Helmikuun hupsut x 3 [ + kirjavinkkejä!]

Helmikuu on aina ollut mulle kuukausista vähän sellainen…mehh. Jos pitäisi vuodesta valita kaksi inhokkikuukautta, niin ylivoimainen voittaja olisi marraskuu ja toiseksi kiiruhtaisi helmikuu. Helmikuu siis…se vaan on niin

kylmä ja

ei vielä kevät, mutta melkein

mutta ei sit kumminkaan vielä

ja sanoinko, että

KYLMÄ.

Helmikuuhun mahtuu kuitenkin paljon hyvääkin (kuten esimerkiksi ihana ihana ihana valo kaiken sen pimeydessä vaeltamisen jälkeen!)  ja nyt haluankin jakaa kolme sellaista ihan hupsua minun helmikuustani:

MINIMUNA

Siis ou mai gaad, tarviiks tätä edes selittää? En tiedä kuka kanoista on ollut asialla, mutta joku on ilmeisesti antanut siis ihan kaikkensa talven sulkasadon jäljiltä.

STORYTEL

Rehellisesti sanoen käyttömukavuuksiltaan pidän ehkä kuitenkin enemmän BookBeatista. Köyhänä opiskelijana sanoin BookBeatin nyt hetkeksi irti, mutta helmikuun Jyväskylän reissua (siis bussimatkoja) varten otin Strorytelin kokeiluun ilmaiseksi kahden viikon ajaksi. Olen aivan hurahtanut äänikirjoihin ja e-kirjoihin! Edelleenkin ylivoimaisesti enemmän rrrrrakastan Ihan Oikeita Kirjoja, mutta kaksi isoa, oikeat kirjat voittavaa, plussaa näissä nykyajan hömpötyksissä on:

+ voin kuunnella kirjaa autossa (lukeminen aiheuttaa matkapahoinvointia)

+ voin lukea e-kirjaa sängyssä ennen nukkumaan menoa (lukulamppu häiritsisi Jereä)

Tämän kahden viikon kokeilujakson aikana ehdin kuunnella/lukea kolme opusta, joita voin suositella:

Anna-Leena Härkösen novellikokoelma Ihan ystävänä sanon, sellaisille jotka ylipäänsä pitävät Härkösestä ja jotka haluaisivat lukea, mutta keskittymiskyky ei juuri nyt jostain syystä riitä mihinkään isompaan

Laura Mannisen & Sanna Majurin Kaikki anteeksi sellaiselle, joka haluaa lukea jotain ei-sitten-ollenkaan-hömppää. Vakava, koskettava tarina parisuhdeväkivallasta selviytyneestä.

Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää, en yhtään osaa kuvailla millaisille tyypeille! Tämä oli jotenkin tosi ristiriitainen kirja. Mainostaa olevansa hersyvää huumoria, mutta ei minun mielestäni (eikä esimerkiksi Älä ota sitä vakavasti -blogin Suttastiinan), vaikka yleensä olen kuivan ja/tai mustan huumorin ystävä. Jokatapauksessa, kirjan hivenen neuroottisen ja ahdistavuuteenkin asti kirjaimellisen ja sosiaalisesti toistaitoisen kolmekymppisen naisen käänteiden seuraaminen oli mielenkiintoista. Kirjan juoni oli mielestäni hyvä, jopa yllättävä, ja siis tää nyt vaan oli todella k o u k u t t a v a.

PINAATTI-FETAPIIRAKKA

Hyvä ruoka ja aika helkkarin paljon parempi mieli. Tein tätä helmikuussa kaksi kertaa, koska yksi nyt ei vaan riitä. Reseptin löysin täältä, mutta olin sen verran laiska ja aikaansaamaton  tehokas ja aikaa säästävä, että pohjan taioin suoraan kaupan pakastealtaasta.

Aijjaijai tästä tuli heittämällä yks uusi lemppari!

Tästäpä se ihan kohta on helmikuu taputeltu ja käännytään maaliskuuhun, kevääseen! Ja voi pojat kuulkaas, maaliskuussa minulla on edessä vaikka mitä!