Ajatuksissa kutkuttelee puutarha

29389275_1023046894508971_2864985439767363584_n

Yhteistyössä  Klingel: Puutarhan ja parvekkeen hyötykasvit ja trendit

Niin, nimenomaan ajatuksissa. Pihalle kun katsoo, niin lunta on vielä metritolkulla. Ajattelen, että kai ne heinäkuuksi sulaa. Jotkut toiveikkaammat veikkaavat juhannusta. Nostan katseeni hohtavista hangista ylös kirkkaansiniselle taivaalle ja aurinkoon. Kuulen lintujen sirpityksen, heleän laulun, loppumattoman elämänjanoisen lörpöttelyn.

Kanat tulevat ulos kopistaan tarhaan heti kun avaa oven. Suorastaan ryntäävät. Sinne tarhan nurkassa olevaan ainoon sulaan kohtaan kuopsuttamaan hiekkaa, pöllyyttelemään sitä ympäriinsä. Viskaan kourallisen kauranjyviä maahan ja saan paikalle lehahtavan, kaakattavan rouvaparven. Kauranjyvät tuntuvat hyvältä kämmenellä.

Lumesta huolimatta multamaanikko ja keväthepuloija minussa alkaa herätä samaa tahtia kuin kellarista hakemani pelargoniat kurkottelevat uusia vihreitä alkujaan keittiön ikkunalla kohti aurinkoa. En ole vielä ehtinyt hulluuntumaan kaupan siemenhyllyille. Pelkkä ajatus siitä saa katseeni lasittumaan – kohta on siis aika, tiedän sen, ei luontoaan voi paeta.

Maistan ja haistan jo mielessäni oreganon, timjamin, sitruunamelissan, basilikan, lipstikan…niitä kasvatimme viime vuonna, kuivasimme, käytämme ruuanlaitossa viime kesän tuoksuja ja makuja yhä vieläkin. Niitä ainakin haluan lisää, vielä lisää! Muistan punaposkiset tomaatit ja vihreät paprikat, salaatinlehdet ja pikkuruiset makeat retiisit.

Muistan myös, että viime vuonna rakastin puutarhaa enemmän kuin varsinaisesti sen hoitoa, mutta ehkä tänä vuonna on toisin! Totta kai tänä vuonna kaikki on toisin! Nyt kevätpäissäni unohdan tyystin kesäkurpitsapettymykset, hukkuneet krassit ja naamalleen nytkähtäneet auringonkukat. Nyt kevätpäissäni muistan vaan kaiken sen hyvän ja haluan sen, ja sen lisäksi kaikkea uutta!

29432752_1023046911175636_9027927458401222656_n

Mietin pieniä perunoita ja voita, pohdin kasvaisiko porkkana laatikossa. Mietin terveyspäistä itseäni surauttelemassa vihersmoothieta itse kasvatetusta lehtikaalista. Mietin hernepenkkejä ja hymähdän muistaessani, kuinka viime kesänä ensimmäisen kylvön söi kanat ja ensimmäisen sadon söi koira.

Mietin ötököitä. Ensimmäistä kertaa ikinä mietin ötököitä. Ajatuksissa välähtää hyönteishotelli, mutta yhtä nopeasti siirrän ajatuksen syrjään. En minä niitä nyt niin paljoa halua miettiä. Mutta jos istuttaisi unikoita, samettikukkaa, kehäkukkaa, ainakin. Hyötyisi ötökät, kasvit ja minä.

Suljen silmäni valtavilta luminietoksilta (sekä pesua kipeästi kaipaavilta ikkunoilta) ja annan kevään virrata minuun.

Paluu arkeen

Moiii mitä kuuluu, huikkaan minua juna-asemalle vastaan tulleelle Jerelle ja jatkan heti perään sadattelua siitä, että eikö tämä lumisade lakkaa koskaan. Kotona kopistelen lumet kengistä ja nakkaan repun odottamaan eteisen nurkkaan. Vielä enemmän kuin pakkaamista inhoan laukkujen purkamista.

