Sitten juhlitaan! Nauretaan ja iloitaan!

Oi, katsokaa, miten lainehet niin kauniisti rantoja kaulaa! Oi, kuunnelkaa, miten lintuset niin kauniisti lehdossa laulaa! Oi, ootteko nähnehet illan kuun ja kuullehet kuisketta metsän puun, min ylitse valkeat hattarat suvitaivaalla vaeltavat.

– Eino Leino

IMG_20180622_154050_094

Juhannusaatto alkoi harmaana ja raskaana, vesisade hakkasi kattoa ja kasteli kengät. Tämä ei meitä estänyt lähtemästä matkaan. Auton tuulilasin pyyhkimet viuhtoivat rytmikkäästi ees taas ees taas ja minä istuin etupenkillä ahtautuneena pieneen tilaan, jaloissani pelargonia ja jokin violetti.

Mökillä vaihdoin kumppareihin. Jere viritteli pienet tulet kaminaan. Ei oikeasti tarvitsisi, mutta harmaus ja uutuuden viehätys, lopultakin saatu mahdollisuus kuulla sisällä tulen rätinää, houkuttavat.

Puolen päivän jälkeen sade lakkasi. Harmaat pilvet väistyivät, muuttuivat valkeiksi, joiden takaa aurinko kurkistelee. Lämpimäksi ei voi väittää, kun tuuli pöyhyttää hiuksia ja humisuttaa lehtipuiden lehtiä, saa hoikat männyt taipumaan. Mutta eipä sada! Istutan pelargoniat, sen violetin ja muratit. Koivut saavat elää ja kasvaa paikoillaan, hehkua kesän vehreyttä nyt ja tulevana juhannuksena.

Tämän päivän ja yön vietämme mökillä kahdestaan. Huomenna saamme kaveripariskunnan mukaan vahvistukseksi kunhan toinen heistä lusii yövuoronsa ja unet sen jälkeen.

Sitten juhlitaan! Nauretaan ja iloitaan!

Tänään ollaan vielä hiljakseen ja rauhassa. Saunotaan, kippistetään kylmällä oluella, ja jos aurinko jaksaa paistaa saatan löytää itseni hyppäämästä alasti laiturin päästä. Minua naurattaa kun jääkaappi näyttää siltä, että kaupassa kävijää olisi uhannut vähintään nälänhädän tai maailmanlopun uhka.

IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE! ❤

Kuinka karkuri saatiin kotiin?

Instassa ja Facebookissa minua seuranneet jo tietääkin, että sunnuntai-iltana karannut kissa saatiin eilen takaisin kotiin turvaan. Kuinkas se tapahtui?

Istuin eilen aamupäivällä rappusilla tupakalla (kyllä) kun kuulin ”mau”. Olin ihan varma, että joopa joo, harhoja kuulen, mutta sitten kuului uudestaan ”mau”. Nousin katselemaan tontin vierustan puskia, nostin katseen ylös ja KISSA! Kissa männyssä! Siellä se kökötti oksan päässä noin kymmenen metrin korkeudessa. Ja siinä minä kökötin monta tuntia tuijottamassa kissaa männyssä.

Kissittelin ja yritin houkutella ruualla. Kissa hivuttautui oksaa pitkin männyn rungon viereen – ja sitten taas takaisin oksan päähän. Tunnit kului. Jere kävi kissittelemässä, anoppi kävi kissittelemässä, äiti ja isäpuolikin kävi kissittelemässä. Soitin palokuntaan ja tiedustelin voiko heitä pyytää hakemaan kissaa alas jos se ei sieltä itse uskalla tulla. Sovittiin, että huomenna (siis tänään) voivat tulla kokeilemaan jos kissa edelleen puussa.

Sitten syttyi idealamppu äitin ja isäpuolen päässä. Isäpuoli askarteli heeeeelvetin pitkän kepin päähän pehmusteet ja kantoi männyn juurelle kahdeksan metrin tikkaat.  Jere kiipesi tikapuita pitkin parin metrin päähän kissaa ja tönäisi sen alas sillä kepillä (joka näytti jättimäiseltä vanupuikolta). Samaan aikaan minä, veli ja äiti oltiin alhaalla ottamassa päiväpeitolla kissaa vastaan…

Kissa tippui peitolle eli pehmeä pudotus, mutta pääsi karkuun. Juoksi onneksi suoraan talon alle ja me perässä äkkiä tukkimaan reiät talon etu- ja takapuolelta. Jere ja veli mönki kissan perään talon alle, jossa veli sai takajaloista kiinni, mut kissa pääsi irti JA survoutumaan tukitusta aukosta ulospäin. Tässä kohtaa alkoi hitonmoinen häsläys! Isäpuoli sai sen verran hidastettua kissan matkaa ettei päässyt sujona metsään, vaan kissa joutui vaihtamaan suuntaa seinän viertä pitkin minun hyppysiini! Sain napattua kissan kiinni. Se puri, raapi, rimpuili, olin sen kanssa tuhannen solmussa ja SATTUI VITUSTI, mutta pidin kiinni ja sain kissan sisälle.

