Mie oon Pohjois-Karjalan tyttölöitä

Olen asunut täällä koko ikäni. Puhetyyli, murresanat ja elämän asenne on jo äidin maidosta imettyä ja juureni ovat vahvasti täällä. Olen pienen kaupungin tyttö, enkä koskaan ole suuremmasta oikeastaan haaveillutkaan.

En ole ihan varma mitä kieltä puhun. Suustani tulee varmaan ripaus savoa, vaikka en sieltä ole vaikutteita konkreettisesti saanutkaan, ja ripaus tätä meidän omaa. Ehkä ne ovat niin lähekkäin toisiaan, että sekoittuvat iloisesti. Puhtaasti en kai puhu mitään, ja myös jonkin sortin yleiskielisyys on hiipinyt peliin mukaan iän karttuessa, enkä niin antaumuksella viännä ja kiännä kuin ehkä vielä juurevammat.

Olen aina, enemmän tai vähemmän, häpeillyt murrettani. Ulkopaikkakunnalla käydessäni tai vieraiden kanssa puhuessani huomaan silottelevani, varovani, hiovani pahimpia kulmia ja oikovani suurimpia viännöksiä – huomaan tekeväni tätä jopa instastoreissa! Kai sitä kuvittelee, että olisi jotenkin fiinimpi tai uskottavampi niin.

IMG_20180328_142112_842

Mutta tokihan se murre, minuus, aina läpi tulee. Tuplakonsonantit elävät ja voivat hyvin eikä vokaalitkaan aina ihan ojennuksessa pysy. Kohta pittää männä syömmään ku on näläkä. Innostuksissani suitset löystyy vieraassakin seurassa.

Eräänä lähipäivänä selitin opiskelukaverille Siun Sotesta.

”Mikä oli?”

”Siun Sote.”

”Nii mut mikä siun?”

”No SINUN tällä meijjän murtteella!”

Olen miettinyt, että miksi ihmeessä piilottelen? Mitä järkeä siinä on? Murteethan ovat aivan ihania, kielen ja vuorovaikutuksen rikkaus, ja ainakin itse kuuntelen innoissani ja hurmaantuneena itselle vieraita.

Olenkin päättänyt olla rohkea. Oma itseni. Pikkuhiljaa annan kieleni pyörähdellä niin kuin sen on luontevasti tarkoitettu, mutta aivan vapautuneesti en vielä kuitenkaan puhua pulputa. Mutta ehkä jonain päivänä olen avoimesti just se maalaisserkku, joka sisimmältäni olen! 😀

Mistäs työ ootta tänne tullunna? 🙂

Inspiroiduin Sailan Tampereelta moro -postauksesta 🙂

PS. Joskus vuosia sitten bongasin erään lahtelaisen suusta sanan vatipää. Se oli mielestäni niin hykerryttävän hauska, että jäi elämään omaankin sanavarastoon. Mutta meidän vastine köttelö on kyllä vähintäänkin yhtä kuvaava!

38 vastausta artikkeliin “Mie oon Pohjois-Karjalan tyttölöitä”

  1. Mie tuun täält Kymenlaaksost, jossei niin kovin sanoi väännellä, mut kyllä hevonen on aina hevoin ja siunkii sotet tunnistetaan. 😀

    Vatipää käytössä myös täällä. köttelöstä saa saman mielikuvan kuin kotterosta! Mut kaipa nuo kaikki käy vähä hitaalla.