Keittiössä on vastassa kolme kissaa neljästä, makuuhuoneessa se arkajalkaisin, mutta sekin puskee ja antautuu siliteltäväksi. Kaikille iskee maailman hirvein nälkä aina minut nähdessään. Niin nytkin. Ruokin, silittelen, lässytän ja paapon, puhdistan hiekkalaatikon, leikitän hieman.

Virnistän Jerelle. Oli minulla sinuakin ikävä.

29365936_1022434594570201_5780340361901637632_n

Aamulla suuntaan kahden tyhjän puusäkin kanssa liiteriin ja takaisin sisään raahaten kahta täyttä. Ennen sitä olen ruokkinut, jälleen maailman nälkäisimmät, kissat ja laittanut itselleni kahvin tippumaan. Riki heiluttaa häntäänsä tarhassa. Lupaan, että tänään illalla pääsee taas kukikkaalle sohvalle.

Kirjoitan käsiteanalyysin sosiaalisesta pääomasta valmiiksi. Tutkin ja jäsentelen verkkokirjoitustehtävää matematiikan opettamisen ja oppimisen arvioinnin epäolennaisuuksista ja niiden epäsuotuisista vaikutuksista etenkin tyttöihin. Hyräilen mielessäni mä synnyin sinne missä tytöt ei osaa matikkaa ja ehdotan sitä tehtävämme otsikoksi. Tuskastun ja turhaudun sivunumeroinnista, sisennyksistä, tavutuksista ja tasaamisista, viittaustekniikoista ja pilkkusäännöistä.

Uusin kirjastokirjojen lainoja, tarkistan parin saatavuuden ja kirjoitan ostoslistaa. Jere laittaa viestiä, että joutuu jäämään ylitöihin ainakin kolmeksi tunniksi. Kierrän sekoittelemassa pönttöuunien hiilloksia, pienentämässä peltejä. Imuroin, tyhjennän ja täytän tiskikonetta ja keitän lisää kahvia. Kolme tuntia myöhemmin Jere laittaa viestiä, että menee vielä ainakin jonkin aikaa. Ei haittaa, vastaan, ehdimme kyllä kirjastoon ja kauppaan varmasti vielä silti.

Haen eteisen nurkasta repusta kirjan, jota luin viikonloppuna junassa ja kahviloissa, ja jonka olin aloittanut jo varmaan kuukausia sitten, mutta unohtanut tässä välissä hyllyyn.  Syön lukiessani hernekeittoa, jota Jere oli tehnyt pönttöuunissa viikonloppuna, ja syötyäni siirryn lukemaan selälleni sohvalle.

Jossain takaraivoni perukoilla joku minussa nalkuttaa, että hyllyssä olisi kyllä myös yhteisöt ja sosiaalityö, lapset ja sosiaalityö, eriarvoisuuden rakenteet, eriarvoisuus tappaa, huono-osaiset. Vaiennan äänet ja uppoudun 1800-luvun Pariisiin, porttoloihin ja Punaiseen Myllyyn, taiteilijoihin ja absinttiin, rakkauden nälkään ja sen saavuttamattomuuteen.

Ympärilläni on täydellinen hiljaisuus. Saan luettua romaanin loppuun ja päätän vaihtaa päivävaatteet ylleni viiden jälkeen iltapäivällä. Arki on ihan hyvä.

