Ja yhtäkkiä onkin joulukuu!

Mitä hittoa?

Olen aloittanut x määrän postauksia sillä, että ihmettelen minne karkaa päivät, valuu viikot, kiiruhtaa kuukaudet. Tässäpä siis postaus x + 1.

Vasta minä ilakoin lokakuussa. Vasta minä rämmin marraskuussa. Rämmin toden totta, marraskuu oli vähällä nielaista minut. Onneksi sen tuli katkaisemaan pidennetty viikonloppu, opiskelun, ilon ja elämännälkäinen pidennetty viikonloppu, Jyväskylässä.

20171201_104500

En minä edelleenkään sanottavasti nauti olostani. Ympäristöstä, pimeydestä. Kun valoisa aikakin tuntuu pimeältä. Mutta elämässä ei ole enää niin vahvaa rämpimisen makua. On kiirettä ja päättäväisyyttä. Täytän päiviäni opiskelulla, ahnehdin, haluan saada aikaiseksi paljon, jotta voin pitää pitkän joululoman potematta levottomuutta tai huonoa omaa tuntoa minkään tekemättömyydestä.

Joulukuu. Joululoma. Joulu. Koko joulu on minulta jotenkin hukassa.

20171201_104422

Aloitimme joulukuun hiihtäen ja lumikenkäillen mökille makkaran paistoon ja nuotiokahveille. Oli yllättävän raskasta näin äkkiseltään muutaman kilometrin lumikenkäpyrähdys. Mutta olotila ulkoilun jälkeen oli hyvä…

20171201_112506

hyvä siitäkin syystä, että vietimme aikaa yhdessä pitkästä pitkästä aikaa. Joulun lisäksi viime aikoina myös parisuhde on ollut jollain tapaa hukassa. Hukassa kiireen ja kireyden alla.

Siksipä ostin tänään reippailun jälkeen Alkosta glögipullon testiin ja kaupasta namuja ja sovimme treffit yläkertaan illaksi leffasohvaperunoimaan. Etsitään joulu ja etsitään yhteinen aika.

20171201_145200