Loma(hko)lla!

Minullahan ei ole lomaa, koska opintovapaalla tahkotaan opintopisteitä sieltä ja täältä ja ollaan ahkeria ja tunnollisia. Harjoitteluni lastensuojelussa loppui kuitenkin eilen, mutta vielä riittää piiiiiitkät päivät, viikot ja kuukaudet kirjoittamishommia, seminaareja ja raportteja, lähipäiviä Jyväskylässä, kandityötä ja kielten opiskelua. Mutta koska olen jälleen vapaa herätyskellosta sekä maanantaista perjantaihin rytmitetystä elämästä niin julistan lomahkon alkaneeksi!

Lomahko alkoi sillä, että karautin heti eilen työpäivän päätteeksi mökille enkä täältä aio liikahtaa ainakaan ennen sunnuntaita, jos vielä silloinkaan. Juuri nyt lomahkon kunniaksi viikkotolkulla jatkuneet hellepäivät päättivät pitää paussia ja lämmön hiipiessä alle parinkympin minua paleltaa, mutta hitotkos nyt siitä (varsinkaan kun helteen on luvattu palaavan viikonlopuksi) kun on mökki ja aurinko ja ikuisiksi ajoiksi sammutettu herätyskello ja valmiiksi keitetty aamukahvi.

33962678_1064159673731026_2859903724657049600_n

Illalla lämmitettiin sauna ja kaivoin kassista Sen Ihanan löylytuoksun, lapinmarjan, hellimään sieraimia talven tauon jälkeen. Saunan jälkeen siirsin puhelimen syrjään ja avasin kirjan – tuntui kuin niin ei olisi tapahtunut ikuisuuksiin, ja ehkä ei olekaan, ei minulla ole ollut aikaa eikä jaksamusta keskittyä opiskelun lisäksi somefeediä syvällisempään. Kirjan lehtien kääntely tuntui kuin paluulta kotiin ja se koti ahmaisi minut mukaansa niin, että lopulta minun oli pakotettava kirja pois ja pää tyynyyn, kun silmäluomia ei olisi kannatelleet enää edes tulitikut.

34038668_1064158890397771_5001053249378189312_n

Minä katselen auringon välkettä joessa ja kun maltan, näpyttelen muutaman rivin oppimistehtävää. Paistan halloumia pannulla kuhan savustumista odotellessa ja syön aamupalaksi muutaman ässämixin. Tulen surumieliseksi joella yksin uiskentelevasta joutsenesta ja puhun Jerelle sen yksinäisyydestä ja kuolleesta puolisosta. Jere sanoo, että jospa se on vain ruma ankanpoikanen ja sillä on vielä edessä kaikki.

34071649_1064159780397682_7241126767258238976_n

Olen jotenkin haikean melankolinen, kipeän onnellinen, vaikka en ole juonut (vielä) edes viiniä. Olen lomahkolla, ja minulla on hyvä.

12 kysymystä kesästä

Blogihaaste pärähti Pöpelikköönkin ja vieläpä kahdesta suunnasta. Huhuh, meinas jo paineita pukata ja stressinpoikasta. No eiiii, kiitokset suttastiinalle älä ota sitä niin vakavasti ja toreynn näissä neliöissä – haasteesta ilolla koppi otettu ja teidän, ja muidenkin, vastauksia kesäiseen haasteeseen luettu 🙂

33767902_1063057223841271_223976342553624576_n

1) Lippis vai lierihattu

En mie käytä hattua ollenkaan, paitsi talvella kirkkaanvihreää pipoa. Joskus nuorempana, siis paljon nuorempana, päässä keikkui kyllä lippis. Minulla on hattujen ja aurinkolasien kanssa sama ongelma – tuntuu ettei mikään vaan kerta kaikkiaan sovi. Niinpä en käytä ollenkaan. Mikäli jokin hattuhullutus nyt ottaisi ja iskisi, niin ehkäpä kuitenkin lierihattuosastolle suuntaisin tieni. Vähä vois olla sellanen oman elämänsä täti moonika.

