Ensimmäistä kertaa paljain varpain

Eilen mökkimme rauha pakkasi kimpsunsa ja häipyi sitä mukaan kun pirttipöydälle katettiin kirjapino, läppäri, ipad ja puhelimia. Minun oli pakko uhrata yksi päivä lähes täydellisesti opiskelulle ja sitä varten tällä kertaa tarvitsin toimivan nettiyhteydenkin – siis muunkin kuin puhelimen näytöltä tihrustettavan. Pitkähkön taistelun ja muutaman kirosanan jälkeen saatiin netti läppärissä pelittämään.

Picture_20180331_115627371

Nytkin kirjoitan tätä postausta läppärillä pirttipöydän ääressä. Se tuntuu jotenkin sanoinkuvaamattoman väärältä. Tänne kuulumattomalta ja ikävällä tavalla arkiselta. Eilen illalla pakkasin opiskelun jälkeen kyllä kaiken pois ja valtasin tilan jälleen kynttilöille, rauhalle ja hiljaiselle pööpöilylle. Sen päätin, että ainakaan mitään Netflixiä en ala mökillä tuijottamaan ikinä!

Se muuten jäikin mökkimme pikkumukavuudet -postauksessa mainitsematta, että vaikka sähköjä ei olekaan niin olemme mahdollistaneet minun opiskelut myös täällä mökillä raahaamalla auton akkua ja jotain piuhan pätkiä mukanamme. Siitä saamme virrat läppäriin ja puhelimetkin ladattua. Vaikka tämä hieman sotiikin hakemaamme yksinkertaista elämää vastaan, niin mieluummin näin kuin siten, että joutuisin kökkimään kotona jonkun hemmetin esseen takia.

Tältä reissulta opiskelu tosiaan lohkaisi päivän. Mutta vain yhden päivän. Muilta osin olin hirvittävän tehokas väistelemään kaikkea pakollista ja tekemään vain sen mitä halusin.

Picture_20180331_115647170

Aurinko paistoi koko viikonlopun upeana aamusta iltaan, vasta tänään paikalle hiipi harmaus. Luvatut lumisateet eivät ole tänne vielä ehtineet ja tänään palailemme kotiin. Autoon on kyllä varalta pakattu myös lumiketjut mukaan, mutta näyttää siltä, että säästyimme niiden käyttämiseltä.

Sauna lämpisi joka ilta. Rinteeseen pakkautui hyvä ja kantava polku, joten saunavedet sai ensimmäisen päivän hangessa rypemisen jälkeen ongelmitta. Jere innostui hakkaamaan jäät terassilta kun aurinko niitä niin mukavasti pehmitteli, ja minä hihkuin saunatauolla, ensimmäistä kertaa paljain varpain terassin laudoituksella tälle vuodelle!

Minun opiskellessa Jere kiipesi katolle ja kolasi, lapioi ja huhki sieltä miehen kokoiset kinokset alas. Nyt mökkiä ympäröi lumi kuin muuri, ikkunasta näkyy valkeus. Jere hihitteli ja toi minulle puhelimensa katsottavaksi. Puhelimessa oli kuva ja kuvassa Riki seisoi katolla savupiipun vieressä.

Picture_20180402_102604779

Kuvasin aitan räystäiltä tippuvaa vettä, lintujen sirkutusta, ilta-auringon kuparisiksi värjäämiä mäntyjen runkoja. Pesin hiukseni mustikan tuoksuisella hienon hienolla suomalaisella. Olen juonut aamuisin vain vademalla maustettua valkoista teetä, kahvia en ole edes kaivannut.

Huomenna alkaa arki, uusi jännittävä arki. Harjoitteluni ensimmäinen päivä kutkuttelee takaraivossa koko ajan. En kuitenkaan anna sille vielä valtaa. Sitäpaitsi, ajatus ei edes tunnu enää niin ristiriitaisen kaoottiselta kuin vielä viime viikolla. Olen nollannut, levännyt, hööpöillyt ja kasannut itseni ja ajatukseni täällä missä asuu rauha. Laitan vielä toisen mukillisen teevettä kiehumaan, syön aamiaiseksi suklaakeksin. Iltapäivällä menemme vielä anoppilaan syömään pääsiäispäivällistä.

Huomenna on vasta huomenna.