Virtahepo olohuoneessa (ja mehikasvi virtahevossa)

Olen silleensä laiskahko sisustaja, että en jaksa veivata huonekaluja tai pienroinaakaan ympäriinsä jatkuvasti. Verhojakaan en vaihda kuin silloin, kun kyllästyn edelliseen ja haluan uudet. Tällä hetkellä keittiön verhot ovat olleet samat neljä vuotta ja olohuoneessakin ainakin pari vuotta. Sisustukseeni ei myöskään varsinaisesti kuulu suunnitelmallisuutta. Yleensä homma etenee niin, että näen jotain kivaa, roiskaisen sen mukaan ja toivon, että se sopii yhteen muiden roiskaistujen kanssa.

Joskus kuitenkin havahdun. Niin kuin esimerkiksi nyt katsastelin pitkästä aikaa kotiamme sisustussilmällä ja tulin siihen tulokseen, että eeeehkä kynttilöistä ja lyhdyistä raaskisi luopua jo näin maaliskuussa! 😀

Leikkokukat on olennainen osa meidän kotia – niitä meillä on lähestulkoon aina, paitsi kesäaikaan ei niinkään (ainakaan ostokukkia). Sainkin #muovitonmaaliskuu -postaukseeni kommenteissa muistutusta siitä, että ne voisi hakea ihan kukkakaupasta ja tällöin säästyisi niiltäkin pakkausmuoveilta. Haemme jo leivät pääasiassa paikallisesta leipomosta, ja tuemme näin maailmanparannuksen nimissä myös paikallista yrittäjää, joten ehdottomasti laitoin idean korvan taakse ja seuraavaksi ryhtiliikkeeksi sen, että myös kukkien osalta siirryn paikallisen yrittäjän asiakkaaksi.

Tänä keväänä huomaan hurahtavani mehikasveihin. Niitä haluaisin monen monta, pieniä ja suuria, asetelmaksi. Ehkä myös pikkuruisia kaktuksia? Yhden ison ihanan ostin jo aikoja sitten – ja unohdin sen sitten autoon. Voin sanoa, että oli aika rapsakassa kunnossa se! Tänään sitten toinen kerta toden sanoi, ja voi että se on ihana!

Huomaan nyt muutenkin katselevani ja miettiväni viherkasveja jotenkin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Aina niitäkin on meillä ollut, mutta nyt ne huhuilevat minua jotenkin erityisen paljon. Haluaisin ehkä jotain isoa, kuten esimerkiksi peikonlehteä, viheriöimään olohuoneen nurkkaan. Toisaalta olen pyöritellyt mielessäni jonkinlaisia amppelihässäköitä, eri kokoisia ja eri korkeuksille roikkumaan. Hmm, no, saa nähdä mihin päädyn vai päädynkö kiireisenä keväänä lopulta mihinkään, mutta kovin vihreitä ajatuksia ainakin on!

Mutta se on ainakin varmaa, että kynttilöiden ja lyhdyn jättämä aukko työpöytäni nurkalla suorastaan huutaa paikalle pikkiriikkisiä narsisseja!

Vihreitä ajatuksia noin muutenkin tuo puutarhahullulle ja multamaanikolle kevät tullessaan. Eilen hain kellarista talvehtineet pelargoniat keittiön ikkunalle ja kävin varastosta kaivamassa ruukkuja valmiiksi. Minulle kuitenkin kerrottiin, että alakuulla ei kannattaisi kasvien kanssa puuhastella, tuppaavat kuulema kuolemaan! Jaaa…uskoakko näitä vanhoja uskomuksia tai ei, niin päätinpä olla hupsu, ja jäädä odottamaan vielä tämän kuun loppuun nousevaa kuuta ja täysikuuta ennen kuin tartun toimeen. Hupsuudesta ei kuitenkaan ole mitään haittaa – vaikka muovisankoissa röhnöttävät rehut särkevätkin silmiä! 😀