2) pehmis vai jäätelöpallo

PEHMIS! Jos niitä jostain saisi. Tässä kyläpahasessa ei juur pehmistarjontaa ole, mutta jos sellaisen bongaan niin oi kyllä. Pallojätskeillä siis mennään, mutta eipä niissäkään yhtään mitään valittamista – ja makujen valikoima on ahhh niin ihana. Tälle kesää (toukokuulle!) jätskikausi on tosin vielä aivan tyystin korkkaamatta.

3) herneet vai mansikat

Manzikat! Herneetkin on ihania ja niitä nytkin on tuolla penkissä kasvamassa, mutta MANZIKAT. Rasiallinen tänne kiitos, ei tee tiukkaa, voin ottaa toisen. 😀

4) palju vai järvivesi

Ikuisuushaaveena omaan pihaan on oma palju. Paljussa en tosin ole koskaan edes päässyt lilluttelemaan. Muuuutta haaveesta huolimatta ei järviveden voittanutta, kyllä se on se ygönen. Joskus syksyisinä iltoina sauna + palju + viini + loistoseura vois olla superia kyllä!

5) grilliherkut vai kesäkeitto

Vastaaks kukaan tähän muka kesäkeitto?

6) mökki vai teltta

Molempi parempi, mutta tätä nykyä (teille kaikille ylläripyllärinä) vastaan mökki. 😀

34101524_1063057310507929_4312693102771961856_n

7) varjo vai auringonpaiste

Minä en välitä kuumuudesta, tai oikeastaan en kestä kuumuutta kovinkaan hyvin. Hikoilen todella herkkään ja kesällä pelkästään hengittäminen nostaa hikikarpalot otsalle ja kainalot märiksi. Silti kyllä tykkään hengailla auringossa, mutta mahdollisuus varjoon siirtymisestä pitää olla olemassa. En todellakaan ole mikään biitsilöhöilijä tai asiakseni itseäni kärtsää, mutta siis onhan aurinko ihana ❤

8) kesäsade vai kesätuuli

Kesäsade silloin kun todellakin puhutaan kesäsateesta, joka vaan käväsee ja sit on raikas ilma ja maa viheriöi ja ihanaa. Ei siis sitä, että sataa kolme kuukautta putkeen.

9) lavatanssit vai festarit

Joskus sillon nuorena tuli ravattua festarit jos toisetkin. Nyt ei enää niin kiinnostele, mutta en välttämättä kieltäytyisi lähtemästäkään jos ois niinku ihan superkiinnostavia esiintyjiä ja superkivaa seuraa. Sen verran mukavuudenhaluiseksi on kyllä jo tullut, että kolme päivää leirintäalueella peseytymättä ei enää nappaile.

Lavatansseihin voisin mennä ihan vaan siksi, että vois ottaa nurkan takana salaa huikkaa ja hihitellä.

10) roadtrip vai riippumatto

Viime kesänä viriteltiin riippumatto mökille, en kieltäydy. Mutta etenkään road tripistä en kieltäydy! Autossa matkustaminen hyvässä seurassa on ihan huippua!

11) hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Haluaisin valita molemmat. Mutta jos täytyy päättää, niin hiirenkorvat. Keväässä ja kesän odotuksessa on jotain niin hykerryttävää. Koivut ovat kauneimmillaan aivan alkukesästä, tuoreina ja uudestisyntyneinä.

12) mato-onki vai golfmaila

Mato-onki. Onkiminen on ihanaa, jos itikoita ei lasketa. Mutta minä en todellakaan laita luikertelevaa matoa koukkuun paljain käsin (joo…mulla on ollut matohanskat sitä varten, koska en vaan kestä sitä luikertelua kämmentä vasten, hrrr!) ja vielä vähemmän minä kosken elävään kalaan. Varsinainen kalanainen siis! Mut siis niin kauan kuin Jere, tai joku muu mun sankari, on huudeilla nii minä tyttöhän jaksan onkia ja vahdata kohoa. Niin jännää!

