Mökkimme pikkumukavuudet

Sähköjä ei ole ja vesikin virtaa vain vapaana uomassaan. Silti, tai juuri siksi, mökkimme on mukavista mukavin.

Picture_20180331_115512758

SAUNA JA VESI

Mökkeröiseltä laskee rantaan jyrkkääkin jyrkempi rinne. Kesällä rakensimme laiturin, joten saunatauolla pääsee pulahtamaan mukavasti uimaan. Samoin sauna- ja tiskivedet saa haettua helposti. Talvella taas…no, lunta on ja sanoinko jo, että rinne on jyrkkä?

Eilen humpsahdin alas mennessä tyhjien sankojen kanssa haaruksiani myöten hankeen ja viikon luontoäänet saivat seurakseen kajahtavan sadattelun. Vähän siinä tuumailutti, että mites hitossa päästään vastaavasti ylös niiden jäävettä täynnä olevien sankojen kanssa?! ”Pitääkö tässä hitto kotona suihkussa käydä!”, tiuskahdin, ja kieleen kyllä sattu heti perään. Mökkeily kun ei ole mitään ilman saunaa ja urhoollisesti lähdimme matkaan. Parin ees taas ravaamisen jälkeen polku tallaantuikin kovaksi ja kantavaksi ja saimme saunavedet – ja mitä suloisimmat löylyt.

IMG_20180331_102349_736

Juomavettä saadaan Jeren kaivamasta kaivon tapaisesta, johon pulppuaa non-stoppina kirkasta ja raikasta lähdevettä. Talvella kuitenkin tuodaan juomavedet kotoa ja kesälläkin on varalta pönikkä mukana. Viime kesänä kaivossa nimittäin lillutteli kuollut hiiri, joten tuotekehittelyä kaivataan vielä…

IMG_20180330_170345_952

VALO

Valonlähteinä on läjäpäin kynttilöitä, yksi iso kaasuvalaisin ja muutamia patterikäyttöisiä valaisimia. Kuistia valaisee myrskylyhdyt, saunailtoina saunan ikkunan ulkopuolelle sytytetään myös myrskylyhty valaisemaan saunaa.

Picture_20180331_115551804

Vaikka iltahämyn tunnelmoinnit saavatkin sydämeni läpättämään…

…niin tämä luonnonvalo on saanut minut aivan pähkinöiksi pitkän pitkän pimeän ajanjakson jälkeen! Mökkimme sijainti on niin mainio, että kylvemme auringon valossa aamusta iltaan. Eilen paistatteli kuistille niin lämpimästi, että sai riisua takinkin pois ja nauttia vaan silmät kiinni, hymynkare huulilla. Lisäksi mökissä on ikkunoita joka seinällä, joten luonnonvalo pääsee tulvimaan sisään suorastaan riehakkaasti.

Yöllä puolestaan täysikuu valaisi tienoon niin upeasti ettei edes huussipolulle tarvinnut taskulamppua mukaan. En raskinut herättää mukaan edes Rikiä, joka kellotteli raukeana vatsansa vieressä. Silläkin oli karitsan makuinen pääsiäinen.

Picture_20180331_115403451

LÄMPÖ JA RUOKA

Ruoka valmistuu ja tee- sekä kahvivedet keitellään kaasuhellalla ja kaasu-uunissa. Kesäisin totta kai myös nuotiolla ja silloin tällöin käytössä on myös savustuspönttö. Talvella säilytellään ruuat joko ulkona kylmälaukussa tai oven pielessä, kesällä hurautetaan kaasujääkaappi käyttöön.

Picture_20180331_115709670

Lämpöä mökkiin saadaan kaasu- sekä petroolilämmittimillä. Myös seinän takana oleva sauna lämmittää palomuuria ja sitä kautta lämpöä siirtyy myös mökkiin. Keskellä sydäntalvea mökin lämpiäminen ottaa toki oman aikansa, mutta lopulta hyvä ja lämmin on ihmisen elellä – parinkymmenen asteen, tai ylikin, tienoilla on saatu mökkerön länpötilat pysymään vaikka seinän takana paukkuisi pakkanen.

