Kanan kalkkijalka

Syyhypunkki (Cnemidocoptes mutans) aiheuttaa kalkkijalan nimellä tunnettua loissairautta. Syyhypunkit kaivautuvat syvälle ihoon, ja sivutuotteena jalan pinnalle kertyy kuolleen ihon muodostama paksu, rustomainen pintakerros. Kalkkijalan hoito on melko työlästä, mutta kunnolla hoidettu kana paranee siitä täydellisesti.” (Helena Telkänranta: Kanojen maailma)

Oireet: Korostuneet suomut. Kutiaa.  Jalat karhean ja suomuttoman näköiset. Jaloissa saattaa olla ”rupia” jotka itse asiassa ovat punkkien ulostetta ja kuollutta solukkoa. Pahoissa tapauksissa jalat voivat olla kokonaan ”ruven” peitossa, näyttäen siltä kuin jalat olisivat täynnään kasvaimia tai jotain sienikasvustoa. Päästessään rauhassa kasvamaan aiheuttaa varpaiden virheasentoja, vaikeuttaa eläimen liikkumista ja on melkoinen bakteeripesäke, johon saattaa kehittyä pahoja tulehduksia.” (Munanetti -keskustelupalsta)

Hiphei ja hurraa! Lähes viisi vuotta potpottilan pitäjän uraa takana täysin tauditonna ja ötökätönnä, mut ei enää. Nuoren kukkopojan kinttuihin on iskenyt pahemman kerran kalkkijalka. En tiedä mistä se on peräisin – voi tarttua esimerkiksi ihan vaan ulkoillessa tai sitten on saattanut kulkeutua kesällä hankkimiemme silkkikanojen mukana (vaikkakin niiden jalat tarkistettiin ostohetkellä).  Märät ja likaiset tilat ovat myös oivallinen kasvualusta kaikenlaisille öllimönkiäisille, mutta meidän kanalassa on kyllä minun mielestäni ollut kanojen oltavat aina hyvät. Telkänranta myös kirjoittaa, että useimmiten tartunta on saatu jo pikkupoikasena, mutta oireet kehittyvät vasta aikuisella iällä.

DSC_0047

Tässä on aika hemmetin kovasti itseään sättinyt, sillä jalat ovat päässeet jo todella, siis todella pahaan kuntoon, eikä me olla sitä älytty. Nyt vasta tajuttiin tilanne ja vain siksi, että otettiin kukko eilen illalla sisälle persiön pesulle (näillä jää silloin tällöin kakkakökkäreitä roikkumaan takaliston höyheniin ja pestään ne pois, ettei kerry lisää ja aiheuta mahollisia muhimistulehuksia) ja nähtiin samalla jalat kunnolla.Järkytys oli aika suuri. Kukko, niin kuin silkit ovat, on hyvin matalalla maavaralla varustettu ja jalat ovat lähes kauttaaltaan höyhenten peitossa, joten näkyvyys jalkoihin normaalissa tilanteessa on huono. Lisäksi tämä yksilö on varsin arka, joten päivittäisillä kanalakäynneillä ei ole päässyt tiirailemaan eikä me muutenkaan kanoja juuri käsittelemällä käsitellä. Mut eijei, selitykset sikseen, ei silti ole nyt ollut ollenkaan kanamamma tehtäviensä tasalla ja ehkä olisi tarvetta tsekkailla näitä murusia aika ajoin tarkemminkin kuin vain silmämääräisesti.

Hävetyksestä ja järkytyksestä huolimatta halusin kuitenkin tulla kertomaan tästä(kin) asiasta avoimesti blogiin. Niin paljon olen teille potpoteista rupatellut ja muutamat teistä myös minulta neuvoja kysyneet milloin mistäkin kanojen hoitoon ja pitoon liittyvästä asiasta, että katsoin asialliseksi valottaa myös tätä puolta. Kun asiat ei sitten aina valitettavasti menekään niin kuin Disney-elokuvissa. Ehkäpä se tämäkin oli nyt sitten vaan koettava!

DSC_0043

Lohduttaudun nyt Telkänrannan sanoilla siitä, että kärsivällisyys palkitaan ja kukko siitä kyllä toipuu. Lisäksi lohduttaudun sillä, että tämä on kanaloissa ilmeisesti varsin yleinen vaiva ja ohjeita sekä kokemuksia kalkkijalan hoitamiseen löytää helposti.

Tänään tarkistimme muidenkin kanojen jalat ja ikäväksemme saimme huomata, että myös silkkirouvalla on kalkkijalan oireita. Onneksemme, ja sen onneksi, sillä kuitenkin on vain vähäisessä määrin! Silkkipojan ja silkkirouvan jalat joutuvat nyt siis liotus- ja lääkityskäsittelyyn. Tällä hetkellä muiden jaloissa ei onneksi ollut oireita havaittavissa, mutta varmuuden vuoksi aiomme antaa kaikille vähintään lanoliini/parafiiniöljykäsittelyn, ellei sitten supervarmuuden vuoksi jopa ihan lääkehoitoa kaikille.

