Elämäni olohuoneessa

Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Pah! Minulle kodin sydän on olohuone, ja sohva sen sykkivä ydin. Vietän valehtelematta suurimman osan arjestani olohuoneen sohvalla ja jos ihmisen ei tarvitsisi tehdä ruokaa, peseytyä, käydä vessassa ja nukkua niin epäilemättä en poistuisi olohuoneesta about ikinä.

Olohuone on seesteisyyden ja rauhan tyyssija. Pidän harvoin kattovaloa päällä, eli vain silloin kun luen tai muuten on tarvetta isommalle valaistukselle. Muutoin lillun pehmeässä valaistuksessa, joka tulee kolmeen eri pisteeseen sijoitetusta tunnelmavalosta: suolakivilampusta, Blockista ja pönttöuunin kupeella riippuvasta valosarjasta. Tässä muutaman kuukauden aikana olen tosissani hurahtanut kynttilöihin ja poltan niitä myös aamupäivisin/päivisin opiskellessani, kun aiemmin kynttilöiden polttelu sijoittui vain ilta-aikaan. Aika zen.

Myös eläimet ovat siellä missä minäkin. Joskus seesteisyys hieman rikkoutuu ja saa olla tuomaroimassa eläinten välisissä kahinoissa, mutta pääasiassa meillä kuulisi nuppineulan tipahtamisen. Aika saavutus kun ottaa huomioon, että talossa on neljä kissaa ja aivoton saksalainen! Saksalainen on pääasiassa valloittanut sohvanvieruspaikan, mutta joskus viereen änkäytyy myös kissa. Usein kissa makoilee myös läppärin takana (ja päällä, silloin tällöin esseeni sisältää jännittäviä lauseita kuten ljkhhhhhhhhhhhhhhhh) tai sylissä minun opiskellessani, mutta vähintään näköetäisyydellä ollaan aina.

Olohuoneessa lojutaan, luetaan, katsotaan Netflixiä, otetaan päivätorkkuja, juodaan viiniä ja vietetään iltoja kavereiden kanssa. Kuten tiedätte, myös opiskelu tapahtuu olohuoneessa. Aiemmin könötin ties millä mutkalla sohvan nurkassa, mutta puolen vuoden niskahartiaselkäkipuilun ja olemattoman pöytätilattomuushermostumisen jälkeen luovutin ja päätin sijoittaa huimat kaksikymmentä euroa työpöytään. Työnurkkaus on i h a n a ja yllättävän säntillisesti olen siinä opiskelurojuineni pitäytynyt, vaikka alkuun hieman epäilinkin, että ensihuuman jälkeen löydän itseni jälleen sohvalta.

Myös ruokailu tapahtuu lähes aina olohuoneessa. Olen miettinyt, että miksi meillä edes on ruokapöytä? Siksi kun se kuuluu keittiöön? Vieraita varten? Joskus riehaannumme leikkimään aikuisia ja katamme päivällisen pöytään tai silloin tällöin järjestämme keskenämme ällöromanttisia brunsseja. Pääasiassa kuitenkin keittiössä vaan lapataan ruuat lautaselle ja siirrytään sohvalle ja/tai yläkertaan katsomaan hömppää tai leffailemaan.

Tulevana viikonloppuna Jere lähtee reissuun. Minä olen sopinut itse itseni kanssa kuumat treffit olohuoneeseen. Ostoslistalla on pullo punaviiniä ja mässyä ja aion katsoa kokonaisen kauden Grace and Frankieta. Neljäs kausi ilmestyi Netflixiin jo viikko sitten, mutta olen hillonnut sitä tätä viikonloppua varten. Mitä muuta tyttö täydelliseen viikonloppuunsa tarvitsee!