En muistanu, että aikuisen elämä on tämmöstä

AAMUJA

Kello soi 6.30. Torkutan vartin ja sitten on pakko nousta. Napsautan valmiiksi ladatun kahvinkeittimen päälle. Koira ulos, kissoille ruokaa, naamaan puuteria, ripsiin väriä, huhuilu makkariin kahvi tippu. Ne vaatteet päälle. Banaani tai pala leipää, pakko opetella syömään aamupalaa. Yhtenä aamuna olen pyöräillyt töihin (kaivettuani sen toistamiseen lumen alta).

IMG_20180403_070646_329

PÄIVIÄ

Uutta uutta uutta. Kaikki on uutta. Kaikki on mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa. Lämpimiä vastaanottoja työyhteisöön, asiakkaiden tapaamisia ja niitä että ei, ei saa tulla opiskelija mukaan. Elämäntarinoita, nimiä papereilla, tekoja ja tekemättömiä. Kymmenen sentin hintaisia kahvimukillisia ja makaronilaatikkoa eväänä kolmatta päivää. Kaksi pyöräiltyä kotimatkaa.

IMG_20180405_174926_592

ILTOJA

Ryhmätyön viimeistelyjä, esseen kirjoittelua, verkkopalavereita ja vertaisarviointeja. Kahden viikon sisällä kolme deadlinea ja matkaliputkin pitäisi ostaa ensi viikolle. Imurointia, pyykinpesua ja pohjaan palanut pinaattikeitto. Kissa kiipeää syliin ja toinen kaipaa leikkikaveria, ei saa kuin muutaman laiskan lelun heiton. Puolella silmällä Netflixin katsomista ja kahdeksalta illalla peiton alle sukeltamista kun ei jaksa sitäkään. Kalenterin liian pieniä päiväkohtaisia laatikoita. Melatoniinia pysäyttämään ylivirittynyt ajatuksen virta ja äkkinäisen pommiin nukkumisen pelkoon, kun uni karkaa senkin takia.

IMG_20180403_161520_693

IMG_20180403_213144_512

ÖITÄ

Ensimmäisen yön jälkeen syviä. Ei muistikuvia.

6 vastausta artikkeliin “En muistanu, että aikuisen elämä on tämmöstä”

  1. Mut sähän oot selvinnyt ihan hienosti 🙂 Sä olet siellä vielä elossa ja kirjoitit ja ihan positiivisesti – selvästi tykkäät kuitenkin 😛
    Huomenna on perjantai ja sitt on kaks vapaapäivää; onhan sullakin?

    Liked by 1 henkilö

    1. Hahah, no joo 😀 Harkasta ainakin tämän viikon perusteella tykkään kovasti. Huhtikuu, ja varsinkin huhtikuun nämä ekat pari viikkoa, on matalalentoa näiden muidenkin opintojen paukatessa päälle, mutta näillä näkymin toukokuussa pitäisi olla jo iltojen vapaampia ^_^

      Tänään vielä pitkä päivä – ensin harkkaa täysi päivä ja sitten illalla vielä 1,5h verkkopalaveeraamista. Viikonloppuna pakko ehkä hieman jotain kirjoitella, mutta esimerkiksi huomenna ajattelin olla tekemättä yhtäääään mitään. 🙂

      Tykkää

  2. Olen muutaman kerran ollut asiakkan kun on kysytty saako yulla ja vastannut että totta kai, ei opiskelija siellä käytävässä istuskelemalla mitään opi=) Salassapitohan koskee kuitenkin teitäkin, ihmiset on välillä vähän epäluuloisia turhaan.
    Hyvin tuntuu sujuvan, keep up the good work!

    Tykkää

    1. Juu kyllä, ihan yhtä sitova salassapito koskee meitäkin. 🙂

      Tässä ei välttämättä ole niinkään kyse epäluulosta (vaikka takuulla siihenkin törmää, soskuthan kun on lähtökohtaisesti perseestä 😀 ). Voi olla, että esimerkiksi asiat on niin kipeitä, että ei niitä halua kenekään randomin kuullen käsitellä. Tai sit voi olla sitäkin, että asiakkuuden aikana on ollut paljon työntekijöiden vaihtuvuutta tai sitten palavereissa ja tapaamisissa ravannut lukuisia ja taas lukuisia eri asiantuntijoita – ihan ymmärrettävää siis, että ei vaan enää jaksa yhden ainoaa uutta ihmistä siihen. Plus oma koti on kaikille oma koti, eikä sinne välttis ketään ylimääräisiä halua.

      Tämä oikeus siis kaikille suotakoon, mutta onneksi on tosiaan sit heitäkin, joille opiskelijan läsnäolo on ihan okei. Ei sitä tosiaan mitään muuten oppiskaan. 🙂

      Tykkää

  3. Ymmärrän tuon pointin molemmat puolet -luulisin.
    Itse vaan olen ollut sellainen ”koe-eläin” siitä asti kun aikanaan tulin raskaaksi ja menin ekan kerran neuvolaan: ”meillä olis tässä tämmöinen harjoittelija, saisko hän tulla mukaan kuuntelemaan?” No juu, tulkoon vaan…. Siitä lähtien on harjottelijoita ollut, enempi ja vähempi, milloin missäkin. Mutta kaikkein koomisin tilanne oli kyllä silloin, kun sitten sitä itse vauvaa lopulta lähdettiin väkertämään: synnytyssalin ulkopuolella oli valtava joukko säikähtäneen näköisiä nuoria tyttöjä ja vielä säikähtäneemmän näköisiä nuoria poikia. ”Meillä olisi tässä kätilö- ja sairaanhoitajaopiskelijoita, saisivatko he tulla seuraamaan synnytystä”
    Siinä vaiheessa oli aivan sama, vaikka olis tullut kuka, kunhan se mukula saadaan ulos – että tervetuloa vaan. Ja kun ME kaikki sitten sinne huoneeseen ahtauduttiin, niin tuli mieleen, että pitäisikö varmuuden vuoksi kysyä, että ”niin, mahtuihan se kätilö tänne mukaan myös….?” Se huone nimittäin oli aivan täynnä väkeä….
    Ja jottei tarina päättyisi ihan näin vaan töks. niin…. Yksi opiskelijatytöistä tuli pitämään mua kädestä kiinni ja juttelemaan ja siinä sitten kaiken touhun ja jutustelun jälkeen oli käynyt selville, että hän oli mun silloisen parhaan ystäväni kouluaikainen paras ystävä 😀 😀
    Ja kyllä se Poikakin sinne sitten vielä mahtui, kun aikani ähräsin ja tuhrasin 😛

    Ja edelleen olen se koe-eläin, rotta, ”saisko tulla…”, ”mitäs jos kokeiltais tätä”…
    Mutta kuten Sus’ sanoi, ei niitä hommia pelkästään käytävällä, tai luentosalissa istuen tai kirjasta lukemalla opi, pakkohan sitä on päästä ihan käytännössäkin opettelemaan, kokeneemman opastuksella.

    Hauskaa sunnuntaita ja mukavaa tulevaa viikkoa – kevät on tulossa hei!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s