Mökissä on myös tulipesänä avotakka, mutta sen funktiona taitaa olla lähinnä tunnelman tuoja. Emme siis käytä sitä, sillä se savuttaa jonkin verran ja lämmittämisen sijaan vetäisee lämmöt mukanaan hormiin ja taivaan tuuliin. Suunnitelmissa on, että puramme takan pois ja asennamme tilalle perinteisen tassuillaan seisovan puuhellan mikäli jostain sellaisen käytettynä bongaamme.

Picture_20180331_115442472

Tulimme mökille eilen ja aikeissa on viipyä maanantaihin saakka. Tunnelmointipostausta vielä meleko varmasti luvassa…

 

Always look on the bright side of life

…di dam di dam di dam di dam, hän vihelteli menemään.

Olen jostain syystä ollut kuin rautakanki persiössä ja hiekkaa sanonko missä jo päivätolkulla. Jostain syystä minua on vaivannut jokin ärtyneisyys, jokin alavireisyys, jolle en ole löytänyt mitään syytä ja mitä en osaa kohdistaa mihinkään erityiseen. Joka tapauksessa fiilis on ollut sellainen kuin joku vetäs kynsillä liitutaulua non-stoppina.

Niinpä päätin, että tänään ei narista. Tänään löydetään iloisia ja ihania mukavuusasioita tästä ihan tavallisesta arjesta. Ja tänään ei myöskään lisätä sen mukavuusasian perään sitä hemmetin muttaa. Et nyt niinku loppu se,”…mutta jaadijaavittumitäpaskaa” -itsensä masentaminen ja ilon alentaminen.

29665872_1028251500655177_1766720632_n

JOTEN!

Tänään paistaa aurinko ja on lämmin! Mittari keikkuu nollan tienoilla, tai ehkä jopa plussan puolella jos oikein siristelee ja positiivisuusmielikuvittelee.

Tästä syystä Keinonen, Siiri, Martta ja kumppanit saivat kaahottaa tarhassaan sydämensä kyllyydestä ilman, että komentelin kevätpäisiä ja iloisen pörhöisiä kotkoja takaisin mökkiin.

Myös luonnon linnut ovat tänään jotenkin erityisen äänekkäitä (tai niin ainakin minusta tuntuu!) ja pyörää hangesta kaivaessani korviini kantautui jos vaikka millaista tviit tviittiä ja sirputusta. Myös tikka tarmokkaasti rätätätätätättäätti johonkin puunrunkoon jossain ihan lähellä.

Kaivoin pyörän hangesta!

Tänään aamulla minulla oli valmiiksi kannetut puut pönttikseen ja miehellä vastaavasti eväsrasiallinen rakkautta, sillä perheemme ikuisuusneuvottelut etenivät illalla jälleen ansiokkaasti.

Ryhmätyö, joka oli viedä minulta viimeisenkin pisaran kärsivällisyyttä, hermoja ja uskoa ihmiskuntaan, etenee kuin eteneekin sumplikkaasti ja aikataulussa.

Kandiryhmän ennakkotehtävät, jotka siis tehtävä ennen ensimmäistä tapaamistamme huhtikuussa, on julkaistu ja pienen jännityksen (siis osapuilleen hyperventiloinnin ja olohuoneen ympäri juoksun) siivittämänä odotan tämänkin kurssin todellista käyntiin pyörähtämistä ja etenemistä.

No siis neilikat hei.

Me karataan huomenna pääsiäiseksi mökille ja pelkästään se ajatus tekee maailmasta ja elämästä ihan PARASTA!

29746123_1028252413988419_540144776_n

Myös ihana smagardi kirjoitti tänään ilahduttavista asioista. Laitetaan hymyä kiertoon ja kerro sinäkin omasi! ❤

Pssst! Laitoin tämän postauksen alussa taustalle soimaan tuon otsikossa komeilevan biisin. Juutuubi jäi itsekseen pyörimään taustalle ja juuri nyt siellä soi

I’m walking on sunshine (Wow!)
I’m walking on sunshine (Wow!)
I’m walking on sunshine (Wow!)