Kolme opetusta tältä viikonlopulta

Koulupäivän kahvitauolla lorautin sumpit kuppiin ja siirryin kassalle. Päätinpä vielä kieltäytyä kertakäyttöisestä take away -mukista muovikansineen ja ostaa hienon heleän vihreän bambuisen kestomukin. Siis paljon kalliimman, mutta sädekehäni kaipasi kiillotusta ja sitäpaitsi kahvin saisi kestomukin ostajana ekalla kerralla ilmaiseksi – siis selvää säästöä! Kassalla kortti kieltäytyi toimimasta, koska joku pässi ei ollut muistanut siirtää rahaa käyttötililleen ja käteistä ei tietenkään ollut. Posket punoittaen pahoittelin ja soitin Jerelle, että siirrätkö kulta vähän humputtelurahaa. Opin: tsekkaa käyttövarasi ja lataa se helvetin OP-mobiili puhelimeesi.

Pilkkusäännöt ja niiden sisäistäminen on ihan yhtä saatanasta kuin aina ennenkin, että siinä ei mitään uutta. Muutoin olen kuvitellut olevani kirjoittajana ihan hyvä ja etteivät tekstini sisältäisi ihan hirvittäviä helmasyntejä (enkä esimerkiksi avoimessa opiskelun aikana ole kertaakaan saanut käyttämästäni kielestä huonoa palautetta), mut kappas. Reality check. Iloisesti olen aina kirjoittanut yhteen mm. sanat itsestään selvä, kerta kaikkiaan, suurin piirtein ja saman tien. Opin: en tiedä mitään (ja todennäköisesti unohdan nämäkin).

IMG_20180317_153049_304

Laitoin eräänä päivänä ihan pokkana vaan tarjouksen eräälle lehdelle, että moro kiinnostasko tämmönen artikkeli. Kyllä kiinnostas. Artikkelia ei ole vielä julkaistu eikä julkaisu ylipäänsä ole satavarmaa, joten en hehkuta siitä vielä, mutta silti minulta jo kysyttiin, että kiinnostaisiko minua jatkossakin kirjoittaa avustajana kyseiseen lehteen aina silloin tällöin. Opin: kannattaa olla rohkea ja ihan pokka (vaikka ei tietäisikään mitään).

 

Kolme kertakaikkisen kökköä

Kirjoittelin viimeksi kolme hyvää asiaa päivästäni, tästä vuodesta, elämästäni, minusta ja blogistani. Menin kehaisemaan, että blogini on aito – joten sen velvoittamana (ja ettei nyt ihan löperöksi linnunlauluksi ja yksisarvisiksi elämä menisi!) otetaanpa nyt samoista aihepiireistä käsittelyyn kolme siis aivan kertakaikkisen kökköä asiaa.

KOLME KÖKKÖÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Huijaan vähän ja kerron eilisestä päivästäni, sillä se oli erinomaisen känkkis.

Lumivitunsade. En edes tiedä kuinka monta vuorokautta putkeen lunta tuprutti taivaan täydeltä, mutta monta. Meidän piha on taas kuin paraskin winter wonderland ja minä haluan kevään saatana.

Instastories. Hautaudun lumen lisäksi opiskelukiireisiin eikä opiskelun vuoksi ole aikaa saati varaa matkustaa tänä vuonna etelän hetelmäksi, nii sit vielä instan uudet filtterit hieroo kakkaa naamaa aurinkolaseillaan ja palmunlehvillään.

Kurssien infovideot. Aivan kurssin alussa on yksi infoluento sekä läjäpäin kirjallisia ohjeistuksia, joihin voi palata milloin tahansa halutessaan. On myös ilmoitettu, että myöhemmin on tulossa myös toinen infoluento, johon voi osallistua reaaliajassa tai katsoa tallenteen myöhemmin. Tämä on kuitenkin pakollista totta kai. Katsot ja toteat, että uudella luennolla käsiteltiin vähintään puolet ajasta samoja asioita kuin ensimmäisellä luennolla ja niissä kirjallisissa ohjeissa. EI MULLA OO AIKAA TÄMMÖSEEN PASKAAN!

