Suloinen joutilaisuus

IMG_20171222_203556_084

IMG_20171225_114759_179

IMG_20171225_165024_744

IMG_20171226_180512_934

Sohvan nurkassa pehmoinen pesä. Läjä tyynyjä, viltti, talja ja minä kippurassa. Koira jalkopäässä, kissat kuka missäkin tuhisemassa unta. Sohvan vieressä koko ajan kasvava kasa geishan käärepapereita.

Jouluaattona ruokaa notkuvat pöydät, hälinää ja naurua, veljentyttö tättähäärä punaisessa joulumekossa nakertamassa lähestulkoon oman päänsä kokoista jouluomenaa. Viiniä lasissa, miljoona pikkiriikkistä frozen-legolinnan osaa, puutumisesta tikkuilevat jalat kun perinteisesti kökin lattialla miehen siskontytön kanssa tihrustamassa rakennusohjeita ja taistelemassa nakkisormin osia paikoilleen.

Joulupäivänä rääppiäiset. Kanoille oma joulu – kippoon kasataan syömättömät laatikot, herneet. Rosollia ja sienisalaattia hamstraan itselleni, äiti pakkaa vävylle pussillisen pullaa kun se niistä niin tykkää. Vatsa naukuu, mutta pakko vielä kahvin kanssa ottaa pala maailman mehevintä taatelikakkua.

Illalla kammattiin naama, vedettiin luomiin kajalit. Laitoin korviksetkin, en edes muista milloin viimeksi. Kaverit tulivat meille – ja menivät. Jäätiin Jeren kanssa viettämään yötä kahden kun kumpaakaan ei vipatuttanut tanssijalka, ei kiinnostanut ruuhka ja ryysis paikallisessa yökerhossa. Kuunneltiin musiikkia ja juotiin vielä lasi, kaksi viiniä ja olutta.

Eilen, tänään, varmasti vielä huomennakin päivän asento on hyvin pitkälti vaaka. Geishapapereiden keko saa seurakseen fazerin käärepapereita, niitä vadelmajugurttitäytteisten. Päivällä lämmitettiin sauna, illalla vedettiin nachovuokaöverit. Nachoo nacho määän, minä laulelin ja tanssahtelin keittiössä juuston sulamista odotellessa.

Jere toi aamukahvin sänkyyn joskus puoliltapäivin. Puhui jostain lumitöistä, otti koiran mukaan ja painui käymään mökillä. Minä venyttelin, vanuttelin. Laitoin pönttikseen tulen, siivoilin hieman keittiötä ja vein pyykkiä koneeseen. Laitoin viestiä, että hieman aktivoiduin, mut tää menee kyllä ohi.

Nostelin ohi kulkiissani pari kuusenkoristetta takaisin oksilleen. Suoristin pöytäliinaa. Istun sohvannurkkapesässäni ja annan katseen vaeltaa siistissä kodissa, kuuntelen puiden poksahtelua pönttiksessä. Silitän lahjakirjan kantta ja mietin, että voiko olla suloisempaa kuin joutua valitsemaan vietänkö päivän lukien vai hömppää katsellen.

Illaksi sovittu Jeren kanssa leffatreffit yläkertaan. Elämä on suloinen, joutilas, hyvä.

3 vastausta artikkeliin “Suloinen joutilaisuus”

  1. Tämä joulu sisälsi aivan liian vähän joutilaisuutta. Koko ajan piti olla autossa matkaamassa, sukulaisten luona sosiaalisena tai oli muuten vain hässäkkä. Tänään pitikin jo palata töihin 😦

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s