Pieni syyllistyspeikko istuu ja narisee olkapäälläni ja muita tavallisia asioita

Jälleen yksi tuiki tavallinen arkipäivä. Herätyskelloni soi vasta kymmeneltä, mutta silti ojennan käteni torkuttaakseni vartin. Vielä toisenkin vartin. Tekisi mieli torkuttaa vielä kolmaskin. Kolme kissaa sängyssä kuitenkin protestoi ajatustani vastaan. ”Kurr?”, ne ilmoittavat aamiaisajasta.

Sain monta päivää tottua taas valmiiseen. Tänään kuitenkin mies on aamuvuorossa, joten huushollaus on minun vastuullani. Aatella, mun pitää tehdä ihan tavallisia pieniä juttuja, ja silti viitin narista? Liiteriin kuitenkin vie kolattu polku (by mies) ja voin latjata puusäkkiin valmiiksi pilkotut halot (by mies). Hiton rankkaa.

Kulutan aamupäivästäni kolme tuntia lähes yksinomaan kissojen kuvaamiseen ja niille höpöttelyyn, kahvin juontiin, oman naaman kuvaamiseen, sähköpostin ja uusien blogipostausten tsekkaamiseen. Pieni syyllistyspeikko istuu ja narisee olkapäälläni. Pidit jo sunnuntaina lorvismispäivän. Ja maanantai oli uusi sunnuntai.

29597281_1027614480718879_785091432938105777_n

Peikko saa minut liikkeelle. Haen puut, sytytän tulet. Hoidan kanat ja keskustelen niiden kanssa päivän polttavimmat kysymykset läpi. Silkkikana on onneksi luopunut hautomishaaveistaan, joitakin päiviä sitten näytti vielä siltä, että pesässä on kiukkuinen pannukakku. Komennan Keinosen takaisin sisään poukkoilemasta tarhasta, kerron sille, että pakkasta kuitenkin on lähes kymmenen astetta, vaikka aurinko onkin kiva.

Siivoilen keittiön ja tartun imuriin. Tänään olisi jo pakko luututakkin.

Oikeasti haluaisin vain juoda kahvia ja kirjoittaa. Kirjoittaa, vaikka minulla ei edes ole mitään sanottavaa. Salaa hieman kadehdin seuraamiani blogityyppejä – niillä tuntuu aina, tai lähes aina, olevan jotain järkevää sanottavaa jostain tai edes jokin teema. Minä lörpöttelen vain en mitään ei mistään. Tai aina samasta.

Työharjoitteluni alkaa vajaan viikon päästä. Odotan sitä ristiriitaisin tuntein. Toisaalta ilolla, mielenkiinnolla, positiivisella jännityksellä – pääsen oppimaan uusia asioita juuri siinä ympäristössä, jossa toivoisin ehkä joskus työskenteleväni. Toisaalta minut valtaa pelko – entä jos en tiedä mitään, en osaa mitään, entä jos päähäni ei ole jäänyt kertakaikkisen yhtään tiedonhippuakaan opiskelemistani asioista? Entä jos en osaa kohdata asiakkaita, entä jos olen unohtanut kuinka ihmisille puhutaan?

29549960_1027648334048827_685199867_n

Polkupyörä, jolla minun tulee taittaa työmatkat, on edelleen metristen hankien takana. Jossain siellä seinän vierustalla pilkottaa ohjaustanko. Tänäänkin, kellon ollessa jo kohta kaksi, olen pukeutunut pyjamaan. En viikkokausiin ole nähnyt mitään syytä vaihtaa päivävaatteita ylleni jos olen vain kotona. Mietin, että voisin lisätä pari uutta tavoitetta jo pohtimieni harjoittelun tavoitteiden lisäksi: herää aamuisin ja pukeudu niin kuin aikuiset ihmiset.

