Opinnoissa tasapainoillen

Minä meinasin haksahtaa siihen samaan hulluuteen kuin niin moni muu. Meinasin palata lomalta kertaheitolla tehokkaaksi suorittajaksi. Meinasin, että nyt kuule sinä saamaton losoperse, muutut tuotteliaaksi ja viisaita ajatuksia pursuavaksi (ja uusia sellaisia vastaanottavaksi) supertyypiksi. Silleen ihan vaan simsalabim yhessä yössä.

No eihän se onnistunu.

Aivot kävi tahmeana, ensimmäisenä käteen tarttunut kirja on yksi tähän saakka vastaantulleista vaikeimpia ja minun pääni rähisi minulle itselleni, että nyt kyllä luet ja ymmärrät ja kirjoitat ja teet ja kaikki heti niinku olis jo. Olisin voinut valita toisen tehtävän ensin, mutta jostain syystä piiskasin itseäni juuri tähän. Ja niinhän siinä kävi, että sanat vain vilisivät silmissä, lauseista ei tahtonut saada tolkkua ja koko idea katosi jonnekkin tavoittamattomiin. Ja niin minä olin saamaton, tyhmä, niin opiskelu oli yhtäkkiä aivan saatanasta ja niin minä olin rähmälläni kaikkinensa.

IMG_20180106_152801_278

Tulimme mökille eilen. Pakkasin mukaan läppärin ja kirjan – erään toisen kirjan. Vaikeahko oli sekin, mutta mielenkiintoisempi, aihealueeltaan tutumpi ja pääni valmiimpi. Tänään sain naputeltua loppuun siihen liittyvän tehtävän! Loppuun! Noin vain! Uppouduin kirjan maailmaan, pääni vilisi pohdintoja, sormet riehaantuivat näppäimistöllä niin, että jouduin jopa hillitsemään ettei annettu sivumäärämaximi karkaa käsistä.

Tuntui hyvältä. J Ä R J E T T Ö M Ä N hyvältä. Opiskelu ei olekaan aivan saatanasta, enkä minä.

Se vaikea kirjakin on mukana täällä. Ajattelin, että annan sille (ja itselleni) uuden mahdollisuuden. Mutta minun ei ole pakko. Ymmärsin, että minun ei pidä piiskaamalla piiskata itseäni. Jos tämä ei suju nyt, niin voin kokeilla uudestaan kuukauden päästä. Voin kokeilla uudestaan vaikka hitto puolen vuoden päästä!

Se tässä tällaisessa opiskelussa on niin parasta! Kun on paljon kursseja, joilla ei ole deadlineja tai määrättyä suorittamisjärjestystä. On vapauttavaa, kun opintojaan voi suunnitella ja toteuttaa itselleen luontevalla tavalla. Kirjoittaa vaikka keskellä yötä tai vaihtaa tehtävän lennosta ja jättää sen odottamaan parempaa aikaa.

Kesällä, ja siitä venyen vanuen syksyyn, oli se kvantitatiivisten menetelmien kurssi, joka aiheutti minulle vastaavan pään sisäisen paskamyrskyn. Annoin itselleni aikaa ja arvatkaa mitä? Suoritin loppujen lopuksi kurssin tehtävän nelosen arvosanalla. Ehkä myös nämä sosiologian neljä traditiota vain odotuttavat sitä oikeaa aikaa loksahtaakseen kohdalleen. Kun vaan annan itseni vapautua ja teen jotain muuta, jotain joka juuri silloin sujuu paremmin.

 

4 vastausta artikkeliin “Opinnoissa tasapainoillen”

  1. Ihan mahtava, kun saan lukea jotain mihin samaistua. Olen aikuisopiskellut pariin kertaan ja tuo on tuttua jumia. Nyt olen ollut uudessa työpaikassa ja yrittänyt ihan paskajäykkänä oppia heti ihan kaiken ja vielä enemmänkin. Rentoutta sulle, mulle ja ihan kaikille, eikö vaan 😉

    Liked by 1 henkilö

  2. Heh, miepä otan sinusta oppia ja annan nyt tuon (vasta alkavan) opaskurssin lopputyön muhia päässä ihan rauhassa. Olin nimittäin jo pakkovääntämässä jotain pohjaa…
    Mutta eipähän tässä kiirettä, valmiissa maailmassa.

    Tykkää

    1. Ei ne oikein pakkovääntämällä onnistu, tulee vaan kökkö työ ja kökkö mieli. JOSKUS toki pitää olla tiukkana itelle, mut jos kertakaikkiaan ei suju ja aikaa on, nii suottakos siinä sitten. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s