Illan tullen ihmetellen

Olemme viettäneet mökillä lukuisia iltoja ja öitä. Saapuneetkin tänne jo pimeän laskeuduttua. Mutta vasta tällä viikolla, toissapäivänä, näin mökkimme näin. Juuri ennen auringon katoamista, tästä vinkkelistä, valon palaessa ikkunasta.

Kannoin nopeasti laukut sisään, nappasin kameran laukusta ja kiipesin takaisin pienen nyppylän päälle. Ihmettelemään ja kuvaamaan tuota niin tuttua, mutta niin uutta.

Picture_20180208_163721115

Näytti kutsuvalta ja lämpimältä. Todellisuudessa mökissä oli vielä jäätävän kylmää. Edellisestä käynnistä oli aikaa ja viime viikkoina kurittivat kovat pakkaset – mökin seinät, lattia, katto ja nurkat hohkivat. Useampi tunti meni ennen kuin hirvisi sisälläkään heittää takin, pipon. Vaan vähät me siitä!

Picture_20180208_163626393

Viime yönä mökki oli jo suloista ja pehmeää. Yötä päivää pöhisseet lämmittimet ja seinän takana lämmitetty sauna hoitivat hommansa. Makuupussin alta vilkkui paljaat varpaat ja käsivarret. Riki siirtyi jalkopäästä lattialle omalle viltilleen, heittäytyi kyljelleen, pitkille pituuttaan.

Pakkanen näytti kauniilta ja jälleen kirmailin kameran kanssa sormet kohmeessa.

Picture_20180208_163645691

Valoisan ajan toimitamme asioita. Käymme kotona ruokkimassa kanat, silittelemässä kissat. Minä opiskelen, Jere kantaa vettä saunaan, minä laitan ruokaa, Jere kolaa.

Iltapäivällä hämärän hiipiessä minä lopettelen esseetä. Makuupussista toiselta puolen huonetta kuuluu vaimea kuorsaus. Riki aloittaa liikehdinnän, lähes kellontarkan, tuijottaa merkitsevästi keittiönurkkausta. Siellä on raksut, tiedän tiedän.

Picture_20180208_163700678

Pimeän tullen ei tehdä mitään, ja toisaalta tehdään kaikkea.

Lämmitetään saunaa. Saunotaan. Kuljetaan tauolle avojaloin myrskylyhdyn valossa. Usutetaan toista hankeen, nauretaan, menen jos sinä menet. Kumpikaan ei mene.

Kuunnellaan radiota. Radio Suomen luontoillat ovat ihanaa ja mielenkiintoista kuultavaa. Viime kesän Pohjois-Norjan reissun jälkeen Jere on ottanut tavakseen laittaa silloin tällöin saamelaisen radiokanavan päälle. Ei me siitä mitään ymmärretä, mutta sitä on hauska kuunnella.

Picture_20180208_163710662

Minä luen kirjoja. Jere selailee puhelinta. Saattaa heittää yhtäkkiä kysymyksiä, kuten jos me tehtäs lapsia nii tulisko niitä kaljuja? Selvisi, että oli lukenut jotain perintötekijöistä.

Saunan jälkeen syödään. Yleensä jotain rasvaista ja epäterveellistä ja syntisen ihanaa. Kokkaillaan yhdessä, ahtaassa nurkkauksessa toisiamme väistellen, takapuolelle taputellen. Nachovuokaa. Hampurilaisia tai uunileipiä. Sipsejä, irtokarkkeja. Päivisin syödään järkevästi ja hyvin, mutta pimeällä on oma elämänsä.

Paljon tehdään kaikkea oikeastaan tekemättä mitään.

Vielä tämä ilta ja yö.

3 vastausta artikkeliin “Illan tullen ihmetellen”

    1. Tää on tämmönen jemma. Missä vaan välitetään ja rakastetaan ja eletään hiljaa.

      No okei, kaks päivää tässä myös analysoin Trumpin virkaanastujaispuhetta…

      Että pieni särö idylliin siinä kyllä, mut muuten ihan jees. Eväshommistakin on huolehdittu. :’D

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s