    Liked by 1 henkilö

  2. Köttelö! 😄 Vatipää on täälläkin tuttu.

    Mä olen naantalilainen synnyinperiltäni. Asuin vuoden Espoossa ja työkaverit silloin sanoi, että ne huomasi miten hiljalleen puheestani alkoi häipyä se turkulainen murre. Mutta kun muutin takasin niin kai se aika äkkiä palasi. 😀 Yksi hesalainen kaveri joskus yli 10 vuotta sitten jo nauroi meitä Turun seudun kavereitaan ja sano että on hauska kuunnella meidän puhetta. Me kuulemma tiputellaan sanoista kirjaimia pois ihan oman mielen mukaan. 😂 Ja sit kai venytetään ja yhdistellään niitä tiettyjä. Eli: sää, mää, emmää, älä ny… 😀

    Joskus yksi tuttu sano ettei millään kehtaa mennä kauppaan. Ja mä mietin et mitä hittoa, miten niin ei kehtaa. Mutta heillä kehtaaminen tarkoitti jaksamista! 😅

    Liked by 1 henkilö

  3. Mä oon kans pitänyt murteita aina rikkauksena, se on just persoonallista. 🙂 itselläni vaan 5 vuotta Hämeessä on tehnyt tehtävänsä ja karjalan murre on kyllä kadonnut kokonaan, tosin se palaa aina kun käy kotopuolessa. Ehdin tosin sinä aikana ihmetellä Forssan murresanoja ja toisaalta sitä et Hämeenlinnassa ei niitä juurikaan ole. Nyt tietysti stadin slangi aina kaikuu korvissa. 😂😂

    Liked by 1 henkilö

  4. Tuo kehtaaminen jaksaa ihmetyttää, en vain saa päätäni siihen asentoon että se liittyisi mitenkään jaksamiseen. Mulla kans tarttuu nuo murteet, kuten mainitsit, niin varsinkin se rytmi! Turkulaista tyyppiä kuunteliun kerran varmman kaksi tuntia ennen kuin aloin oikeasti ymmärtää mistä se puhui;D Ihme kun pitää sanoista puolet hukata puhuessa, ja se ihme imperfektin/minkä lie käyttö, olisisin, tulisisin….;DD Suomi on muutoinkin kinnostavan ihana kieli mutta murteet tekee siitä superhauskaa. Jotenkin on überkivaa kun näkee es telkussa lappeenrantalaisen mamun viäntävän sietä….

    Liked by 2 people

  5. Mä olen aina ihan fiiliksissä kun kuulee ihmisten puhuvan oikein kunnolla murteella, antaa mennä vaan! Paikalliset torit ja kauppahallit on murrebongarille aina parhaita mestoja. Ite olen alunperin kotoisin Uudeltamaalta, missä puhutaan ei-mitään-kieltä, tylsää! Suunnilleen koko muu suku taas on Oulusta kotoisin joten huomaan kyllä omineeni omaan puheeseeni sanoja oulun murteesta, meilläkin virutellaan ja saattaa kehtuuttaakin. 😀 Monet vuodet Tampereella jättivät nekin jälkensä mun puheeseeni, mutta nyt täällä Hämeessä asustellessa huomaan kielen taas muuttuvan enemmän sinne yleiskielen suuntaan.

    Liked by 1 henkilö

  6. Hei siis mää oon jopa ihmetelly joskus et miten sää puhut niin vähä murteella! 😁 Mut selvis nys seki. Mää puhun ilmeisesti vähä Tamperetta ja vähä Pohjammaata, niij ja varmaa jotaki sanoja on Mummulta Mikkelin tyköö. Lisäks meillon siskon kans tapana puhua ihav vaan huvikseen hölmösti ja keksiä omia sanoja ja sijamuotoja 😀 Oon aina rakastanu murteilla puhuvia ihmisiä ihan yli kaiken! Ja harmittaa että itellä eij joo selkeetä murretta vaan se onnii lähellä yleiskieltä.