Sisällä kissa sähisi ja oli aivan paniikissa, juoksi sohvan alle piiloon. Minä painelin huuhtomaan revittyjä ja purtuja käsiäni juoksevan veden alle, äiti huolehti karkulaiselle ruokaa ja vettä, väistellen eteiseen levinneitä veritippoja. Minun oli lähdettävä terkkarille tarkastettavaksi, muistin sentään ennen lähtöä pyyhkäistä korvanlehden ja kaulalle noruneen veren. Kahakassa sain siis vekin korvanlehteen, muutamia käsiin ja rintaan ja oikean käden nimetön on purtu rei’ille. On muuten aikas saakelin kipeä ja turvoksissa. Jäykkäkouristusrokotus oli voimassa, mutta antibioottikuurin kirjoitti lääkäri (hyvää juhannusta).

IMG_20180621_093753_010

Loppujen lopuksi kaikki on ERITTÄIN HYVIN. Kissa tunnisti kodin kodikseen ja minut ihmisekseen ja käyttäytyy nyt niin kuin aina ennenkin. Puskee, kyöhnää, loikkii sänkyyn silitettäväksi ja kipittää jaloissa. Nukkuu vaatekaapissa mustien vaatteiden päällä, syö ja juo. Tarinalle saatiin täydellisen onnellinen loppu.

 

Kissa karkuteillä

Myöhään sunnuntai-iltana kissa livahti makuuhuoneen ikkunasta. Sunnuntai-illan jälkeen ei kissasta ole ainoatakaan näköhavaintoa.

Se on toinen niistä kissoista, jotka silloin marraskuussa meille muutti löytöeläinhoitolasta. Arvioivat tuolloin puolivuotiaaksi – minä arvioin nuoremmaksi, koska on meillä asuessaan ottanut hurjaa teinimäistä kasvuspurttia eikä ainoatakaan kiimaakaan ole vielä pitänyt. Nuori tytönheitukka vielä ja niin kaunis.

Itkeä tihrustan sen kauneutta ja sitä, että aloimme juuri olla niin hyviä kavereita, että antoi minun käsitellä melko hyvin. Ei se mikään sylikissa ole, mutta antaa nostaa. Puskee ja kiehnää ja kaipaa paljon silityksiä ja huomiota. Heti aamusta suikuroi häntänsä säärieni ympärille kun nousen sängystä. Itkeä tihrustan myös sitä, että kissalla on ollut rankka alku elämään ja nyt se on taas tuolla. Yksin ja peloissaan.

35534097_1076680579145602_2564411490815705088_n

Laitoin heti maanantaina ilmoitusta Facebookkiin paikalliselle löytöeläinhoitolalle sekä paikalliselle Facesivustolle kadonneista ja löytyneistä eläimistä. Ilmoitusta on jaettu lähes kolmekymmentä kertaa, toivottavasti ihmiset pitäisivät silmänsä auki. Ilmoitin naapurustolle kadonneesta kissasta, näytin kuvaa, kerroin, että se on arka eikä varmasti antaudu kiinni, mutta voitteko ilmoittaa jos näette? Pysäytin kissittelyreissulla ohi pyöräilevän naisen, hänkin lupasi katsella, ajaa kuitenkin tätä väliä päivittäin. Olen tutkinut naapurin ulkorakennukset, kurkkinut kuistien ja talojen alle.

Maanantaina aamupäivällä sain loukun lainaan ja se on ollut viritettynä talon nurkalla, siinä missä kissa on viimeksi nähty. Vesikuppi on ulkona, vaihdan tuoretta ruokaa loukkuun pari kertaa päivässä, vein hajuksi makuuhuoneen pikkumaton, jonka kanssa kissa on nujunnut ja tänään kiikutin pihalle myös pääasiassa sen käytössä olleen pesemättömän kissanhiekkalaatikon. Luin, että ”oman reviirin” tuoksu saattaisi houkutella.

