Ei muumitaloa lukita yöksi…

Tänä viikonloppuna kotimme nimettiin muumitaloksi.

Mieheni vaarin hautajaiset olivat eilen ja muu suku asuu ympäri Suomea – niinpä meille ilmottautui kolme yökyläilijää ja mikäpäs siinä. Perjantai ilta menikin kuulumisia vaihtaessa ja pikkutunneilla olimme juuri rupeamassa nukkumaan kun pihaamme kaarsi auto.

IMG_20180421_195035_096

Seinällämme on vaarin piirtämä veturi, hän oli ammatiltaan veturinkuljettaja ja sielultaan sitä elämänsä loppuun saakka

Autosta purkautui neljä sukulaistyyppiä lisää ja he marssivat meille sisään yösijaa etsimään. Uupuneet matkailijat eivät olleet jostain syystä päässeet varaamaansa hotskuun sisään eikä heillä ollut meidän kummankaan puhelinnumeroa – mutta onneksi yksi heistä oli käynyt meillä ennenkin ja osasi opastaa jengin meille!

No eipä siinä! Porukka sisään ja etsimään kaapeista kaikki mahdolliset tyynyt ja viltit ja siskonpeti pystyyn olohuoneen lattialle. Korkattiin siinä toki oluet vielä ja yö venähti vielä pienemmille pikkutunneilla saakka. Minä tietysti vielä huseeraamaan, että onko matkalaisilla näläkä ja siinä pastasalaatin mupelluksen seasta yksi kehaisi aikaisempaankin kokemukseen perustuen, että se tuo Pia on kyllä niin vieraanvarainen ihminen, että aina täällä saapi palastella.

Nii-i, miepä oonki Pohjois-Karjalan tyttölöitä. Ovi on aina auki ja kaikki ovat aina tervetulleita, paitsi näläkä.

Ja sitäpaitsi: 13 syytä, joiden vuoksi karjalainen on paras puoliso

Luojan kiitos on perjantai

…on luikerrellut korvamatona aamusta saakka. Kertonee jotain kuluneen viikon vauhdista ja työmäärästä. Mietin tuossa vaan, että vaikka en tässä vaiheessa opintoja itsenäisesti vielä työskentelekään saati joudu kantamaan vastuun viittaa harteillani, niin voi jeesusmaaria olen tämän viikon jäljiltä aivan tööt. Asiaan on toki vaikuttanut myös illat täyttäneet muut opinnot, mutta tämä kyseinen kurssi onneksi päättyy tänään, joten tahti hieman helpottaa.

Maapallo pyörii radallaan
ja mä laulan laa la la la la laa laa
Luojan kiitos on perjantai

31393232_1044922638988063_6834979202161180672_n

Kun tulin tänään töistä kotiin, niin keittiössä hääräsi ei yksi mies, vaan kaksi miestä laittamassa ruokaa. Lisäksi talo oli imuroitu ja ojennuksessa.

Vois tottuu.

PUPSEJA!

Tänään menin harjoitteluun aamulla ihan normaalisti, mutta sielläpä ei minulle mitään oman oppimisen kannalta järjellistä tekemistä ollutkaan, joten kaksi tuntia myöhemmin yhteistuumin ohjaajan kanssa todettiin, että mäne kottiin.

Eipä se mitään, sillä minäpä en mennytkään kotiin, vaan asustelen seuraavat pari päivää koiranhoitotätsänä sukulaispariskunnan luona heidän ollessa reissun päällä. Täällä asuu Maailman Paras Perhoskoira Martta, kooikerhondje Anilla ja…

ANILLAN KAKSI IHAN SUPERDYPERHYPER ÄLLÖTTÄVÄÄ PUPSIA!

31234946_1042877342525926_1450420886189534005_n

Lyhyen harkkapäivän vahinko otetaan kyllä takaisin huomenna ja ylihuomenna kun edessä on kahdentoista ja kymmenen tunnin työpäivät. Samoin juuri tämä viikko on erään toisen kurssin kohdalla intensiiviviikko eli joka päivä on luettavana esseitä 30-50 sivua ja niistä täytyy käydä aktiivista, reaaliaikaista keskustelua verkossa. Joka. Ikinen. Päivä. Että sinällään tällainen pätkäpäivä oli jees.

Paitsi että täällä on pupseja. PUPSEJA! Kaksi viisi viikkoista söpöliiniä. Ihan siis ensinnäkin olen kadottanut normaalin puhekykyni ja suustani tulee ulos vauvakieltä. Sen lisäksi tänään ollaan sylitelty, silitelty, ruokailtu ja tallottu ruoka-astiassa (tuitui mitkä ihanan tassut niiiii on nii töps töps tassuseet vuiiii) tassuilla, leikitty ja tuijoteltu unessa tuhisevaa vauvakoiran nenää. Isompia on myös silitelty, lahjottu juustolla, höpötelty ja kohta lähdetään päivälenkille.

Nii et opiskeltu kans?

Ei niin mainittavasti.

