Kuukausi: Touko 2018

Blogihaaste pärähti Pöpelikköönkin ja vieläpä kahdesta suunnasta. Huhuh, meinas jo paineita pukata ja stressinpoikasta. No eiiii, kiitokset suttastiinalle älä ota sitä niin vakavasti ja toreynn näissä neliöissä – haasteesta ilolla koppi otettu ja teidän, ja muidenkin, vastauksia kesäiseen haasteeseen luettu 🙂

1) Lippis vai lierihattu

En mie käytä hattua ollenkaan, paitsi talvella kirkkaanvihreää pipoa. Joskus nuorempana, siis paljon nuorempana, päässä keikkui kyllä lippis. Minulla on hattujen ja aurinkolasien kanssa sama ongelma – tuntuu ettei mikään vaan kerta kaikkiaan sovi. Niinpä en käytä ollenkaan. Mikäli jokin hattuhullutus nyt ottaisi ja iskisi, niin ehkäpä kuitenkin lierihattuosastolle suuntaisin tieni. Vähä vois olla sellanen oman elämänsä täti moonika.

2) pehmis vai jäätelöpallo

PEHMIS! Jos niitä jostain saisi. Tässä kyläpahasessa ei juur pehmistarjontaa ole, mutta jos sellaisen bongaan niin oi kyllä. Pallojätskeillä siis mennään, mutta eipä niissäkään yhtään mitään valittamista – ja makujen valikoima on ahhh niin ihana. Tälle kesää (toukokuulle!) jätskikausi on tosin vielä aivan tyystin korkkaamatta.

3) herneet vai mansikat

Manzikat! Herneetkin on ihania ja niitä nytkin on tuolla penkissä kasvamassa, mutta MANZIKAT. Rasiallinen tänne kiitos, ei tee tiukkaa, voin ottaa toisen. 😀

4) palju vai järvivesi

Ikuisuushaaveena omaan pihaan on oma palju. Paljussa en tosin ole koskaan edes päässyt lilluttelemaan. Muuuutta haaveesta huolimatta ei järviveden voittanutta, kyllä se on se ygönen. Joskus syksyisinä iltoina sauna + palju + viini + loistoseura vois olla superia kyllä!

5) grilliherkut vai kesäkeitto

Vastaaks kukaan tähän muka kesäkeitto?

6) mökki vai teltta

Molempi parempi, mutta tätä nykyä (teille kaikille ylläripyllärinä) vastaan mökki. 😀

7) varjo vai auringonpaiste

Minä en välitä kuumuudesta, tai oikeastaan en kestä kuumuutta kovinkaan hyvin. Hikoilen todella herkkään ja kesällä pelkästään hengittäminen nostaa hikikarpalot otsalle ja kainalot märiksi. Silti kyllä tykkään hengailla auringossa, mutta mahdollisuus varjoon siirtymisestä pitää olla olemassa. En todellakaan ole mikään biitsilöhöilijä tai asiakseni itseäni kärtsää, mutta siis onhan aurinko ihana ❤

8) kesäsade vai kesätuuli

Kesäsade silloin kun todellakin puhutaan kesäsateesta, joka vaan käväsee ja sit on raikas ilma ja maa viheriöi ja ihanaa. Ei siis sitä, että sataa kolme kuukautta putkeen.

9) lavatanssit vai festarit

Joskus sillon nuorena tuli ravattua festarit jos toisetkin. Nyt ei enää niin kiinnostele, mutta en välttämättä kieltäytyisi lähtemästäkään jos ois niinku ihan superkiinnostavia esiintyjiä ja superkivaa seuraa. Sen verran mukavuudenhaluiseksi on kyllä jo tullut, että kolme päivää leirintäalueella peseytymättä ei enää nappaile.

Lavatansseihin voisin mennä ihan vaan siksi, että vois ottaa nurkan takana salaa huikkaa ja hihitellä.

10) roadtrip vai riippumatto

Viime kesänä viriteltiin riippumatto mökille, en kieltäydy. Mutta etenkään road tripistä en kieltäydy! Autossa matkustaminen hyvässä seurassa on ihan huippua!

11) hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Haluaisin valita molemmat. Mutta jos täytyy päättää, niin hiirenkorvat. Keväässä ja kesän odotuksessa on jotain niin hykerryttävää. Koivut ovat kauneimmillaan aivan alkukesästä, tuoreina ja uudestisyntyneinä.

12) mato-onki vai golfmaila

Mato-onki. Onkiminen on ihanaa, jos itikoita ei lasketa. Mutta minä en todellakaan laita luikertelevaa matoa koukkuun paljain käsin (joo…mulla on ollut matohanskat sitä varten, koska en vaan kestä sitä luikertelua kämmentä vasten, hrrr!) ja vielä vähemmän minä kosken elävään kalaan. Varsinainen kalanainen siis! Mut siis niin kauan kuin Jere, tai joku muu mun sankari, on huudeilla nii minä tyttöhän jaksan onkia ja vahdata kohoa. Niin jännää!

Minäpäs laitan haasteen etiäpäin! Kesäisiä ajatuksia siis toivon teiltä: Sus’, Hallamaa ja Lusikkalaatikko 🙂

 

Lakritsin ja jäätelön yhdistämistä. Jätski on hyvää ja lakritsi on hyvää, mutta kuka törppö sai päähänsä, että ne muka vois toimii yhdessä?

Konttorirottapäiviä kun ulkona paistaa aurinko ja on ihanaa ja tekis mieli jätskiä.

Ihmisiä, jotka ei hikoile ja näyttää freshiltä, vaikka ulkona paistaa aurinko ja on ihanaa.

Sitä, että kanat parveilee kukkapenkissä, vaikka ympärillä olis vaikka kuinka vapaata tilaa myllätä sielunsa kyllyydestä.

Etten ole vieläkään käynyt kesäkukkakaupassa.

Kun kissan oksennus mustavalkoraidalliselle matolle osuu aina sille valkoiselle raidalle.

Sitä, että mies käy kalalla joka ilta, mutta saaliiksi saa vaan vuosisadan krapulan. (Muahaha! 😀 )

Sitä, että jälleen alkaa olla yksi viikko harkkaa paketissa. Mihin mustaan aukkoon tämä aika menee?

Sitä, että joskus stressaa ja ahdistaa aivan hulluna kaikki ja paria päivää myöhemmin kaikki on ihanaa. Ei mitään kaavaa tai logiikkaa tässä.

Niin minä unohduin ulos.

Historiallisen aikaisin järveen jätetty talviturkki – varmuuden vuoksi kaksi kertaa.

Karvaisia sääriä ja kainaloita, koska kesä yllätti, mutta mitä siitä. Bikinikuntoa ei saavutettu tänäkään vuonna, mutta joskus Jere minua lohdutti, että rantakunnossa ne hylkeetkin on, joten mitäpä siitäkään. (Ja kyllä, olen ihastuttava tyttöystävä.)

Liian monta juotua punaviinilasillista. Useita halauksia, jälleen näkemisen riemua ja taas hyvästejä ja lupauksia, että nähdään vielä.

Kolme nuotiomakkaraa.

Suunnitelmia Suomenlinnoista ja Kallion pubikierroksista, aamuyön viileyteen hajoavia naurunremahduksia, saunasta punoittavia kasvoja (ja ehkä siitä viinistä), kesän ensimmäiset syödyt etanat.

Ehtimistä pyörällä juuri ja juuri kotiin ennen kuin taivas repesi. Sade tuli voimalla, kasteli sitä varmasti jo janoavan maan kauttaaltaan, puhdisti ilman. Ukkonen tuli yhtä nopeasti päälle, ei paljon aikaa kulunut välähdysten ja jyrinöiden välillä, kesti vain hetken, mutta näytti voimansa. Minä makasin kukkasohvalla ja kuuntelin.

Sekoamista kaikesta vihreästä ja keltaisesta ja vaalenpunaisesta ja vielä kerran siitä vihreästä, joka yhtäkkiä hyökyy kaikkialla ja niin hirveän pian, että melkein surettaa.

…ja nyt menen takaisin unohtumaan ulos.