkalaiset inkivääripiparit, piparkakkutalo vain näpertämisen ilosta ja soodataikinasta kuusen koristeet ja perheelle joulupäiväkakkukarkelot! Välillä istahdin, herkistyin hyasintin tuoksuun ja kuusen valojen katveeseen kuuntelemaan miljoonatta kertaa ultimatelempparijoulubiisiäni ”tulkoon joulu” ja sitten päässä jo kiekaisikin toinen lemppari ”HEI MUMMO!”  ja niin sitä taas viuhdottiin lisäämässä hiplettiä kuuseen, nonparelleja ihan mihin tahansa.

Tänä vuonna koko homma pysähtyi kuin seinään. Olen

• tuonut kynttelikön jo aikoja sitten vintiltä keittiön ikkunalle, mutta toimivia polttimoita siinä ei ole edelleenkään
• juonut glögiä

Se oli aika lyhyt lista, se.

Voisin toki lisätä, että kynttilöitä olen poltellut läpi pimeän, ankean marraskuun ja joulukuun alun ja pönttiksen nurkalla roikkuu valot. Mutta ne ei ole varsinaisia joulujuttuja. Valosarja on paikallaan vuoden ympäri ja kynttilät palaa pitkin syksyä ja talvea joka tapauksessa.  Vähän täällä harmistelen! Mutruilen! Että kun kaikkialla on joulukortteja ja tontun ovia ja krasseja ja pillihimmeleitä ja nonparelleja ja vaahtokarkkikaakaota ja lahjalistoja jajaja

ja meillä on vaan glögistä hiprakkainen (no ei just nyt, mut viikonloppuna vois taas olla) emäntä, ei ainoatakaan hankittua joululahjaa paitsi ne viissataa hillottua omenakiloa ja räjähtänyt joulukinkku ja neljä syytä miksi emme tänä vuonna hanki joulukuusta

Toisaalta nyt on vasta 13. päivä, ehdin vielä vaikka mitä jos vaan haluan

mutta toisaalta

toisaalta kai se joulu sieltä tulee valmistelemattakin?