Epävarmuuden sietämättömyydestä

Olen ihminen, jolla on aina langat käsissään. Tai jos ei ole, niin otan ne käsiini. Minulla on tarve hahmottaa kokonaisuus, hallita se ja ymmärtää sekä tietää koko ajan mitä tapahtuu, milloin tapahtuu ja miksi tapahtuu. Millä tahansa elämän alueella.

Luonteelleni on ominaista organisoida, järjestää, aikatauluttaa ja varmistaa, että kaikki tulee tehtyä. Oli prosessi mikä tahansa niin varmistan sen käynnistymisen ja myös loppuun saattamisen. Minulle on myös erittäin tärkeää tietää oma paikkani, oma vastuuni. Haluan olla luotettava osa kokonaisuutta niin, ettei kenenkään muun koskaan, ikinä, tarvitse murehtia siitä, että tuleeko tonttini hoidetuksi huolellisesti ja ajallaan. Oli kyse sitten ryhmätyöstä, töissä asukkaan asioiden hoitamisesta tai pastasalaatin valmistamisesta nyyttäreihin.

(Lienee tarpeetonta sanoa, että olen varsin ratkaisukeskeinen suorittaja.)

IMG_20180414_170012_237

Nyt olen ollut (vajaat) kaksi viikkoa harkassa lastensuojelussa ja siinä sivussa huomaan luiskahtaneeni täydellisesti mukavuusalueeni ulkopuolelle. En tiedä mitään, en osaa mitään, en hallitse. Löysin sietokykyni rajat. Epävarmuuden sietokykyni on aivan olematon.

Siis epävarmuuden omasta itsestäni ja omasta roolistani. On täysin sietämätöntä joutua siihen rooliin, että en osaa, tai tässä työympäristössä ehkä pystykkään, ohjautumaan itse ja tarttumaan työhön. Että joudun istua napottamaan ja odottamaan ohjausta, sitä että joku osoittaa minulle työtehtävän. Sitä, että tehtävän tehtyäni odotan taas uutta ohjausta. Minulle tulee hirvittävän flegmaattinen, avuton ja hyödytön olo. Enkä minä ole flegmaattinen, avuton tai hyödytön.

Täällä ajatusten syvyyksissä rypiessä on kerennyt pälkähtää päähän jo sekin, että yritänkö minä nyt haukata vähän liian suuren palan. Että kuvittelenko itsestäni liikoja, onko minusta oikeasti tähän? En silti ole luovuttamassa (sinnikkyys ja määrätietoisuus elävät minussa myös vahvana), mutta ajatuskehrä on tällä hetkellä varsin mollivoittoinen.

IMG_20180414_194924_745

Eilen kanditapaamisessa opiskelijatoveri sanoi, että kun hänellä(kään) ei ole mitään aiempaa kosketuspintaa sosiaalialaan, niin on törmännyt omiin alemmuudentunteisiin kun tuntuu, että kaikki muut on ihan täydellisen kartalla ja työkokemustakin sosiaalityössä tyyliin seitkyt vuotta. Tunnistan ja tiedän tunteen todellakin. Nyt harkan myötä tämä on jotenkin vielä enemmän vahvistunut ja konkretisoitunut – niin siellä työyhteisössä kuin muiden opiskelijakavereiden oppimispäiväkirjoja lukiessa. Sitä tuntee olonsa jotenkin aivan aasiksi ja jollain tapaa ulkopuoliseksikin.

Tiedostan toki myös sen, että ei parissa viikossa täysin uudessa ympäristössä voi itseltä odottaa, että uisi kuin kala vedessä. Tiedostan, että ei sitä muutkaan minulta, kai, odota. Asian tiedostaminen on kuitenkin eri asia kuin sen sietäminen.

Olen siis täällä fisuna kuivalla maalla. Haukon happea, räpiköin edes jonkinlaista langanpätkää sormien väliin ja mietin, että mitähän helvettiä. Uskon kuitenkin siihen, että tämä itsevarmuuden ja -luottamuksen notkahdus on ohi menevää. Mutta tällä hetkellä minunlaiselle, siis yleensä varsin vahvalle ja oma-aloitteiselle, tyypille tilanne on melko typerryttävä.

 

5 vastausta artikkeliin “Epävarmuuden sietämättömyydestä”

  1. Kuulostaa aikuisopiskelijan perinteiseltä, kyllä se siitä -lausahdus ei juuri auttane mutta sanottu. Aiemmin olit hiekkaa siellä ja odotit täpinöissäsi tulevaa, nyt kauhea huoli kun ei asiat menneet ihan niin kuin täpisit…relax. Vuoden päästä naurat jo näille tuntemuksille.
    Onko tuo yläkuva Mäki-matista? Häirii lukemiseen keskittymistä kun yrittää tunnistaa paikkoja, niissä kun nyt sattuneesta on tuttuakin tutumpi tunnnetila viiden kymmenen jyväskylän vuoden jälkeen=)
    Mukavaa sunnuntaita panikoimisesta huolimatta, olemisen sietämätön keveys kuljettaa sutta;)

    Tykkää

    1. Siiiis ei tässä nyt kyse ole odotuksien ja realiteettien yhteentörmäyksestä sinällään. Vaan oman paikkansa etsimisestä, sen tän hetkisestä hukkaamisesta, epävarmuuden tunteista ja sen sietämättömyydestä. Oppimiskokemus kai tämäkin.

      En mie tiiä _mistä_ kuva on räpsästy ku en paikkojen nimiä tiedä. 😄

      Tykkää

      1. Epävarmuuden sietämättömyys saattaa aiheuttaa kyllä ahdistusta sillä ainoa varma asia elämässä on verot ja kuolema=) Kyllä se on Mäki-matista, sellainen omakotitaloalue ja aiemmin olette ohittaneet thaikkuraflan mikäli olen oikealla kadulla. Edessä päin on Palokunnanmäki, siellä oli aiemmin siis paloasema jonka kyllä huomaa kadunnimistöstä edelleen. Piti vähän jälestää muistikuvia=)
        Paikkasi löydät, olet sen verran määrätietoinen ja hyville ihmisille on aina paikkansa. Kuten jo olen maininnut, tyksin sun kirjoituksista ja voimakkaasti kannustan ja kehoitan jatkamaan, sulla on hyvä tyyli ja asiaa sekä läpänderiä sopivassa suhteessa, näitä on nautinto lukea.

        Liked by 1 henkilö

      2. Kiitoksia jälleen kauniista sanoistasi. 😊

        Juu tuon tien varrella on useita omakotitaloja, sellaisia persoonallisia, joista kovasti tykkään. Osan kohdalla jäin hieman kysymerkiksikin, että liekkö asuttu tai hyljätty. Innolla odotan kyllä kesäisiä käyntejä Jykylään, niin on kivoja alueita siellä 😊

        Psst! Omalle tontillesi laittamasi ”tornitalon” kuva oli minulle tuttu myös. Joka kerta Jykylässä käydessäni viuhdon senkin ohi. 😁

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s