Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!

Minä huhkin vielä perjantaina töissä ja kotona, siivosin apinanraivolla ja eilen sain valmiiksi ja palautettua työn, jonka deadline on huomenna, jotta saisin viikonlopun vain olla ja nauttia. Saattaa kertoa väsymyksen ja ylibuukatun aivon tilasta jotain sekin, että eilen kotiin tullessani seisoskelin hyvän tovin lukitun kotioven edessä kädessäni pankkikortti ja ihmettelin, että mitäs tässä nyt pitikään tehdä…

33553596_1061277767352550_19008730683146240_n

33583375_1061277700685890_71027197023879168_n

Olin maanantaista torstaihin poissa kotoa, ja sillä välin pihamme oli tullut sekopäiseksi. Lähtiessäni kukkapenkeissä oli pienen pikkaraisia alkuja, saniaiset ja pionit vasta nousemassa, raparperi ja lipstikka vielä odottivat suurta riehaantumista. Muutaman päivän aikana kevät muuttui kesäksi ja piha niin vihreäksi ja rehottavaksi, että olin tiputtaa leukani palatessani kotiin. Kesäpikkusydän kukkii jo täyttä päätä, liljat työntävät varttaan kohti taivaita ja kullero pullistelee sen näköisenä, että kohta pilkahtaa ensimmäiset keltaiset.

33653587_1061277984019195_1677987089108434944_n

33764260_1061277720685888_3772834529916485632_n

Viime yönä nukuin lähemmäs kymmenen tunnin yöunet ja aamulla olin niin hereillä ja niin valmis ottamaan vastaan auringon ja vapauden ja ajan tehdä ihan mitä haluan.

Ihan mitä haluan tarkoitti tässä tapauksessa reissua kesäkukkakauppaan, lopultakin, viimeinkin!

Ja minä lähdin ostamaan säkillistä multaa, murattia, hopeaputousta, kukontöyhtöjä ja kesäkurpitsaa. Minä palasin kotiin mukanani kaksi multasäkillistä, murattia, hopeaputousta, metallinen kukko, kesäkurpitsaa, diana, joku mikälie vihree, huovinkukkia, ruukkuneilikka ja samettikukkia. Oikein kivasti siis meni.

33657773_1061277270685933_8609754912588300288_n

Olen istuttanut kesäkukkia ja kesäkurpitsaa, kaivanut saniaisia ja humalaa maasta istuttaakseni niitä eri paikkaan, huokaillut kukkapenkissä reuhottavalle revonpavulle kun sen leviää holtittomasti minne sattuu ja nauranut maissille, joka oli ilmestynyt kasvihuoneeseemme tomaatin, paprikan ja kurkun seuraksi. Leikkasin juhannusruususta talven runtelemat oksat ja istutin ruosteiseen rikkonaiseen, aiemmin notskinpolttoon tarkoitettuun, vatiin kivikkokasveja ja asettelin ympärille Pohjois-Norjasta tuotuja simpukoita ja meren silottamia kiviä. Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!

33597391_1061277434019250_97285351466336256_n

33583434_1061277507352576_5518977020526067712_n

Ei sitä ihminen paljoa vaadi ollakseen onnellinen. Käsien upotusta multaan, purkkien ja purnukoiden siirtelyä, multasäkkien raahaamista. Taimien taputtelua hellävaroin ja kastelukannun kanssa kekkaloimista pitkin tonttia. Sileä kivi on kaunis ja tuntuu ihanalta kädessä, ruosteisessa ketjussa on sitä jotain, pelargonin nuppu vetää suuta hymyyn ja nurmi paljaiden varpaiden alla on pehmeä ja lämmin. Ei sitä ihminen paljoa vaadi.

6 vastausta artikkeliin “Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s