Vilaustakaan ei ole näkynyt yli kahteen vuorokauteen.

Yritän lohduttautua lukemallani tiedolla karanneista kissoista. Luin, että karanneet ja pelokkaat kissat eivät yleensä lähde kauas, vaan piiloutuvat heti. Että arka kissa kulkee piilotellen eikä säikähtäneenä uskalla vastata edes omistajansa kutsuun, Että pelokas kissa saattaa pysytellä piilossaan päiväkausia ja lähteä liikkeelle vasta janon pakottamana. Niin toivon, että tämäkin olisi näin tehnyt. Ettei olisi lähtenyt kauas, juossut ketun tai ilveksen suuhun.

Minä niin toivon, että tällä tarinalla olisi onnellinen loppu.

 

Tuuli heittää ponihännästä karanneita hiuksia silmille

Aamuisin herään yhdeksältä. Tai no kahdeksalta, puoli yhdeksältä, varttia vaille yhdeksältä ja lopulta yhdeksältä. Minua ei väsytä, koska nukun edelleen öisin syvään, pimeään pudonneena (mikäli kesäöitä voi kuvailla pimeäksi).

35360485_1074105396069787_932833073823744000_n

Päivisin kirjoitan harjoitteluraporttia. Palaan työharjoittelun tunnelmiin, oppimiskokemuksiin, niihin syviin epätoivon hetkiin ja niistä ylipääsemisiin. Muistan sitä kiireellisesti sijoitettua nuorta ja sitä toista, joka pitäisi. Luen ammatti-identiteetistä, sosiaalityöntekijän ja asiakkaan suhteista, vuorovaikutuksesta ja reflektoinnista. Mietin millainen minä haluan isona olla. Ja millainen en.

Vastapainoksi raahaan yksi, kaksi, kolme räsymattoa laiturille. Upotan ne viileään veteen, käsivarret huutavat kiskoessani sitä kaikista pisintä ja vedestä painavinta mattoa takaisin laiturille. Hankaan juuriharjalla ensin toiselta puolen, sitten toisenkin. Mäntysuopa tuoksuu kesältä. Pyyhkäisen hikeä hiusrajasta ja mietin hyppäisinkö itsekin viileään veteen. En hyppää. Tuuli heittää ponihännästä karanneita hiuksia silmille.

35284254_1074105389403121_7524450577065967616_n

Iltaisin mietin lämmitänkö saunan. Joka ilta lämmitän.

Myöhäisiltaisin makasin sängyssä prinsessaverkon  hyttyssuojan alla, johon on kiinnitetty hempeän vaaleanpunaisia tekokukkia. Anoppi oli ostanut sen viidelläkymmenellä sentillä kirpputorilta. Jostain syystä mieleen palasi lapsuusmuistoja mummolasta. Mummolassa tein pesän tyynyistä ja peitoista leivinuunin päälle, otin sinne herkkuja mukaan ja Aku Ankkoja. Ne mummolan Aku Ankat olivat jotenkin erityisen hyviä, vaikka Aku Ankka tuli tuolloin meille kotiinkin. Niistä saattoi puuttua kansilehtiä ja ne olivat vanhoja. Ne tuoksuivatkin mummolalta. Makasin hyttyssuojan alla ja söin karkkia. Valikoin ensin hedelmän, sitten salmiakin. Amerikan pastilleja säästin viimeiseksi, koska ne ovat parhaita. Mietin, että olisin lapsena nauttinut tällaisesta aivan suunnattomasti. Nautin nytkin. Aku Ankan tilalla on Jari Tervoa.

DSC_0064

Mökilläkin minulla on rutiinit. Ne tuntuvat hyvältä, oikeilta. Rikilläkin on. Joka ilta viiden-kuuden aikaan, viimeistään seitsämältä, nenä kääntyy kohti keittiön kaappia ja kaapin päällä olevaa raksupussia. Koiran vartalo tekee ässän muotoista liikettä ja häntä heilauttaa yöpöydän virkaa toimittavalta jakkaralta tavarat lattialle.

Remppahommia mökillä

Kesämökillämme oli avotakka, jolla ei ollut mitään virkaa. Se ei varannut lämpöä ollenkaan. Oikeastaan voisi sanoa, että jos siihen laittoi tulet niin se imaisi ne viimeisetkin lämmöt tönöstä taivaan tuuliin. Ei sen ääressä oikein voinut tunnelmoidakaan, kun hieman se savutti ja eipä tuo nyt niin ilo ollut silmälle noin muutenkaan.

