Kolme hyvää

Pirtistä viskattiin minullekin tämä blogeissa kiertänyt kolmen hyvän asian -haaste. Kiiiiitoksia siis tästä! (Olin itse asiassa päättänyt jossain vaiheessa tehdä aiheesta postauksen haastettiin minua siihen tai ei, mutta nyt tämä on tietenkin erityisen kivaa.)

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Miehellä on iltavuoro. Tämä tarkoittaa sitä, että pönttöuunit lämpiävät, yön aikana sataneet jättimäiset määrät lunta poluilta katoavat ja kanojen hoitotoimet toteutuvat simsalabim ilman, että minun tarvitsee uhrata niihin ajatustakaan (hänen aamuvuoroinaan nämä asiat ovat siis minun vastuullani). Lisäksi jääkaapissa on kolmatta päivää nakkikeittoa, niin ei tarvitse laittaa edes ruokaa. Voin siis täydellisesti hautautua opiskeluun.

Tunne siitä, että langat ovat käsissäni siis ainakin tämän ja ensi viikon osalta. Koska olen ollut tähän saakka erityisen ahkera ja tulevat päivät ovat ainakin suunnittelun osalta hanskassa, niin tälle päivälle vapautuu opiskeluhautautumisen lisäksi tilaa esimerkiksi tällaiselle mukavalle jonninjoutavuudelle!

Pelargoniat. Huomasin, että kellarista keittiön ikkunalle nostamani pelargoniat pukkaavat hirmuisella innolla uutta alkua. Eivätkä kissat ole syöneet niitä ihan kaikkia.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Ystävät. En tiiä mistä nämä nyt lähti yhtäkkiä sikiämään elämääni, mutta tänä vuonna olen ehtinyt tavata jo kolmea vanhaa ystävää. Yhtä heistä en ollut nähnyt sitten lapsuuden, toisen kanssa edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt jo kahdeksan vuotta ja kolmannenkaan kanssa ei olla taidettu pälpättää ainakaan pariin vuoteen. Näiden lisäksi minusta tuntuu, että kahden ennestään tutun, mutta ei niin tutun, kanssa välit olisivat syventyneet tässä tämän ja viime vuoden puolella eli

tarkoitan mun hippifrendejä! Kyyyllä, juuri teitä tarkoitan Jennajohanna ja Miniheinä! 😀 Teiltä olen saanut hupsuutta ja erilaisia näkökulmia elämääni. Tarotkortteja, Ruohonjuurta, pyyntöjä chakrahoitoihin koekaniiniksi (oh kyllä, tuleva kevään stressimöykkypallominä kiitää!), kuuhulluutta, pittatietoutta ja ties mitä kaikkea muuta. Tälläkin hetkellä istuskelen tässä diffuuserin ääressä appelsiinihöyryssä ja ostoslistalla lukee rosmariiniöljytipat. Kaiken suorittamisen keskelle tänä vuonna kaikki tällainen on erittäinkin tervetullutta.

Kandiryhmä ja työharjoittelu. Isoimmat ja jännittävimmät asiat koko tähän astisessa opiskelussa ovat nyt sit muuttumassa todeksi. Molempiin ryhmiin pääsin sisään ja molemmat alkavat huhtikuussa. Jipiii! (ja apua.)

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Keksin heti neljätoista. Eli siis tämä karvaisten ja siivekkäiden kavereiden lauma, jotka elämääni sulostuttavat ja lompakkoani tyhjennyttävät. Nevöevö en voisi kuvitella elämää ilman lemmikkejä, ja tässä näitä nyt sit on muutama.

Mies ja parisuhde. Hänestä minä oon niin paljon valutellut siirappia ja lirkutellut löperöitä, niin ei nyt tältä erää enempää. Mutta jos joltakulta on päässyt unohtumaan, niin tsekkaa vaikka tämä parisuhteemme aakkoset.

Mahdollisuus toteuttaa itseäni ja tehdä mitä haluan. Opintovapaa ja opiskelu nyt näin etunenässä, mutta noin muutenkin elämä on aika hemmetin hyvä kaikkinensa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Järjestelmällisyys. Tämä piirre ei näy vaatekaapissani, mutta muutoin asiat tuppaavat olemaan napakassa järjestyksessä. Tämä ei liity pelkästään opiskeluun ja esimerkiksi bujoiluun ja kalenterin värikoodaamiseen, vaan näkyy kaikessa arjessa. Ruokakaupassa käyntikin on järjestelmällistä. Ostoslista on jo laadittu sen mukaan miten tavarat kaupassa ovat ja sitä sitten seurataan, ilman poikkeamia. (Karkkihyllyä ei lasketa poikkeamaksi.)

Päämäärätietoisuus. Jos koen jonkin asian tärkeäksi ja tavoittelun arvoiseksi, pyrin sen saavuttamiseen määrätietoisesti. Oli sitten kyse opiskelusta, detox-kuurista, pienistä jutuista vaikkapa töissä tai kanan kalkkijalkahoidosta.

Taito relata ja ottaa aikaa vain itselleen. Uskokaa tai älkää, osaan myös relata! 😀 Vähintään kerran viikossa on päivä, jolloin ei tapahdu yhtään mitään. Sohva, Netflix, mässyt ja punaviinipullo ovat tässä kohtaa usein avainasemassa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Lukijat, tietenkin! Ilman teitä ei olisi blogiakaan. Rrrrakastan erityisesti teidän kommentteja, mutta myös tykkäykset lämmittävät mieltä suurensuuresti. ❤ Olen tosi kiitollinen siitä, että monet teistä ovat seuranneet mukana, vaikka vuosien mittaan blogini on muuttanut muutamaan otteeseen. Olen myös tosi kiitollinen kaikista uusista lukijoista, jee!

Mahdollisuus kirjoittaa höpönpöppöjä tai sit tärkeitäkin. Kirjoittaminen on minulle hirmuisen tärkeää, ja täällä sille avautuu ihana kanava. Kirjoittelen usein pitkästi ja/tai ajatuksella myös esimerkiksi Instassa ja Facebookissa, mutta tämä on vielä ihan paljonpaljon parempaa. Välillä olen miettinyt, että onko huono asia kun blogissani ei ole punaista lankaa tai teemaa, mutta mjeh! Tämä sopii minulle. Elämä on monimutkaista ja kerroksellista, sellaista saa olla minun bloginikin.

Aitous. Jep. Kirjoitan asioista justiinsa niinku ne on. Erittäin harvoin myöskään jaksan kaivaa kameraa esiin tai ottaa asiakseni kuvia juuri blogia varten (ellei postauksen aihealue sitten niin vaadi.) Saatte siis nauttia puhelinräpsyistä ja Instagramin kierrätyskuvista. 😀

Sinkautan haasteen eteenpäin ihanalle harhaan astujalle sekä näihin neliöihin! 🙂