34045738_1063057337174593_7390177066030727168_n

Minäpäs laitan haasteen etiäpäin! Kesäisiä ajatuksia siis toivon teiltä: Sus’, Hallamaa ja Lusikkalaatikko 🙂

 

Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!

Minä huhkin vielä perjantaina töissä ja kotona, siivosin apinanraivolla ja eilen sain valmiiksi ja palautettua työn, jonka deadline on huomenna, jotta saisin viikonlopun vain olla ja nauttia. Saattaa kertoa väsymyksen ja ylibuukatun aivon tilasta jotain sekin, että eilen kotiin tullessani seisoskelin hyvän tovin lukitun kotioven edessä kädessäni pankkikortti ja ihmettelin, että mitäs tässä nyt pitikään tehdä…

33553596_1061277767352550_19008730683146240_n

33583375_1061277700685890_71027197023879168_n

Olin maanantaista torstaihin poissa kotoa, ja sillä välin pihamme oli tullut sekopäiseksi. Lähtiessäni kukkapenkeissä oli pienen pikkaraisia alkuja, saniaiset ja pionit vasta nousemassa, raparperi ja lipstikka vielä odottivat suurta riehaantumista. Muutaman päivän aikana kevät muuttui kesäksi ja piha niin vihreäksi ja rehottavaksi, että olin tiputtaa leukani palatessani kotiin. Kesäpikkusydän kukkii jo täyttä päätä, liljat työntävät varttaan kohti taivaita ja kullero pullistelee sen näköisenä, että kohta pilkahtaa ensimmäiset keltaiset.

33653587_1061277984019195_1677987089108434944_n

33764260_1061277720685888_3772834529916485632_n

Viime yönä nukuin lähemmäs kymmenen tunnin yöunet ja aamulla olin niin hereillä ja niin valmis ottamaan vastaan auringon ja vapauden ja ajan tehdä ihan mitä haluan.

Ihan mitä haluan tarkoitti tässä tapauksessa reissua kesäkukkakauppaan, lopultakin, viimeinkin!

Ja minä lähdin ostamaan säkillistä multaa, murattia, hopeaputousta, kukontöyhtöjä ja kesäkurpitsaa. Minä palasin kotiin mukanani kaksi multasäkillistä, murattia, hopeaputousta, metallinen kukko, kesäkurpitsaa, diana, joku mikälie vihree, huovinkukkia, ruukkuneilikka ja samettikukkia. Oikein kivasti siis meni.

33657773_1061277270685933_8609754912588300288_n

Olen istuttanut kesäkukkia ja kesäkurpitsaa, kaivanut saniaisia ja humalaa maasta istuttaakseni niitä eri paikkaan, huokaillut kukkapenkissä reuhottavalle revonpavulle kun sen leviää holtittomasti minne sattuu ja nauranut maissille, joka oli ilmestynyt kasvihuoneeseemme tomaatin, paprikan ja kurkun seuraksi. Leikkasin juhannusruususta talven runtelemat oksat ja istutin ruosteiseen rikkonaiseen, aiemmin notskinpolttoon tarkoitettuun, vatiin kivikkokasveja ja asettelin ympärille Pohjois-Norjasta tuotuja simpukoita ja meren silottamia kiviä. Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!

33597391_1061277434019250_97285351466336256_n

33583434_1061277507352576_5518977020526067712_n

Ei sitä ihminen paljoa vaadi ollakseen onnellinen. Käsien upotusta multaan, purkkien ja purnukoiden siirtelyä, multasäkkien raahaamista. Taimien taputtelua hellävaroin ja kastelukannun kanssa kekkaloimista pitkin tonttia. Sileä kivi on kaunis ja tuntuu ihanalta kädessä, ruosteisessa ketjussa on sitä jotain, pelargonin nuppu vetää suuta hymyyn ja nurmi paljaiden varpaiden alla on pehmeä ja lämmin. Ei sitä ihminen paljoa vaadi.