Huomaan, että ihmiset käyvät jonkin verran keskustelua kevätväsymyksestä. Minäkin haluaisin olla vain keväästä väsynyt, mutta todellisuudessa taidan olla ihan vaan ympärivuotisesti saamaton.

 

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö: lääkitys

Taas mennään! Edellisessä operaatio-postauksessa jäimme siihen, että liottelimme ja rapsuttelimme kukkopojan jalat viidennen kerran. Tämän jälkeen jalat ovat näyttäneet todella hyviltä (etenkin alkutilanteeseen nähden) emmekä siis liotushoitoja jatkaneet. Tämän kuluneen kahden viikon aikana olemme käsitelleet kaikkien jalat kalkkijalkavoiteella kahteen kertaan.

29341704_1026405817506412_928596487_n

Käyttämämme lääkeaine on siis ivermektiiniä, myydään esimerkiksi kauppanimellä Ivomec. Saimme lääkkeen lopultakin viime viikolla käsiimme ja eilen aloitimme lääkityshoidon. Lääkettä ei siis eläinlääkäreillä ole valmiina varastoissaan ja me odottelimme toimitusta kaksi viikkoa. Lukemani perusteella aikamoisen tujusta lääkkeestä on kyse!

Ivomecin kohdalla ei tutkimustietoa tai muuta, miten sanoisin, virallista (?) tietoa kanojen hoitoon ja varoaikoihin tahdo löytyä. Tuoteselosteessa itsessäänkin on mainittu vain naudat, siat ja porot. Eläinlääkäritkään eivät pääasiassa tunnu olevan kovinkaan perillä kanojen hoidosta ja lääkityksestä ja veikkaanpa, että jotain tehiksiä tuskin lääkitäänkään. Meidänkin tapauksessa ell luotti täysin meidän asiantuntemukseemme eikä esimerkiksi ole nähnyt kukkopojan jalkoja kertaakaan. Lisäksi olen lukenut, että joissain tapauksessa ell sekoittaa valmiin seoksen käytettäväksi loishäätöön, me saatiin ehtaa tavaraa koko purkki.

29547390_1026405767506417_1836263307_n

Mitään täydellistä, satavarmaa ja asiantuntevaa lääkitysopastusta en siis minäkään osaa antaa, vaan nojaan tietoon mitä olen saanut lukuisista siipikarjan harrastajien keskusteluista sekä blogeista. Näiden ohjeistusten mukaan Ivomec siis sekoitetaan esimerkiksi vaseliiniin, parafiiniöljyyn tai muuhun voiteeseen/öljyyn (laimennus 1:10). Me sekoitimme lääkeliuoksen kalkkijalkavoiteeseen, jota olemme muutenkin käyttäneet tässä kuluneiden viikkojen aikana. Seos on käytettävä heti ja se siis käytetään ulkoisesti, hierotaan jalkoihin.

29547636_1026405774173083_267746629_n

Munien syönnin varoajasta ei siis myöskään tahdo löytyä mitään tutkittua tietoa. Suurin osa lukemastani kuitenkin viittaa kuukauteen. Sitä en ole vielä osannut päättää, että uskallamme syöttää munat kuitenkin koiralle, vai nakkaammeko menemään. Onni onnettomuudessa on, että silkkikanan munat erottaa muiden munista helposti, koska ne ovat niin mallia mini!

No, joka tapauksessa, eilen illalla pääsimme siis lopultakin aloittamaan varsinaisen lääkityshoidon. Otimme lääkekäsittelyyn kukkopojan ja kanan, mutta päätimme myös käsitellä pääkukon (silkki sekin). Epäilemme, että kalkkijalkapunkki on pesiytynyt kanalaamme viime kesänä sen myötä kun lisäsimme silkkikanan ja pääkukon parveen*. Päätimme nyt toimia näin, vaikkakin lääkehoidon antaminen ihan vaan varmuuden vuoks ei varmasti ole suositelluin tapa toimia.

Aiomme uusia lääkehoidon ainakin kertaalleen kahden viikon päästä, silloin varmaan osataan jo sanoa tarvitseeko vielä senkin jälkeen uusia. Eilen käsittelimme oireettomienkin jalat, tosin ne toki vain kalkkijalkavoiteella. Sitäkin käsittelyä jatketaan niin kauan kuin lääkitystäkin.