IMG_20180314_140034_116

KOLME KÖKKÖÄ ASIAA TÄSSÄ VUODESSA

Raha. Vaikka aikuiskoulutustuki ei ole pienenpieni eikä meidän menomme ole suurensuuret, niin vois tässä nyt hitto leveemminki elellä. Varsinkin talviaikaan isot sähkölaskut ja ensi kuussa maksuun tuleva kotivakuutus horjuttavat taloutta. Vituttaa kun joutuu kieltäytymään kivoista asioista ku ei mulla oikkein ois rahhaa.

Pakolliset kieli- ja viestintäopinnot. Aaaaaaaarghh entä jos en pääse millekkään kurssille tänä vuonna tai jos ne ei muuten vaan järjesty aaaaaaarrghh ja sit vaihtoehtosesti aaaaarrgh hitto jos pääsen ja ne järjestyy nii en selvii niistä aaaaaaaaaaaarrrrghhh!!!!

Tupakointi. Lopetin tupakoinnin syyskuussa ja olin maailman onnellisin. Siirryimme siitä viihderöökaajiksi. Ja nyt olen sauhutellut menemään putkeen 2,5 viikkoa. Hieeeenosti. (Jospa työharjoittelu viimestään toisi stopin tälle paskalle.)

IMG_20180309_142315_490

KOLME KÖKKÖÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Okei nyt oon löperö ja hipletti ja juoksentelen kukkakedolla, mutta en ihan totta keksi mitään mikä ois kökköä elämässä näiden jo muissa osioissa mainittujen jutskien lisäksi.

IMG_20180309_132443_530

KOLME KÖKKÖÄ ASIAA MINUSSA

Suuripiirteisyys. Huomatkaa sanan kirjoitusasu, jonka otin käyttöön kaverini lapsen suusta (ja samaan aikaan hän oli piirtänyt käsillään ilmaan suuren ympyrän). Opintovapaalle jäätyäni kaikki liikunta (kuten pyöräily ja töissä kolmessa kerroksessa juokseminen) loppui, mutta ruokahalu säilyi. Minusta on siis tullut varsin suuripiirteinen. Vaa’alle en mene ja äitille en kerro.

Ajamisen pelko. Ajokortti helpottaisi minun (ja läheisteni, kröhöm) elämääni huomattavasti, mutta EN USKALLA. Tämä pelko on täydellisen irrationaalinen ja verrattavissa esimerkiksi käärmekammooni. Ei ei ei. Lamaannun.

Tahdittomuus. Olen suorasanainen, joka toki on myös hyvä piirre, mutta ei sitä ihan kusmulkku kuitenkaan tarviis olla. Joskus onnistun loukkaamaan ihmisiä tahtomattani töksäyttelemällä tai olemalla muuten mielipiteiltäni liian kärkäs.

IMG_20180314_144931_453

KOLME KÖKKÖÄ ASIAA BLOGISSANI

Punaisen langan puute. Laitoin tämän kolmen hyvän asian listaan, mutta omalla tavallaan tämä kuuluu myös kökköyslistaan. Vaikeuttaa siis blogin kuvailua, koska esimerkiksi joku lifestyle kuulostaa hieman liian, noh, styleltä ja hajanaisuus puolestaan saattaa olla esteenä houkuttelemaan blogiin lukijoita.

Ulkoasu vois ehkä tarvita hiomista.

Näkyvyyttä olisi aina kiva saada lisää lisää lisää ja sit vielä vähän lisää.

IMG_20180314_193104_336

Että näin! En laita pahaa kiertämään ja haasta tähän ketään mukaan, mutta jos jollakulla iskee tarve vähän rähistä, nii olkaa hyvä! 😀

Nii ja postauksen kuvat napattu viime aikaisesta Instastorysta, tervetuloa vaan sinnekki seuraa tätä laifstailii!

Kolme hyvää

Pirtistä viskattiin minullekin tämä blogeissa kiertänyt kolmen hyvän asian -haaste. Kiiiiitoksia siis tästä! (Olin itse asiassa päättänyt jossain vaiheessa tehdä aiheesta postauksen haastettiin minua siihen tai ei, mutta nyt tämä on tietenkin erityisen kivaa.)