Asioita, joita en ymmärrä

Lakritsin ja jäätelön yhdistämistä. Jätski on hyvää ja lakritsi on hyvää, mutta kuka törppö sai päähänsä, että ne muka vois toimii yhdessä?

Konttorirottapäiviä kun ulkona paistaa aurinko ja on ihanaa ja tekis mieli jätskiä.

20180522_203526

Ihmisiä, jotka ei hikoile ja näyttää freshiltä, vaikka ulkona paistaa aurinko ja on ihanaa.

Sitä, että kanat parveilee kukkapenkissä, vaikka ympärillä olis vaikka kuinka vapaata tilaa myllätä sielunsa kyllyydestä.

IMG_20180524_210138_329

Etten ole vieläkään käynyt kesäkukkakaupassa.

Kun kissan oksennus mustavalkoraidalliselle matolle osuu aina sille valkoiselle raidalle.

Sitä, että mies käy kalalla joka ilta, mutta saaliiksi saa vaan vuosisadan krapulan. (Muahaha! 😀 )

Sitä, että jälleen alkaa olla yksi viikko harkkaa paketissa. Mihin mustaan aukkoon tämä aika menee?

IMG_20180523_164518_012

Sitä, että joskus stressaa ja ahdistaa aivan hulluna kaikki ja paria päivää myöhemmin kaikki on ihanaa. Ei mitään kaavaa tai logiikkaa tässä.

Opiskeluahistus ja karkuteille livahtanut motivaatio

Kesä on ihana, mutta

kuka haluaa kökkiä läppärin äärellä tai pölyisen kirjapinon takana, kun meillä täällä on helle ekaa kertaa kuukausiin  vuosiin ikinä?

33308691_1059549747525352_5785009459503824896_n

No joo. En minä pelkästään kesääkään voi syyttää, koska jonkinlaista motivaatiopulmaa on tämän vuoden puolella enemmän tai vähemmän ilmassa. Ihan riippumatta siitä onko maas’ ollu hanki vai iloisen vihreäksi ja vehreäksi helähtänyt pihanurmi.

Jonkinlainen opiskeluöveri ja kisauupumus tuntuu nyt myös olevan, koska koko tämän kevään kurssit ovat olleet todella laajoja, aikaa ja panostusta vaativia. Iloisesti nämä kurssit ovat myös limittyneet ja lomittuneet päällekkäin ja etenkin harkka on vienyt viimeisetkin mehut. Sitä on jäljellä enää reilu viikko noin niin kuin käytännössä, mutta harkkaan kuuluva laaja raportin kirjoittaminen on vielä tyystin aloittamatta – tai no, myönnetään, en ole vielä tehnyt elettäkään edes kirjallisuuden hankkimiseksi. Kaiken tämän jalkoihin on jäänyt kandikurssi, jonka ensimmäiset etapit on huiskaistu vaan jotenkin sinnepäin, niin näin, trallallaa ja hellurei, kasaan kun deadlinet ovat hönkineet niskaan. (Onnea vaan sille paralle, joka tehtäviäni joutuu opponoimaan – saattaapi olla haasteellista löytää hyvää sanottavaa.)

Ja jotta ihan varmasti menis naama nurinpäin ja sielu kurttuun niin totta kai minä myös stressaan valmiiksi niistä monista muista kursseista, joita suorittamatta vielä roikkuu ja kaupan päälle voi toki myös laittaa takaraivoon tykyttämään, että töihin paluu on marraskuussa. Vaikka tässä on aikaa vielä hurumykket jos vaikka mihin, niin ihan vaan varmuuden vuoksi ettei nyt vaan pääsis hyvä olo hiipimään paikalle.

33167897_1059549750858685_1863095588245995520_n

Minä en halluu osallistua seminaariin. Minä en halluu tehdä hakuja. Minä en halluu miettiä asiasanoja ja tietokantoja. Minä en halluu tehdä elettäkään aloittaakseni oikeasti kurssia, jolle ilmottauduin jo pari viikkoa sitten. Minä en halluu miettiä ammatillista kasvua enkä sensitiivistä etiikkaa, en sukupolviteorioita enkä sitä miten päin vittua nuorisolla menee.