Etenemme seuraavaksi siis näin:

  1. Liottelemme jalkoja mäntysuopavedessä päivittäin ja rapsuttelemme varovasti käsin ja/tai pehmeällä hammasharjalla möfnää irti. Tätä toistetaan niin monta päivää kunnes möfnät on saatu irti (sitä ennen lääkinnästä ei ole hyötyä, sillä punkit elää jalkojen ”suomujen” alla).
  2. Hankitaan Ivomecia (tappaa punkit) eläinlääkäriltä (toivottavasti sitä on saatavilla) ja parafiiniöljyä (tukehduttaa punkit) apteekista ja näiden seosta hierotaan huolellisesti kinttuihin, kahden viikon välein, 3-4 kertaa.
  3. Pohdinnassa, että hankitaanko myös lanoliinia levitettäväksi kinttuihin (tukehduttaa punkit). Myös tavallinen vaseliini kävisi, mutta Jere haluaa tilata mieluummin tuota.

Käytännössä homma on tänään mennyt siis niin, että:

Istuin kylpyhuoneessa ensin kukkopojan kanssa 20 minuuttia. Pitelin siis kukkopoikaa seisomassa jalkojeni välissä olevassa pesuvadissa, jossa oli mäntysuopavettä. Valot olivat koko session ajan pois päältä, jotta stressaava tilanne olisi kukolle edes hitusen siedettävämpi. Liottelun jälkeen Jere saapui paikalle ja otti kukkopojan syliinsä. Minä kuivasin sen jalat aloin rapsutella möfnää irti hammasharjalla sekä käsin ja pyyhkellä hieroen.

Sitten toistimme saman session kanan kanssa.

28511952_1360586580713901_1490810828_n

Möfnä mikä kukon jaloista irtosi oli aika vähäistä. Voi olla, että liotusta olisi pitänyt jatkaa kauemmin tai voi olla, että minun otteeni ovat liiankin hellät – kun ei nyt tässä satu olemaan tästä aiheesta aiempaa kokemusta.

No, joka tapauksessa, huomenna jatketaan! Huomenna jatketaan myös kanan kanssa samoissa merkeissä. Sen tapauksessa tosin voi olla, että päästäisin aloittamaan lääkehoito jo toisen liotuksen jälkeen, mikäli paikalliselta eläinlääkäriltä sitä vaan on saatavilla. Heti kun lanoliini saapuu käsittelemme joka tapauksessa koko parven.

28510792_1360586550713904_1536883460_n

Luin myös, että punkki leviää kosketustartuntana kanasta toiseen (ihmiseen ei, luojan kiitos!). Ilman isäntää ötökkä elelee jopa kuukauden. Ymmärsin näin, että punkit eivät välttämättä viipottele orsia pitkin kanasta toiseen, mutta oman mielenrauhan vuoksi on siivoushommatkin edessä. Pohdinnan alla on siis, että mitä tehdään kanalan irtaimelle, jolla kanat tallustelevat. Eli siis orsille, pesälaatikoille, kakkalaudalle ja niin edelleen. Kakkalaudalta saa helposti vetäistyä siinä olevan muoviliinan roskiin ja vaihdettua uuden tilalle, mutta muut tasot ja orret mietityttävät vielä. Hävitetäänkö esimerkiksi orret kokonaan ja vaihdetaan uusiin  vai vedelläänkö kaikki mahdolliset öljyllä tai jollain. Luonnollisesti purut lattialta lähtevät vaihtoon myös ja lattia putsataan.

Aivan älytön siivousurakka on siis edessä ja sopivasti juuri nyt kun seuraaville päiville on luvattu -30 asteen pakkasia tänne meidän huudeille. Hitsi kun meillä ei ole kanoille olemassa evakkotiloja, muuten näillä pakkasilla olisi saanut luonto hoitaa kanalan ötökkäongelman! Ja hitsin hitsin hitsi kun on talvi – kesällä kanalan myllääminen olisi huomattavasti yksinkertaisempaa! Toisaalta minulle jäi erinäisistä ohjeistuksista huolimatta vielä hieman epäselväksi, että täytyykö kanalan siivous aloittaa just nyt välittömästi (liuotusvaiheessa) vai vasta sitten kun aloitetaan lääkintä.

DSC_0050

Pitäkää peukkuja, että selätämme ongelman mahdollisimman pian ja kivuttomasti ja ettei tämä nyt räjähdä käsiin ja leviä lopuillekin potpoteille! Palailen vielä myöhemmin asiaan,  joidenkin päivien tai viikkojen päästä, riippuen siitä milloin loishäädön etenemisestä on uutta kerrottavaa.

Asiasta kiinnostuneille täällä hyvä tietopaketti kalkkijalkapunkin hoitoon ja ehkäisyyn!