DSC_0044

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Miehellä on iltavuoro. Tämä tarkoittaa sitä, että pönttöuunit lämpiävät, yön aikana sataneet jättimäiset määrät lunta poluilta katoavat ja kanojen hoitotoimet toteutuvat simsalabim ilman, että minun tarvitsee uhrata niihin ajatustakaan (hänen aamuvuoroinaan nämä asiat ovat siis minun vastuullani). Lisäksi jääkaapissa on kolmatta päivää nakkikeittoa, niin ei tarvitse laittaa edes ruokaa. Voin siis täydellisesti hautautua opiskeluun.

Tunne siitä, että langat ovat käsissäni siis ainakin tämän ja ensi viikon osalta. Koska olen ollut tähän saakka erityisen ahkera ja tulevat päivät ovat ainakin suunnittelun osalta hanskassa, niin tälle päivälle vapautuu opiskeluhautautumisen lisäksi tilaa esimerkiksi tällaiselle mukavalle jonninjoutavuudelle!

Pelargoniat. Huomasin, että kellarista keittiön ikkunalle nostamani pelargoniat pukkaavat hirmuisella innolla uutta alkua. Eivätkä kissat ole syöneet niitä ihan kaikkia.

29136710_1018675648279429_4365112366870822912_n

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Ystävät. En tiiä mistä nämä nyt lähti yhtäkkiä sikiämään elämääni, mutta tänä vuonna olen ehtinyt tavata jo kolmea vanhaa ystävää. Yhtä heistä en ollut nähnyt sitten lapsuuden, toisen kanssa edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt jo kahdeksan vuotta ja kolmannenkaan kanssa ei olla taidettu pälpättää ainakaan pariin vuoteen. Näiden lisäksi minusta tuntuu, että kahden ennestään tutun, mutta ei niin tutun, kanssa välit olisivat syventyneet tässä tämän ja viime vuoden puolella eli

tarkoitan mun hippifrendejä! Kyyyllä, juuri teitä tarkoitan Jennajohanna ja Miniheinä! 😀 Teiltä olen saanut hupsuutta ja erilaisia näkökulmia elämääni. Tarotkortteja, Ruohonjuurta, pyyntöjä chakrahoitoihin koekaniiniksi (oh kyllä, tuleva kevään stressimöykkypallominä kiitää!), kuuhulluutta, pittatietoutta ja ties mitä kaikkea muuta. Tälläkin hetkellä istuskelen tässä diffuuserin ääressä appelsiinihöyryssä ja ostoslistalla lukee rosmariiniöljytipat. Kaiken suorittamisen keskelle tänä vuonna kaikki tällainen on erittäinkin tervetullutta.

Kandiryhmä ja työharjoittelu. Isoimmat ja jännittävimmät asiat koko tähän astisessa opiskelussa ovat nyt sit muuttumassa todeksi. Molempiin ryhmiin pääsin sisään ja molemmat alkavat huhtikuussa. Jipiii! (ja apua.)

29063389_1372103722895520_2285283219811074048_n

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Keksin heti neljätoista. Eli siis tämä karvaisten ja siivekkäiden kavereiden lauma, jotka elämääni sulostuttavat ja lompakkoani tyhjennyttävät. Nevöevö en voisi kuvitella elämää ilman lemmikkejä, ja tässä näitä nyt sit on muutama.

Mies ja parisuhde. Hänestä minä oon niin paljon valutellut siirappia ja lirkutellut löperöitä, niin ei nyt tältä erää enempää. Mutta jos joltakulta on päässyt unohtumaan, niin tsekkaa vaikka tämä parisuhteemme aakkoset.

Mahdollisuus toteuttaa itseäni ja tehdä mitä haluan. Opintovapaa ja opiskelu nyt näin etunenässä, mutta noin muutenkin elämä on aika hemmetin hyvä kaikkinensa.

