Minullahan ei ole lomaa, koska opintovapaalla tahkotaan opintopisteitä sieltä ja täältä ja ollaan ahkeria ja tunnollisia. Harjoitteluni lastensuojelussa loppui kuitenkin eilen, mutta vielä riittää piiiiiitkät päivät, viikot ja kuukaudet kirjoittamishommia, seminaareja ja raportteja, lähipäiviä Jyväskylässä, kandityötä ja kielten opiskelua. Mutta koska olen jälleen vapaa herätyskellosta sekä maanantaista perjantaihin rytmitetystä elämästä niin julistan lomahkon alkaneeksi!
Lomahko alkoi sillä, että karautin heti eilen työpäivän päätteeksi mökille enkä täältä aio liikahtaa ainakaan ennen sunnuntaita, jos vielä silloinkaan. Juuri nyt lomahkon kunniaksi viikkotolkulla jatkuneet hellepäivät päättivät pitää paussia ja lämmön hiipiessä alle parinkympin minua paleltaa, mutta hitotkos nyt siitä (varsinkaan kun helteen on luvattu palaavan viikonlopuksi) kun on mökki ja aurinko ja ikuisiksi ajoiksi sammutettu herätyskello ja valmiiksi keitetty aamukahvi.
Illalla lämmitettiin sauna ja kaivoin kassista Sen Ihanan löylytuoksun, lapinmarjan, hellimään sieraimia talven tauon jälkeen. Saunan jälkeen siirsin puhelimen syrjään ja avasin kirjan – tuntui kuin niin ei olisi tapahtunut ikuisuuksiin, ja ehkä ei olekaan, ei minulla ole ollut aikaa eikä jaksamusta keskittyä opiskelun lisäksi somefeediä syvällisempään. Kirjan lehtien kääntely tuntui kuin paluulta kotiin ja se koti ahmaisi minut mukaansa niin, että lopulta minun oli pakotettava kirja pois ja pää tyynyyn, kun silmäluomia ei olisi kannatelleet enää edes tulitikut.
Minä katselen auringon välkettä joessa ja kun maltan, näpyttelen muutaman rivin oppimistehtävää. Paistan halloumia pannulla kuhan savustumista odotellessa ja syön aamupalaksi muutaman ässämixin. Tulen surumieliseksi joella yksin uiskentelevasta joutsenesta ja puhun Jerelle sen yksinäisyydestä ja kuolleesta puolisosta. Jere sanoo, että jospa se on vain ruma ankanpoikanen ja sillä on vielä edessä kaikki.
Olen jotenkin haikean melankolinen, kipeän onnellinen, vaikka en ole juonut (vielä) edes viiniä. Olen lomahkolla, ja minulla on hyvä.
Pöpelikössä 