Korttipakka

Isäni kuolemasta tulee maaliskuussa kymmenen vuotta. En ajatellut hänestä sen suuremmin kirjoittaa, en kuolemasta, en siitä räjähtävästä kivusta ja surusta ja vihasta, joka vuosien myötä on muuttunut lempeäksi, haikeaksi ikäväksi. Joskus vieläkin kurkkua kuristavaksi.

Nappasin tänään korttipakan käteeni, sekoitin, jaoin pöydälle pasianssin alkuasetelman. Ja siinä ne tulivat aallokkona päälle kaikki. Kaikki ne lämpimät, riemukkaat, muistot.

IMG_20180207_114232_333

Isäni opetti minut pelaamaan korttia. Opetti lukuisat pasianssit, kaksinpelit ja muutamia, joita voi pelata vain useamman kanssa, tai on niin vaan hauskempaa. Vietimme korttipöydän ääressä tunteja ja taas tunteja. Poltettiin tupakkaa, joskus humalluttiin ja joskus ei, naurettiin, naljailtiin, piikiteltiin ja bluffattiin.

Häviäjä tekee työt.

Tee työt ja opettele pelaamaan!

Suurin osa pasianssien säännöistä on unohtunut. En varmasti muista enää niitä kaikkia muitakaan. Tikki/katko, paska, seiska, ristiseiska…ne pysyvät. Mutta mustamaija, moska haalistuvat muistoista.

Jaan pöytään itselleni pasianssin. Mustalaisen haudan, tai Napoleonin, riippuu puhujasta. Ja huijaan juuri niin kuin isä opetti.

2 vastausta artikkeliin “Korttipakka”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s