DSC_0069

Viime viikonloppuna Jere kavereineen vietti äijäviikonloppua mökillä. Äijäviikonloppuun sisältyi ruokaa, juomaa, talttoja ja lekoja, betonipölyä ja satoja kiloja kiveä. UGH! Avotakka sai mökiltä lähdöt niin, että heilahti.

Tänään minä sitten saavuin mökille siivoamaan äijäviikonlopun jäljet. Vaikka takan ympärys oli suojattu muovein oli hienon hienoa betonipölyä leijaillut ympäri mökkiä. Ja no, kun nyt rehellisesti myönnän, niin eipä täällä perusteellista siivousta ole kertaakaan tehty, joten olipa sen aika jo muutenkin. Eipä siis kuin kaikki irtain mökistä pihalle ja hommiin!

DSC_0068

Aggregaatti pörpötti pihalla niin sain imuroitu niin remonttipölyt kuin hämähäkinseitit ikkunoiden nurkista. Mökkirannasta hain sankotolkulla vettä, ja pyyhin mäntyisen Tolun tuoksuisena kaapit, sängyt, kaikki tasot ja lattian pariin kertaan. Vesi oli tummanpuhuvaa. Muurin hankasin ensin kuivalla juuriharjalla, jotta sain mahdollisimman hyvin irtopölyn ja pikkiriikkiset betoninmuruset irti. Kuivaharjauksen jälkeen jynssäsin vielä kostealla rätillä. Mahdollisesti perjantaina Jere vetää palomuuriin uuden kaunin pinnan antiikkilaastilla.

DSC_0064

Kunhan palomuuri on valmis asennetaan paikalleen jo valmiina odottavat pellit lattiaan sekä Torista edullisesti löytynyt kamina. Kaminassa on myös keittolevyt, joten talvella sillä onnistuu ruuanlaitot ja tiskiveden keittäminen siinä sivussa kun mökkiä lämmittää muutenkin. Jee!

Ai että minä tykkäilen tästä mökistä, mutta sitä kun yhden kohdan saa mieleisekseen niin seuraava muutostarve kolkuttelee jo nurkan takana…seuraavana haaveena olisikin tuon keittiönurkkauksen kaappien ja tason vaihtaminen johonkin kauniimpaan. Minulla on muutaman vuoden ollut jemmassa veljen omakotitalosta rempan alta talteen ottamani hauskan siniset kaapin ovet. Joskos niille joku rungon rakentaisi…

35162260_1072372869576373_3435505986012446720_n

received_1072370942909899

Minä köllöttelen täällä puhtaaksi puunatussa mökissä Rikin kanssa loppuviikon. Hieman tuntuu kolkolta, kun ei ole mattoja lattialla, ne kun ovat menossa pesuun. Toisaalta eipä niitä mattoja niin kesällä tarvitakaan ja jo huomiseksi on luvattu lämmintä säätä!

Ai niin ja tällainen oli siis se hyödytön avotakka, heipat sulle!

35114504_1072369586243368_6490217388422725632_n

35247710_1072369429576717_7333983092614365184_n

 

Syötävän ihanat

Tänä kesänä minulla on toiveet korkealla siitä, että saisimme pihastamme ja kasvihuoneestamme hyvän sadon. Toukokuu oli niin upea ettei edes kylmänä alkanut ja edelleen jatkuva kesäkuu ole vetänyt näitä toiveita alas. Kyllä me viime ja toissa vuonnakin saatiin oman maan herkkuja jonkin verran, mutta esimerkiksi kesäkurpitsat ovat epäonnistuneet molempina vuosina. Josko jo tänä vuonna sitten!

Picture_20180611_184016172

Kasvihuoneessa kasvaa tänäkin vuonna tomaatit, paprikat, kurkut, pinaattia sekä muutamia eri yrttejä. Kasvihuoneen ulkopuolella reunustoille rakennetuissa penkeissä puolestaan tuttuun tapaan kesäkurpitsat ja herneet. Viime kesän hupsutuksena laitoimme pihaan kasvamaan viinirypäleitä (juu ei menestynyt) ja tänä vuonna Jere kantoi kotiin maissin.

