Viikonlopun lempparit

 ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” tuli todetuksi tänä viikonloppuna. Eilisen päivää lorvailin omin luvin ihan miten sattuu, joten tänään heti herättyä päässä vilisti loppumaton lista niitä tekemättä jätettyjä. Mutta niin ne vain päivän aikana loppui, se lista ja ne tekemättömät.

Mutta hei, niitä lempparijuttuja viikonlopulta siis!

Aloitin tänään koulutehtävän, jonka olin alunperin ajatellut palauttaa jo eilen. Aloittamisen lisäksi sain tehtävän myös päätetyksi, joten niin tai näin ja päivästä viis, se on palautettu.

Löysin jälleen Netflixistä sarjan, josta voin antaa vahvan hömppäsuosituksen! Jane the virgin on aivan hykerryttävän ihana, hupaisa ja symppis. Suosittelen erityisesti niille, joilla on mennyt edellisen illan viini-ilottelut hieman liian pitkälle tai niille, jotka ovat muuten vaan ihan höttöpäinä.

Viini-iloittelusta puheen ollen, viini-iloittelin. Sen seurauksena aamuyöllä, ei ihan-niin-seitin-ohuissa viineissä, ajatukseni kulkeutuivat kauas menneeseen. Eilen puin toppatakin, pipon, lapaset ja varustauduin puhelimen taskulampulla ja kiipesin ahtaaseen kylmään vinttikomeroon. Hain sieltä peltilaatikollisen rakkautta, ikävää, muistoja, harakanvarpaita ja oppimisen ylpeyden hetkiä, kun ensin kirjeistä katosivat tavuviivat ja sitten osasin kirjoittaa Ruotsissa asuvalle isälleni, että jag heter Pia. Tästä on luvassa postaustakin myöhemmin!

Tänään keskittyessäni varsin intensiivisesti opiskelujuttuihin havahduin jossain vaiheessa isoon säikähdykseen: MISSÄ HELVETISSÄ MEIDÄN KOIRA ON?!? Niin joo aivan…sehän oli juuri pari tuntia sitten lähtenyt miehen mukaan mökille. Kultakalanmuisti ja ympäristön havainnointi 10+

Tuuttasin instan täyteen tarinoita ja innostuin höplöttelemään myös kanoista. Hieman myöhemmin eräs toveri laitteli minulle viestillä kysymyksiä kanoihin liittyen. Tämä tällainen ilahduttaa minua suuresti aina!

Söin pitsaa, sipsejä ja karkkeja ja päätin, että (jälleen) maanantaina alkaa laihis. Tartteis kyllä oikeestikin alkaa. En mahdu enää kunnolla vaatteisiini ja jo vuosikausia sitten tein periaatteellisen päätöksen: isompaa kuin M-kokoa en osta. Niinpä, nainen, tee jotain. Onneksi maanantai on kuitenkin vasta huomenna.

Jostain syystä ajauduin pyytämään apua tarotkorteilta, tarkemmin sanottuna Ukon Pakalta. Ystävä nosti keskustelumme jälkeen etänä minulle kortin. Minä, yleisesti järkityyppinä ja skeptikkona tunnettuna, huomasin käsieni hikoavan vastausta odotellessa ja vastauksen saatuani minut valtasi huojennus ja rauha. Kaikki tuntui selvältä ja ihan okeilta, kysymykseeni liittyvä ahdistus väistyi. Siitäkin huolimatta, että tämä tyyppi jutteli kiville (joka myös tuntui ihan loogiselta).

Tämä sunnuntai-ilta onkin sitten enää täynnä vain tyytyväistä ja rauhallista löllöttelyä. Eikun vaan tästä kohti uutta viikkoa. Sinne olenkin ehtinyt jo värikoodata jos vaikka mitä!