Kolme opetusta tältä viikonlopulta

Koulupäivän kahvitauolla lorautin sumpit kuppiin ja siirryin kassalle. Päätinpä vielä kieltäytyä kertakäyttöisestä take away -mukista muovikansineen ja ostaa hienon heleän vihreän bambuisen kestomukin. Siis paljon kalliimman, mutta sädekehäni kaipasi kiillotusta ja sitäpaitsi kahvin saisi kestomukin ostajana ekalla kerralla ilmaiseksi – siis selvää säästöä! Kassalla kortti kieltäytyi toimimasta, koska joku pässi ei ollut muistanut siirtää rahaa käyttötililleen ja käteistä ei tietenkään ollut. Posket punoittaen pahoittelin ja soitin Jerelle, että siirrätkö kulta vähän humputtelurahaa. Opin: tsekkaa käyttövarasi ja lataa se helvetin OP-mobiili puhelimeesi.

Pilkkusäännöt ja niiden sisäistäminen on ihan yhtä saatanasta kuin aina ennenkin, että siinä ei mitään uutta. Muutoin olen kuvitellut olevani kirjoittajana ihan hyvä ja etteivät tekstini sisältäisi ihan hirvittäviä helmasyntejä (enkä esimerkiksi avoimessa opiskelun aikana ole kertaakaan saanut käyttämästäni kielestä huonoa palautetta), mut kappas. Reality check. Iloisesti olen aina kirjoittanut yhteen mm. sanat itsestään selvä, kerta kaikkiaan, suurin piirtein ja saman tien. Opin: en tiedä mitään (ja todennäköisesti unohdan nämäkin).

IMG_20180317_153049_304

Laitoin eräänä päivänä ihan pokkana vaan tarjouksen eräälle lehdelle, että moro kiinnostasko tämmönen artikkeli. Kyllä kiinnostas. Artikkelia ei ole vielä julkaistu eikä julkaisu ylipäänsä ole satavarmaa, joten en hehkuta siitä vielä, mutta silti minulta jo kysyttiin, että kiinnostaisiko minua jatkossakin kirjoittaa avustajana kyseiseen lehteen aina silloin tällöin. Opin: kannattaa olla rohkea ja ihan pokka (vaikka ei tietäisikään mitään).

 

8 vastausta artikkeliin “Kolme opetusta tältä viikonlopulta”

  1. Haa! Toimittaja täytyykin miettiä mitä sulle uskaltaa kertoa ettei pääse lehtiin…;DDD Se on vähän eristävä ammatti, niin kuin poliisi, kyllä ihminen vähän vaivaantuu kun poliisiksi joku ilmoittautuu pöytäseurueessa kesken illan. Toimittajuus tuo hetkellisen joskin se kyllä häipyy viinanhuuruihin mut poliisin kyllä muistaa kännissäkin;D. Siksipä ne dokaakin yleensä kimpassa, en kovin montaa kertaa muista kytän kanssa samassa pöydässä istuneeni. Siis vapaalla;)
    pst. Jos nuo olisi mun jalat niin pää nousisi esiin kilometrin päässä, saatan joku päivä kiskasta letistä sua niinko pikkupentuna ja huutaa kovaan ääneen jotta Pöpelikössäkös sitä ollaan????!! ;DD

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s