    Liked by 1 henkilö

  7. Puhu ihmeessä rohkeasti omalla murteella ❤ Mä rakastan myös sitä kun ihmiset puhuu omaa murrettaan ja parhaimpia ovat juuri karjalan ja savon murteet!
    Kide kertoi, että Uudellamaalla puhutaan ei-mitään-kieltä – minusta täällä Päijät-Hämeessä on ihan sama "ongelma", meillä on vaan kirjakielestä väännetty puhekieli, ehkä jokunen muutama sieltä täältä varastettu murresana. Siksi kuuntelen aina hurmioituneena kun joku puhuu täysillä omaa murrettaan 😀
    Mutta on meillä lahtelaisilla yksi ihan oma sana – josta kyllä viime syksynä käytiin hirveätä vääntöä paikallislehden tekstiviestipalstalla 😀 Hyvä esimerkki siitä on eräs kohtaaminen muistaakseni Helsingissä. Hiljaiseksi hämäläiseksi olen näin vanhemmiten muuttunut yllättävän suulaaksi ja olisiko ollut junamatkalla kun taas rupesin juttusille jonkun tuntemattoman kanssa.
    – Mistäs päin sä olet?
    – Lahdesta.
    – Ai mistä?
    – Lahdesta.
    – Niin mistä?
    – L A H D E S T A (vähän jo silleen, että etkö sä tajua vai puhunko mä epäselvästi…)
    – Siis MISTÄ sä olet? ( Ja ilkikurinen virne päälle.. – siinä vaiheessa hitaan hämäläisen lamppu syttyi!)
    – LAHESTA
    – No ni, tulihan se sieltä 😀

    Ja tämä on se mikä meidät nykyään jakaa: osa meistä on Lahesta ja osa on Lahdesta.
    Niin kuin ALKU -myslimainoksessakin, "mysli, eihän se oo mistään kotosin" – "no ohan se, Lahesta" 😀

    Ja nyt kun näihin sanoihin päästiin (kehdata ja viruttaa on ihan tuttuja.. mummu aina virutti pyykit järvessä), niin sanokaapa – tämä meillä ikuinen naurun ja kiusoittelun aihe AM:n kanssa – kaapitteko vai kaavitteko te lautasen puhtaaksi?

    Liked by 2 people

  8. Mun Etelä-Karjalan murre on hienoisesti hävinnyt, mies kun on Helsingistä. Muuten puhun aivan sekaisin eri murteita, tuppaavat tarttumaan ”monikulttuurisen” kaverilauman myötä. Kotikunnaksi on mm. luultu Tamperetta, Joensuuta ja Helsinkiä! Edellisessä duunissa (puhelimeen vastailu, asiakkaat olivat joka puolelta Suomea) oppi jo heti tietämään mistä päin puhelu tulee, Pori varsinkin oli helppo, keskustelu alkoi poikkeuksetta sanoilla tua noi 🙂 Eräs uusi työkaveri ihmetteli hiljaa mun aksenttia ja lopulta kysyi mistä mä (mie) oikein olen kotoisin, kun ei saanut murteesta kiinni.

    Liked by 1 henkilö

  9. Mie olen ylyppeesti Pohjois-Karjalasta. Ja viännän minkä kerkkeen.
    Mulla on tää murre kulukenu mukana aina, enkä ikinä oo tätä osannu hävetä. Päinvastoin, oikein uhalla viänsin Tampereella asuessakkiin ja kaverit sai naurraa maha kuralla mm. kun kyselin, että hei otat sie kuakkua? Siellä jiäkuapissa on…
    Vähän siistimppää viäntämistä jouttuu joskus töissä suustaan suoltammaan, mutta kyllä se nuotti pyssyy 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Mie sinnuu vähä jo tänne oottelinki! 😄Ylyppee mieki oon kotipaikastani ja sen ilolla tuon ilmi, mut murrettaan on silti jotenki varonu. Pöhköä. Ja hauskaa ettei sun murre oo kadonnu mihinkään, vaikka ootki asunu siellä sun täällä! 😄

      Tykkää

  10. Ah, murteet on niin ihania ❤ Mä oon erityisesti tykännyt aina tuosta teidän loi-monikosta! Tosin on meillä hämäläisilläkin jänniä monikkomuotoja, kuten monikollisten persoonapronominien genetiiveissä (meitin, teitin ja heitin vrt. meidän, teidän ja heidän) 😀

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s