29103793_1018675864946074_2079104586076913664_n

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Järjestelmällisyys. Tämä piirre ei näy vaatekaapissani, mutta muutoin asiat tuppaavat olemaan napakassa järjestyksessä. Tämä ei liity pelkästään opiskeluun ja esimerkiksi bujoiluun ja kalenterin värikoodaamiseen, vaan näkyy kaikessa arjessa. Ruokakaupassa käyntikin on järjestelmällistä. Ostoslista on jo laadittu sen mukaan miten tavarat kaupassa ovat ja sitä sitten seurataan, ilman poikkeamia. (Karkkihyllyä ei lasketa poikkeamaksi.)

Päämäärätietoisuus. Jos koen jonkin asian tärkeäksi ja tavoittelun arvoiseksi, pyrin sen saavuttamiseen määrätietoisesti. Oli sitten kyse opiskelusta, detox-kuurista, pienistä jutuista vaikkapa töissä tai kanan kalkkijalkahoidosta.

Taito relata ja ottaa aikaa vain itselleen. Uskokaa tai älkää, osaan myös relata! 😀 Vähintään kerran viikossa on päivä, jolloin ei tapahdu yhtään mitään. Sohva, Netflix, mässyt ja punaviinipullo ovat tässä kohtaa usein avainasemassa.

29176932_1018678768279117_207913942255665152_n

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Lukijat, tietenkin! Ilman teitä ei olisi blogiakaan. Rrrrakastan erityisesti teidän kommentteja, mutta myös tykkäykset lämmittävät mieltä suurensuuresti. ❤ Olen tosi kiitollinen siitä, että monet teistä ovat seuranneet mukana, vaikka vuosien mittaan blogini on muuttanut muutamaan otteeseen. Olen myös tosi kiitollinen kaikista uusista lukijoista, jee!

Mahdollisuus kirjoittaa höpönpöppöjä tai sit tärkeitäkin. Kirjoittaminen on minulle hirmuisen tärkeää, ja täällä sille avautuu ihana kanava. Kirjoittelen usein pitkästi ja/tai ajatuksella myös esimerkiksi Instassa ja Facebookissa, mutta tämä on vielä ihan paljonpaljon parempaa. Välillä olen miettinyt, että onko huono asia kun blogissani ei ole punaista lankaa tai teemaa, mutta mjeh! Tämä sopii minulle. Elämä on monimutkaista ja kerroksellista, sellaista saa olla minun bloginikin.

Aitous. Jep. Kirjoitan asioista justiinsa niinku ne on. Erittäin harvoin myöskään jaksan kaivaa kameraa esiin tai ottaa asiakseni kuvia juuri blogia varten (ellei postauksen aihealue sitten niin vaadi.) Saatte siis nauttia puhelinräpsyistä ja Instagramin kierrätyskuvista. 😀

29186996_1018675768279417_573578399751077888_n

Sinkautan haasteen eteenpäin ihanalle harhaan astujalle sekä näihin neliöihin! 🙂

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko2]

Tämä viikko menikin sitten viime viikkoon nähden varsin rauhallisissa merkeissä. Viikko sitten sunnuntaina viimeksi lioteltiin kukkopojan jalat ja rasvattiin sen, sekä kaikkien muidenkin, jalat kalkkijalkavoiteella. Koko tänä viikkona ei sitten kanoihin tai kanalaan koskettu normaaleja hoitotoimenpiteitä lukuunottamatta. Ajateltiin, että saa se voide rauhassa vaikuttaa.