Vaikka oikeesti mie halluunkin, mutta just nyt ei vaan jaksas eikä huvittas

ja alan kyllästyä siihen, että koko kevään ylläni ja ympärilläni on leijaillut sano pakko.

Kun kesä tuli

Niin minä unohduin ulos.

Historiallisen aikaisin järveen jätetty talviturkki – varmuuden vuoksi kaksi kertaa.

Karvaisia sääriä ja kainaloita, koska kesä yllätti, mutta mitä siitä. Bikinikuntoa ei saavutettu tänäkään vuonna, mutta joskus Jere minua lohdutti, että rantakunnossa ne hylkeetkin on, joten mitäpä siitäkään. (Ja kyllä, olen ihastuttava tyttöystävä.)

32752090_1055924751221185_5359285738414276608_n

32678223_1055924741221186_965601406549491712_n

32708073_1055924944554499_3865380496640835584_n

32662627_1055925051221155_1358736496344956928_n

Liian monta juotua punaviinilasillista. Useita halauksia, jälleen näkemisen riemua ja taas hyvästejä ja lupauksia, että nähdään vielä.

Kolme nuotiomakkaraa.

Suunnitelmia Suomenlinnoista ja Kallion pubikierroksista, aamuyön viileyteen hajoavia naurunremahduksia, saunasta punoittavia kasvoja (ja ehkä siitä viinistä), kesän ensimmäiset syödyt etanat.

Ehtimistä pyörällä juuri ja juuri kotiin ennen kuin taivas repesi. Sade tuli voimalla, kasteli sitä varmasti jo janoavan maan kauttaaltaan, puhdisti ilman. Ukkonen tuli yhtä nopeasti päälle, ei paljon aikaa kulunut välähdysten ja jyrinöiden välillä, kesti vain hetken, mutta näytti voimansa. Minä makasin kukkasohvalla ja kuuntelin.

Sekoamista kaikesta vihreästä ja keltaisesta ja vaalenpunaisesta ja vielä kerran siitä vihreästä, joka yhtäkkiä hyökyy kaikkialla ja niin hirveän pian, että melkein surettaa.

…ja nyt menen takaisin unohtumaan ulos.

Kuinka pihakeinussa opiskellaan – harhakuvitelma osa 1

Kannoin kirjaa mukanani ja pidin sitä vieressäni ehkä kolmisen tuntia. Tunnin verran siitä kirja oli avattuna. Ja ehkä noin puolituntisen verran minä oikeasti jopa luinkin sitä…

Muun ajan minä makoilin silmät kiinni pihakeinussa. Hain olohuoneesta tyynyn pihakeinuun. Otin somen täydeltä kuvia siitä kuinka tässä nyt opiskellaan pihakeinussa.

Lopulta luovutin siinä mitä en oikeastaan aloittanutkaan. Vein kirjan sisälle ja totesin olkoot.

IMG_20180511_113222_476

IMG_20180511_121825_434

Picture_20180511_135419214.jpg

Hippastelen paljain varpain pihanurmikolla. Paljastin sääreni auringolle, ne valkoiset ja karvaiset. Aurinko on jo piirtänyt topin ääriviivat talven jäljiltä olmimaiseen olemukseeni.

Sahaan syreenipuskasta lumen runtelemat oksat, heitän tuhkaa juurelle. Rapsuttelen haravalla vähän tuolta, sieltä, täältä. Hymähdän pihassa viivyttelevälle lumipenkalle, sitkeästi pysyy, kun varjossakin on lämpöasteita kakskytyks.

Mietin miten onnellista on, että minulla on vielä koko tämä kesä edessä täysin vapaana.

(Vaikka jossain vaiheessa kai täytyy muistaa myös se sanan vapaa etuliite.)

Niin niin. Mutta nyt on sitruunaperhosia, tuulikellon kilkatusta, hulluksi tullutta lipstikkaa ja rankkaa pohdintaa siitä, että lakkaisko varpaankynnet.