Potpottilan vuosirytmi ja sulkasato

Sydäntalvea eletään ja sen on näköistäkin potpottilassa. Osapuilleen puolet minun ihanista kaunottaristani näyttää siltä, kuin ne olisi pyöräytetty pesukoneen kautta kuivausrumpuun – sulkasato on täällä!

Picture_20180110_131406294

Muutama fakta:

Kanan vuosirytmiä (ja myös vuorokausirytmiä) säätelee valoisan ajan pituus. Valo ja sen määrä vaikuttaa kanojen ja kukkojen hormonitoimintaan. Esimerkiksi lisääntyvä valo aloittaa keväällä muninnan, kun taas vastaavasti vähentyvä valo syksyllä saa muninnan hiipumaan, loppumaan ja lopulta käynnistää sulkasadon.

Sulkasato voi tapahtua hissukseen pitkin vuotta, jolloin kana tiputtelee höyheniään ja sulkiaan vähitellen ja uutta kasvaa tilalle. Sulkasato voi myös tapahtua kertarysäyksellä ja kanalle saattaa ilmaantua laajoja kaljuja laikkuja ja koko ulkoinen olemus on resuinen ja dramaattinen.

Uudet kasvavat sulat näyttävät alkuun kuin siilin piikeiltä!

Sulkasadon aikana kana on normaalia passiivisempi ja, luonnollisesti, palelee herkemmin. Kuten sanottua, sulkasadon aikaan kana ei myöskään muni – kana käyttää kaiken energiansa höyhenpukunsa uudistamiseen.

Sulkasadon voi myös estää (eli vastaavasti jatkaa munintaa ympäri vuoden) säätelemällä (keino)valon määrää.  Kana munii/aloittaa munintansa kun päivän pituus nousee yli 12-14 tunnin. Kanojen päivän pituutta ei kuitenkaan tule pitkittää yli 16-tuntiseksi.

Picture_20180110_131241886

Me haluamme antaa kanojemme elää mahdollisimman luonnonmukaisesti, mutta emme voi heittäytyä ainoastaan luonnovalon varaan, sillä potpottilan ikkuna on sen verran pieni, että mökissä olisi todella pimeää/hämärää ihan koko ajan (kana ei myöskään touhua mitään pimeässä, kuten syö tai juo). Niinpä meillä on talvisin keinovalo päällä noin 10 tuntia vuorokaudessa. Kevättä kohti mentäessä alamme hiljakseen lisätä keinovalon määrää, noin 15-30 minuuttia viikossa, ja herätellä näin potpottilaa kevääseen. Kesällä luonnollisestikaan keinovaloa ei tarvita.

Picture_20180110_131202553

Meillä myös ollaan ilmeisen draamantajuista sakkia, ja sulkasadot poikkeuksetta ovat aivan j ä r i s y t t ä v i ä. Tänä vuonna esimerkiksi Veeran kohdalla olisin saattanut tosissani hätääntyä, jos en paremmin tietäisi! Kaikki kanat meillä eivät kuitenkaan, onneksi, pidä sulkasatojaan kerralla tai edes vuosittain. Näin ollen aivan munattomiksi emme jää edes keskellä talvea, vaikka tuotanto hiipuukin.

Picture_20180110_131020564

Picture_20180110_131325752

Siiri aloitti sulkasatonsa jo aiemmin. Tässä vaiheessa alkaa olla jo uuden kauniin sulkapeitteen kasvatus voiton puolella!

Picture_20180110_131342084

Kaikkiin sulkasato ei joka vuosi iske – tässä Hertta keekoilemassa (itse)tietoisena…

Picture_20180110_131306667

Olen joskus pohtinut, että mikä ihmeen ääni sanoo päässä heittäytyä kaljuksi keskellä talvea?! Pohdin sitten, että no, ehkä tämä sydäntalvi tosiaankin on sellaista hiljaisuuden, passiivisuuden, uuden luomattomuuden aikaa. Keväällä ja kesällä, valon, lämmön ja saatavilla olevan tuoreen ruuan helliessä, on aika munia, hautoa ja tuoda maailmaan uutta elämää.

11 vastausta artikkeliin “Potpottilan vuosirytmi ja sulkasato”

    1. No eikö!! 😮

      Meijän potpoille on se ja sama, kunhan kauraa riittää 😀 Tosin ei ne hoitajat toki aivan vieraitavieraita ole kanoillekaan. Usein minun äiti tai Jeren äiti hoitaa kanat meidän poissa ollessa. Kanat tunnistavat ainakin minun äitini ja kesällä juoksevat tarhan portille vastaan – tietävät, että tolta tätsältä saa HERKKUJA! 😀

      Tykkää

      1. Roduissa ja yksilöissä, tietenkin, on eroja temperamentin mukaan :).

        Ilmeisesti ainakin silkit on leppoisia ja sopeutuvaisia. Hyvä esimerkki siitä, että meillä kesällä meillä oli silkkikanan ja taviksen kesken yhteishuoltajuus tipuista ja nyt sitten isäkukko ja poikansa tulevat edelleen mainiosti toimeen. Ne laulaa loilottavat molemmat kukkokiekuutaan (…tai jotain sen suuntaista…) ja nukkuvat vierekkäin. Aiempi kokemus taviskukoista kertoo sen, että vanhempi ns. pääkukko antaa lähdöt nuoremmalle välittömästi kun tämä osoittaa sukukypsyyden merkkejä…

        Vastaavasti hy-lineistä olen kuullut, että ovat varsin kipakoita eivätkä suhtaudu suotuisasti esimerkiksi parvessa tapahtuviin muutoksiin.

        Jättirodut kuulemani mukaan ovat koostaan huolimatta lempeitä! Ovat myös upean näköisiä, mut kyyyllä minua hieman hirvittäs sellanen seitkyt senttinen kukko! 😂

        Innostuinpa jaarittelee… 🙂

        Tykkää

      2. Silkit on toooooosi paljon pienempiä kuin tavikset. Lisäksi niillä ei ole kunnon sulkapeitettä, vaan ovat untuvapalloja – tarvitsevat myös siis enemmän suojaa ja lämpöä kuin tavikset. Kokonsa ja sulattattomuuden takia eivät osaa kunnolla myöskään lentää/hypätä korkeelle eli kopin sisustus (orret yms) pitää suunnitella sen mukaan. Me lisättiin mm. kulkuramppi orrelle kun silkit kesällä tuli 😄 Silkit ovat myös vauvakuumeisia, kovia hautomaan ja tunnollisia mammoja…jos ei tipien kasvatukseen ole mahista, niin sit ei kannata silkkiä ottaa. Hauskana faktana vielä se, että silkeillä ois sininen iho ja muista roduista poiketen viisi varvasta. 😄

        Tykkää

      3. Kanarotuja on lukuisia erilaisia olemassa, eiköhän sieltä joku ihana ja kiva löydy! Itse oon joskus miettinyt esim araucanaa parven jatkoksi ihan vaan siks kun se munii turkooseja/sinisiä munia! 😂

        Tai sit ihan näitä tavallisia sekuleita ❤ Meidän taviksissa ehdoton plussa on ollut se, että ainoastaan Hertta on todellatodella halunnut hautoa. Esimerkiksi Siirillä tai Veeralla ei ole moinen ajatus pälkähtänytkään päähän ja se on hyvä! 😀

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s