Viime viikkoisen kanalan suursiivouspäivän yhteydessä laitettiin lattialle purujen sekaan sekä pesäkoppeihin tuhkaa. Sen seurauksena joka ikinen potpotti on nyt sitten vähintään kinttujaan ja mahanalusiaan myöten likaisen harmaa! 😀 Silkkirouva on värjäytynyt yltäpäältä tuhkanharmaaksi, se siitä söpöisestä vanupallosta siis toistaiseksi… No, innoissaan nämä ovat kylpeä rypeneetkin puhtaan purun ja tuhkan seassa, että kivvaa on siis ollut!

DSC_0050

DSC_0048

Viime viikon ajan silkkikukon ja silkkikanan jalkoja on hoidettu liotellen, rapsutellen ja voitein/öljyin. Terveetkin kanat on voideltu/öljytty. Kanan kohdallahan totesimme jo parin liotuskerran jälkeen, että tarvetta ei enemmälle ole.

Tässä vertailun vuoksi lupaamani kuvat kukon jaloista. Ensimmäinen kuva siitä hirvittävästä lähtötilanteesta ja jälkimmäiset on otettu neljän liotuskerran jälkeen eilen illalla. Eteenpäin on siis todellakin tultu, paksut kerrokset valkoista kovaa möfnää ovat poissa!

alkutilanne

29101426_1016866555127005_2495602927868051456_n

Mietimme tuossa vaiheessa, että olisiko kukollakaan enää oikeastaan tarvetta liotushoidolle, mutta päätimme kuitenkin käsitellä jalat vielä kerran. Eilen siis kukko pääsi (joutui) viidettä ja samalla viimeistä kertaa tähän käsittelyyn! Tämän jälkeen rasvasimme jälleen jalat kalkkijalkavoiteella, myös oireettomilta vielä varmuuden vuoksi.

28872727_1372103639562195_5619160392585445376_n

Tästä eteenpäin odotellaan sitten vaan sen lääkkeen saapumista, jotta päästäisiin vielä lääkitsemään silkkikukon ja silkkikanan kintut. Pohdittiin, että onkohan sille oikeastaan tarvetta vai hoituisiko ongelma voitein – mutta ei haluta ottaa pienintäkään riskiä, vaan lääkitään. Lääkkeen saapumista odotellessa jatketaan rasvauksilla muutaman päivän välein.

Tällaista tänne! Huomattavasti iloisemmissa ja huojentuneemmissa merkeissä mennään! 🙂 Aiemmat postaukset löytyy täältä, eli Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko1] + muita vinkkejä ja koko hässäkän alkutilanne Kanan kalkkijalka.

Harjoitteluun lastensuojeluun ja muita opiskelukuulumisia avoimesta

Huiks ja kääks! Olin jo varmistanut tämän kevään harjoittelupaikkani yhdellä puhelinsoitolla (ai mikä pula sosiaalityöntekijöistä…), mutta silti minua jännitti aivan suhteettoman paljon eilinen haastatteluun meno, tulevan ohjaajani sekä johtavan sosiaalityöntekijän tapaaminen sekä sopimusten allekirjoittaminen. No, edellisestä työhaastattelustani onkin aikaa jo lähemmäs kuusi vuotta, niin ihmekös tuo!

Haastattelu meni joka tapauksessa hyvin ja odotan harjoittelua erittäin innoissani ja todella suurella mielenkiinnolla! Täällä meilläpäin lastensuojelun sosiaalityöntekijä hoitaa asiakkaansa kohdalla kaiken lähtien lastensuojelun tarpeen selvittelyistä mahdolliseen jälkihuoltoon saakka, ja kaiken siltä väliltä. Lisäksi yksikkö on pieni, joten pääsen tiiviisti mukaan, näkemään ja kokemaan kaikkea mahdollista työhön sisältyvää. Odotettavissa siis on, että pääsen näkemään aivan mielettömän läpileikkauksen tähän maailmaan ja ymmärrykseni sekä kokonaisuuden hahmottaminen hyppää varmasti aimo askeleen eteenpäin! Harjoittelu kestää 40 työpäivää, ja aloitan sen huhtikuun alussa.