Ja voi että miten onnellinen minä olenkaan kasvihuoneesta! Maksoi melko suolaisia, mutta riemastuttaa ja ihastuttaa kyllä olemassa olollaan niin paljon, että on jokaisen euron arvoinen. Viime talvi rikkoi muutaman kattolasin, mutta siitäkin selvittiin onneksi helpolla, vaikka takahampaita kiristelikin. Uusien lasien vaihtaminen kävi Jereltä suitsaitsukkelaan ja kasvihuone on taas kuin ennenkin.

Picture_20180611_183918221

Picture_20180611_183957639

Eilen tein viimeiset kylvö- ja istutushommelit. Kasvihuoneen vieressä jo odottelivatkin köyhän naisen kasvatuslaatikot – siis vanhat perunalaatikot. Ne ajoivat asiansa moitteettomasti viime kesänä ja syksyllä tyhjensin ja otin ne talteen varastoon. Niinpä ne ovat edelleen hyväkuntoiset ja jämäkät kun eivät jääneet talven armoille. Olen minä pienestä kasvimaastakin haaveillut ja sille olisi tilaakin, mutta maaperä on niin hiekkaista, että multaa saisi raahata peräkärritolkulla, jotta moisen saisi perustettua. Sitäpaitsi kasvatuslaatikot säästävät rikkaruohojen nyppimisen vaivalta!

Picture_20180611_183845172

Laatikoihin kylvin retiisiä, rucolaa ja lehtisalaattia. Kesäkurpitsojen kylkeen kasvihuoneen kupeeseen viskasin vihersipulin siemeniä, se onkin minulle uusi tuttavuus. Yhteen kasvatuslaatikkoon piilottelin myös porkkanansiemeniä. Lähinnä kokeilumielessä jälleen, viime kesänä ei ainakaan yhden yhtä porkkanaa saatu.

Picture_20180611_183713834

Picture_20180611_183741302

Näiden lisäksi pihassamme kasvaa valtoimenaan lipstikkaa, raparperia ja ruohosipulia. Niin ja se kananmunatehdas tokkiisa myös. Että jos ei mitään muuta, niin nämä neljä syötävän ihanaa eivät ainakaan petä tänäkään kesänä! 😀

Valmiit raparperilaatat ja betonikädet!

Viime viikolla väkersin betonista ja raparperin lehdistä laattoja muutaman vuoden tauon jälkeen. Kirjoittelin tästä puuhasta myös ohjeet for dummies tänne. Laattojen kuivumisessa menikin aikaa odotettua vähemmän ja tänään pääsin katsastamaan lopputuloksen!

Niistä tuli aivan täydellisiä!

Picture_20180611_163814103

Picture_20180611_163906140

Picture_20180611_163845271

Seuraava homma, tässä jonakin kauniina päivänä kunhan ehtii ja viitsii, on no ensinnäkin ruohonleikkuu ja sitten täytyy nostaa nuo vanhemmat laatat pintaan. Kuten kuvastakin näkyy, ne painuvat ajan myötä melko syvälle maahan ja tällöin laatan muoto ja siten ideakin hukkuu. Onneksi nämä ovat ainakin tähän saakka osoittautuneet kestäviksi eivätkä siis säikähdä aika ajoin tapahtuvasta nosto-operaatiosta. Sen jälkeen kaivetaan uudet laatat paikoilleen vanhojen jatkoksi.

Picture_20180611_163954125

Viime viikon askarteluissa käyttökelpoista betonia jäi myös ylimääräistä sen verran, että laataksi asti sitä ei olisi riittänyt, mutta ei hennonut heittää menemäänkään. Hetken aikaa siinä tuumiskeltiin, että mitäs nyt sit. Tuumailusta syntyi hieman pöljähkö idea ja lapioimme betoninjämät kahteen hansikkaaseen! Jere työnsi vielä betonikäden sisään metalliputken pätkät, jotta kädet voi sitten valmiina törkätä pystyyn kukkapenkkiin.

Olin hieman epäileväinen siitä, että näinköhän kokeilumme onnistuu. Mutta niin se vain onnistui! Hanskojen kuorimishetkellä toisesta kädestä tosin lähti myös pikkurilli mukana…

…mut siis tilannehan on nyt sit epäilemättä ollut se, että tyypiltä on eka peritty velkoja ja sit pistetty multiin! 😀

Picture_20180611_163716838

Picture_20180611_163748972

Picture_20180611_163650293

Laattoja tarvitaan kasvihuoneen edustalle vielä lisää ja haaveissa on myös raparperipolku. Saa nähdä tuleeko tänä kesänä askarreltua toistamiseen (materiaaleja olisi kyllä!) vai palataanko asiaan taas muutaman vuoden päästä…