 

Valitsemaanne aivoon ei juuri nyt saada yhteyttä

Olin hekumoinut päivätolkulla siitä, että saan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ilman herätyskellon vaativaa kilkattelua, ilman kirjoitusta täyteen ahdettua kalenteria. Ei minua sitten nukuttanutkaan kahdeksaa pidemmälle. Väen vängällä nipistin silmiäni kiinni, yritin napata karanneen unen liepeestä ja valua takaisin sen pehmeään syliin, mutta yhdeksältä luovutin ja nousin ylös.

Viskasin takin niskaani ja lähdin päästämään kanat ulos kun aurinko hemmotteli jo heti aamusta. Ne jo odottivatkin, lehahtivat ikkunan raosta peräkanaa kaakattaen, pyörivät jaloissa matkalla aarreaitalle – siis sinne, missä kauraa säilytetään. Naapurin puolelta huikattiin huomenet, äitini oli ulkoilemassa lapsenlapsensa kanssa, veljentyttöni kaks veen. ”Suapiko kanoja tulla kahtommaan?” ”Tietysti, tänne vaan!”

Ennen kymmentä istuttiin jo kaikki meidän keittiön pöydän ääressä, vasta keitetyt kahvit mukeissa höyryten. Neiti kaksi vee ilmoitti haluavansa ruokaa. Banaania? Ei. Leipäpalasta? Ei. Nappasi avokadon käteensä. Haluatko sitä? Joo. Kaiversin muutaman lusikallisen maistiaiseksi. Tyttö laittoi reippaasti palasen suuhunsa ja…Ei. Rusinoita? Ei. Olin jo vakuuttunut, että meidän kaapeistamme ei mitään alamittaisille soveltuvaa löydy, kunnes silmiin osui ainokainen pussukka marjoilla ja hedelmillä maustettua pikapuuroa. Joo. Se meni maaliin.

Koristekynttilät, kissan harja ja Rikin possu pakattiin uunin edessä lojuviin pieniin pahvilaatikoihin. Ihmeteltiin kelloradiota yöpöydällä ja suukotettiin kissaa nenänpäähän. Kieltäydyttiin visusti antamasta käsipäivää Jerelle, ruokittiin kissat ja leikkikasteltiin viherkasvit. Tuntuu hämmentävältä kun äitiä puhutellaan mummona.

31091873_1041836422630018_2665000939148017664_n

Myöhemmin siirsin koristekynttilät, kissan harjan ja Rikin possun paikoilleen. Olen lojunut sohvalla ja siirtynyt toiselle sohvalle aurinkoa pakoon. Päivän tehtävälistalla lukee: syö jäätelönloput, tuijota House of Cards -maratonia Netflixistä, sulaudu osaksi sohvaa ja hengitä. Jäätelöön asti en ole näiltä kiireiltäni vielä ehtinyt.

Otin pakkasesta pinaattikeittoa sulamaan huomiseksi evääksi ja kiikutin jääkaappiin hieman liian pitkäksi aikaa unohtuneet mustikat kanalaan. Hämmentelen hiilloksia uuneissa ja pienentelen peltejä, olen yksin hiljaisessa talossa. Mihin tahansa suuntaan katson osuu katse nukkuvaan kissaan. Unohdun katselemaan.

Ensi viikosta tulee kiireinen ja melko varmasti myös varsin stressaava viikko. Kerään tänään energiaa siihen, tekemättä mitään tai tekemällä mitä huvittaa. Pieni syyllistyspeikko meinasi taas pesiytyä olkapäälleni, tehdä oloaan mukavaksi, kuiskutella, että eikö sinun nyt kuitenkin pitäisi ja kannattaisi ja pitäisi hieman katsastella ensi viikon asioita etukäteen. Tarmokkaasti karistelin sen olkapäältäni (se onkin tarmokkain asia, mitä tänään aion tehdä) ja asettelin tyynyn paremmin.

Sillä tänään valitsemaanne aivoon ei saada yhteyttä, yrittäkää huomenna uudelleen.

 

Kaaoksenhallintapäivää

Arkipäivät täyttyvät aamusta iltaan niin, ettei enää jää aikaa saati energiaa kodinhoidolle. Se mitä jaksaa ja ehtii tehdä on hyvin pintapuolista ylläpitoa – heilauttaa imuria nurkissa niin ettei pölypallot pääse pureskelemaan nilkkoja ja keittiössä lähinnä minimoi pahimmat terveysriskit.

Siellä täällä vyöryvät kirjapinot, maljakkoonsa kuolleet neilikat, koirankarvalla kuorruttunut sohva, tyhjät pesuainepurtilot kylppärin hyllyllä ja talvitakkeja sun muuta nyt jo tarpeetonta vaatetta pursuava naulakko eivät ole olleet aivan prioriteettilistan kärjessä viime aikoina.

DSC_0067

Nyt kun minulla on todellakin vapaa viikonloppu niin päätin pitää kaaoksenhallintapäivää. Tarttua siis niihin asioihin, joita ei ehdi viikolla hoitaa, mutta jotka hoitamista vaativat. Osa siksi, että koti näyttäisi kahden aikuisen, joilla on elämänhallinta kunnossa, asuttamalta ja osa siksi, että hermo ei vaan enää kestä.