28783662_1015745241905803_8647822410323591168_n

Keväästä on noin muutenkin tulossa siis aivan j ä r j e t ö n. Jos alkuvuoden pööpöilin omiani varsin verkkaiseen tahtiin nii wo-hou – hyvästit sille! Nyt maaliskuusta alkaen toukokuun loppuun kalenterini näyttää (värikoodattuna) tältä:

  • Huhti-toukokuun harjoitteluun liittyvän oppimispäiväkirjan täyttäminen ja helkkarin laajan (tutkimus)raportin kirjoittaminen +  se vajaat 38h töitä viikossa.
  • Kirjoitusviestinnän perusteet -kurssin verkkotehtävä (ryhmätyö) sekä käsiteanalyysi (yksilötyö), lähipäivät ja verkkotapaamiset, vertaisarvioinnit (No okei, tää on aika piis of keikki kurssi)
  • Sosiaaliset ongelmat ja eriarvoisuus -kurssi. Tiivistahtinen ja etäläsnäoloa (hahah!) vaativa verkkokurssi, joka sisältää pakollisen kirjallisuuden työn (8 sivua, ryhmätyö), tutkivan esseen (14 sivua, yksilötyö), muiden tehtävien lukemista ja niiden opponointia, verkkotapaamisia, oman tutkivan esseen esittelyvideon (?!!) sekä aktiivista osallistumista keskusteluun.
  • Ensi lauantaina on kandiryhmään (!!!!) ilmottautuminen, ja jos pääsen siihen (PAKKO PÄÄSTÄ!) niin sieltäpä sitä vasta saattaa kaikkea jännää tullakkin lisää.
  • Haluuuuun vielä nyt maaliskuussa saada sosiologian nykytutkimukset -kurssin oppimistehtävän valmiiksi (se on jo hyvässä vaiheessa!), koska sit on sekin kurssi suoritettu alta pois.

= yhteensä 23 opintopistettä (kun kandihommelia ei tokikaan lasketa mukaan).

Tuossa kun kalenteria pyörittelin niin mietin, että ohh no sitten kesäkuussa voisin pitää pienen lomabreikin ja huokasta. Mut sit minä tajusin, että ai niii ku eihän. Kun sit mun pitää ruveta kaivamaan jostain kivenkolosta kanditutkintoon kuuluvia pakollisia kieli- ja viestintäopintoja ( + käydä ylimääräisenä ruotsin valmentava kurssi, sillä jag heter Pia ei ehkä riitä tässä kohtaa) ja kirjottaa yks pikkujuttu niinku kandi (jonka deadline on lokakuussa) ja osallistua sen seminaareihin  ja sit nuita sosiologianki kursseja ois vielä muistaakseni kolme (mut niistä en ota ihan valtavia paineita nyt, koska voin suorittaa niitä sittenkin kun olen takaisin töissä).

Eli…hmm. Tilanne ehkä menee siihen, että mä havahdun joskus syksyllä siihen kun sataa vettä ja pilvet roikkuu ja silmäpussit roikkuu ja lehdet tippuu ja hiukset tippuu ja mietin, että mitä tapahtu.

Mutta arvaatkas mitä…OLEN IHAN SUPERINNOISSANI! 😀

28951486_1015746895238971_7951199927755866112_n

Aikaisempia opiskelupostauksia muun muassa opintovapaani alkutaipaleelta täällä!  Muutenkin opiskelujuttuja löytyy tuolta Opiskelu&Työt -otsikon alta. Erikseen voisin nostaa tähän vielä esiin aiheeseen sopivasti aiemman jännäyspurkauspostaukseni Jännittämistä ja itsensä voittamista . Ajankohtaisena nostona tähän vielä myös Opiskelun rahoitus -postaus, kun nyt yhteishaut alkavat olla kuumimmillaan ja jollakulla saattaa pyöriä ajatuksissa opintovapaa 🙂