Kukkelspojan kinttu käsiteltynä

29745732_1026405820839745_699010299_n

Voiton puolella nyt kuitenkin ehdottomasti tässä operaatiossa ollaan! Lopuksi tähän vielä totean, että lääkepurnukka maksoi suolaiset 42 euroa ja siihen päälle on ostettu parafiiniöljyä, kalkkijalkavoidetta, kissanhiekkalaatikko (…), siivous- ja putsausvälineitä ja niin edelleenkään, puhumattakaan ajasta ja vaivasta jota on käytetty. Niinpä ma sanon jälleen kerran: kotitarvekanailijan ei missään nimessä kannata alkaa laskeskella tiun hintoja! 😀

Aiemmat postaukset tästä koko meidän operaatiosta:

Kanan kalkkijalka

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko1] + muita vinkkejä

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko2]

*Aion kirjoittaa jossain vaiheessa check listan kanojen hankkimista haaveileville näihin loisjuttuihin liittyen! Yhtenä nyrkkisääntönä sanottakoon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että jalat tulee tarkistaa aina. Näin mekin teemme kun uusia otetaan parveen tai luovutetaan eteenpäin. Siitä huolimatta, että kintut olivat tullessa terveet, meillä nyt myöhemmin ovat oireilleet silkkikana jonkin verran sekä silkkikanan ja pääkukon jälkeläinen kukkopoika rajusti. Näitä jälkeläisiähän lähti meiltä siis kolme kipaletta maailmalle, ja olen myös heitä informoinut kun ongelma meillä havaittiin. Kaksi kolmesta on vastannut, tarkistanut jalat ja todennut kaiken olevan ok. Toivotaan siis, että myös se kolmas on terve!

Hidasta sunnuntaita

Tänä aamuna en ollut laittanut kelloa soimaan. Havahduin vieressäni köllivän, ihan yhtä unisen, Jeren muminaan siitä, että kello on jo vaikka mitä. Kelloradio näytti kymmentä, puhelin yhtätoista. Toisaalta mitä väliä.

Lunta sataa jälleen, mutta sää on muuten lempeä. Jätin kanalassa oven auki, josko sielläkin tuulettuisi, noin niin kuin kopin, mutta myös kanojen päiden sisältä. Kevään odotus, loppumattomalta tuntuva odotus, kun katsoo taivaalle ja kinoksiin ja kaikkialle silmän kantamattomiin ulottuvaan valkeuteen, alkaa käydä jo vähän meidän jokaisen hermoon.

Päätin, että tänään en kirjoita tavuakaan esseetä, en lue yhtäkään sanaa päihteiden käyttäjistä enkä heidän lapsistaan, en mistään opiskeluun viittaavasta. Kuuntelin äänikirjan loppuun, Jojo Moyesin kerro minulle jotain hyvää. Huomasin pitäväni siitä.

IMG_20180325_151023_193

Söin aamupalaa kolmelta iltapäivällä. Näkkäriä, kalkkunaleikkelettä, keitettyä kananmunaa ja suolakurkkua. Kahvia olen taas juonut mukitolkulla, mutta ei se mitään, pidän siitäkin. Lounaaksi ajattelin nautiskella viime öisen pitsan kylmät jämät.

Tänään pitäisi siivota. Päätin niin. Neljä tuntia myöhemmin olen saanut aikaiseksi sen verran, että täytin ja käynnistin tiskikoneen. Imuroin kyllä vielä. Mutta en luuttua enkä pyyhi pölyjä. Ei huvita ja sitä paitsi, karva ja pöly on ehtymätön luonnonvara tässä talossa.

Istutin kellarissa talvehtineet pelargoniat uusiin multiin ja ruukkuihin. Yksi kuudesta ei selvinnyt talven yli. Toivottavasti loput eivät nyt möksähdä, suutu, tästä siirrosta.