Kirjat ovat asettuneet nätisti hyllyyn, joka kerta oven avatessa nilkoille vyöryvät muovirasiat keittiön kaapissa ovat ojennuksessa, viikkotolkulla eteisessä lojunut postista haettu pahvilaatikko on purettu ja sen sisältämät kattilat pesty käyttöönottoa varten, ruskeaksi muuttuneet lehdet viherkasveista poistettu, kylpyhuone tuoksuu puhtaan raikkaalta ja likapyykin pino on madaltunut.

Viivaan listalta (kyllä, listalta!) hykerrellen yli jo tehtyjä ja mietin mihin tarttuisin seuraavaksi. Puhtaan pyykin pinon madalluttaminen kaappiin makkarin nurkasta jää varmasti keikkumaan listan viimeiseksi, samoin pölyjen pyyhkiminen on niitä yyyy onks pakko -juttuja. Fiilis on kuitenkin sellainen, että nekin tulee varmasti tänään hoidettua.

DSC_0065 (2)

Tämä tavaroiden siirtely konkreettisesti kodissa liikuttelee myös palikoita pään sisällä. Selkeyttää ja rentouttaa. En varsinaisesti ole mikään siivousfriikki, mutta pidän siitä, että asiat ovat järjestyksessä. Huomaan, että kodin ollessa kaaoksessa, unohtunut tai jollain tapaa keskeneräinen, myös minä voin huonosti. Selkeys ja siisteys ympäristössä siistii myös pään sisältä turhaa painolastia ja kuormitusta, vähentää stressiä, kiireen ja tekemättömyyden tuntua.

Diffuuserissa pöhisee pitkästä aikaa appelsiinit ilmoille ja seuraavaksi ajattelin sukeltaa naulakon uumeniin. Illaksi olen ostanut itselleni pullollisen punaviiniä. Voin siis myöhemmin tänään kaikessa rauhassa ja itsekseni vajota koirankarvoista imuroidulle sohvalle ja taputtaa itseäni olalle, hyvä tyttö.

Kohti kandia [hän sanoi, ja vaihtoi aiheen lennossa]

Otteita kandityön ideapaperista

En tosin ole aivan varma kuinka

En ole vielä esimerkiksi päättänyt.

En ole vielä aivan varma

Mikä olisi työni punainen lanka.

mutta tarkemmin en ole vielä perehtynyt

voisiko ajatuksena esimerkiksi olla,

Mutta tämäkin saattaa vielä muuttua.

– Pia,  huhtikuussa 2018

31081352_1040892616057732_2264022105198690304_n

Ylläolevat lainaukset perustuvat tositapahtumiin. Siis kopioitu sellaisenaan kirjoittamastani ideapaperista, jonka palautus on ensi viikolla. Toivon opponoijalleni vahvaa hiuskasvustoa tämän yhteisen taipaleemme loppuun saattamiseksi.

 

Sen näkee naamasta, kun

…normaalilta, sisäiseltä ja luontaiselta rytmiltään iltapainotteinen ja tunnettu yökukkuroija muuttuukin illantorkuksi, joka hamuilee peittoa korville jo viimeistään ennen iltakymmentä (usein siirtyy sängyn puolelle jo ysiltä kun energia ei riitä edes Netflixiin)

IMG_20180410_194529_308

…vastaavasti aamuihmistä ei silti löydy ikinä, koskaan. MIKSI? Niin väärin.

IMG_20180412_065418_252

…haave iltapäiväkaljoittelusta terdellä upeassa keväisessä auringon paisteessa elää vahvana ja ohi kulkiessa katselet hymistellen (ja janoisena) iloista terdekansaa

IMG_20180414_170128_206

…ja sit käykin näin

IMG_20180414_180148_300

…ja perjantai- SEKÄ lauantai-iltojen huuma tarkoittaa kahta kylmää kaljaa ja elokuvaa (kotona) iltaseitsämältä

IMG_20180414_194319_520

…tai sit ihan vaan sitä peittoa ja tyynyä.

IMG_20180414_220841_680

…on ihan pihalla opiskelusta ja päätyy tekemään nopeita ratkaisuja ja toivoo, että asiat selkeytyy

IMG_20180417_172058_700

…asiat tuntuvat olevan umpisolmussa niin mies lukee ajatuksiasi ja tarjoaa rentoutumis- ja pakokeinon

IMG_20180416_192438_766

…silti ihan oikeasti nautit siitä mitä teet ja uuden oppimisesta, vaikka jännittääkin tosi paljon

IMG_20180417_083708_024

…matkustamisen, harkan, kandiryhmän ja intensiivisen verkkokurssin suorittamisen lisäksi minussa on potentiaalia myös silmäpussin kasvattajaksi

IMG_20180413_073851_567

Siinäpä huhtikuinen lärvikatsaus, silvuplee.