Tänään ei ole hoppu. Päätin myös niin.

Jos olisin zen en välittäisi näistä

mutta koska en ole, niin joskus jotkut asiat riepoo ihan suhteettoman paljon. Niin kuin vaikka

se, että onnistut väistämään eteisessä yhtä vesilätäkköä vain astuaksesi toiseen ja kastelet sukkasi

se, että kissa vääntää maailmanlopun tortut hiekkikseen juuri kun sait puhdistettua sen

kun joku muu ottaa loput kahvit pannusta

puhelimen päivitykset

läppärin päivitykset (ja se, että siirrät kolmannen kerran päivitystä neljä tuntia myöhemmäksi ilman, että olet tehnyt välissä juuri muuta kuin istunut läppärin ääressä)

toisiinsa kietoutuneet ohuen ohuet kalkkunaleikkeleet, jotka repeävät pikkiriikkisiksi suikaleiksi ja lopulta isket leivän päälle klähmäisen kalkkunaleikkeleköntin

se, että iso muhkea appelsiini paljastuu mandariinin kokoiseksi rääpäleeksi kun kuorit sen

IMG_20180320_120105_616

se, että et pääse läpi pelin kentästä tai läpipääsy jää kiinni jostain mitättömän pienestä jutusta kun olet tahkonnut ja tahkonnut ja tahkonnut kenttää ikuisuuden (Candy Crush -addiktio vaihtui Bubble witch sagaan kun jumin Candyssa ja nyt Bubblekin on saatanasta)

se, ettet ole saanut viikkoon vastausta sähköpostiisi

se, että kahvinkeittimen alapuolella olevan kaapin ovessa on aina kahvinoroja

ja että hellan takaseinään roiskahtanut ja iskeytynyt vispipuurotäplä irtoaa ehkä vain dynamiitilla

se, että pihan polkuja ympäröivät lumivallit yltävät sinua lähestulkoon lonkkaan ja lunta sataa koko ajan lisää

ja se, että tajuat työharjoittelusi alkavan parin viikon päästä ja polkupyöräsi, jota olet käyttänyt viimeksi joskus viime kesänä, nojaa talon seinään

…siellä jossain metristen hankien takana.

 

 

Kotityökeskustelun jatkumo [osa 2] eräässä perheessä

Taustatietoja: Perheen koira viettää silloin tällöin päivät tarhassaan, mutta pääsee viimeistään illaksi ja yöksi sisälle. Perheen pyykkihuolto tapahtuu yläkerrassa. Samoin miehen man cave, ja sen myötä yhteiset leffaillat tapahtuvat yläkerrassa. Nainen myös vihaa ei erityisesti välitä pyykkäämisestä.

IMG_20180313_162030_482

Nainen: ”Äääää-ä…koira pitäs hakea sisään ja ruokkia ja ne hiton pyykitki on vielä koneessa ja pitäs laittaa kuivuu. Kumman teet? Saat valita.”

Mies: ”Jos mie sen koiran jossain vaiheessa.”

Menee hetki.

Nainen: ”No oikeastaan se koira pitäs hoitaa melkein niinku heti ku kelloki jo paljon ja…”

Mies: ”Joo hoidan sen kohta.”

Menee hetki.

Mies: ”Voisin mennä kattoo oisko Netflixissä jotain leffaa meille illaks.”

Naisen aivot raksuttavat.

Nainen: ”Noooo siis sittenhän sie oikeestaan voisit laittaa samalla ne pyykit. Joohan?”

Mies: ”…”

Menee hetki.

Nainen: ”Laita sie ne pyykit.”

IMG_20180310_002120_713

Näin, ystäväiseni, tyypillinen esimerkki siitä kuinka kotityöt jaetaan keskustellen ja yhdessä sopien. Valinnanvapauksia antaen ja toisen valintoja kunnioittaen, nalkuttamatta ja käskyttämättä sekä molempia miellyttäen. Rakkautta, rakkautta vaan…

Edelliset:

Kotityökeskustelun jatkumo eräässä perheessä

Miesten ja naisten työt