Raparperit laatoiksi puutarhaan

Tein muutama vuosi sitten raparperilaattoja kasvihuoneemme edustalle. Laatoitus jäi vajavaiseksi ja sitä oli tarkoitus jatkaa seuraavana vuonna. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana. Tekemättä jäi, mutta nyt lopultakin saapui se seuraava vuosi kun tartuin tästä hyvin suunnitellusta tuumasta toimeen.

Tarvitaan siis nämä ja tehdään näin:

Pressua, jonka päällä laatat tehdään ja johon ne voi jättää kuivumaan. Tarvittaessa toinenkin pressu jos laatat jäävät kuivumaan aurinkoiselle paikalle – kosteus ei saa hävitä ja kuivuminen tapahtua liian sukkelaan, joten tarvittaessa on hyvä peittää laatat. Sopiva paikka on sateen ja yli juoksentelevien eläinten ulottumattomissa.

Kuivabetonia ja vettä, näistä sekoitetaan sopivan tuntuinen koostumus. En osaa sanoa määriä, näppituntumalla mennään. Sellaista soossia, joka leviää hyvin, mutta ei juokse karkuun. Hanskat käteen koko homman ajan, ettei betonit kuiva käsiin!

Tarvitaan myöskin kanaverkkoa ja sivuleikkurit. Leikataan verkosta niin monta palaa kuin raparperin lehtiäkin on. Palasen koko pienempi kuin lehti, ettei tursota reunojen yli.

Minä valelen raparperin lehdet nurjalta puolelta ruokaöljyllä ennen betonin levitystä. Tämä auttaa sitten lehden irroitusvaiheessa. Öljyllä valelun jälkeen levitän betonia lastalla lehden päälle kauttaaltaan noin sentin kerroksen.

Tämän jälkeen asetan kanaverkon palasen keskelle lehteä. Verkon tarkoitus on vahvistaa laattaa eli valmis laatta ei sitten hajoa niin herkästi kuin verkottamaton laatta ehkä hajoaisi. Verkon päälle ja yltympäriinsä lehteä läimitään sitten tasaisesti betonia ehkä parin sentin paksuudelta. Tarkoitus ei ole tehdä mitään möhkälettä, mutta ei pikkuslaissiakaan. Lopuksi vielä tasoillaan reunat nätisti.

Kesästä, paikasta ja kuun asennosta riippuen laatat kuivaa valmihiksi ehkä…viikossa? Jos lehti, tai varsinkaan lehtiruodot, ei irtoa betonista nätisti voi apuna käyttää vaikka painepesuria tai kuivatella rauhassa auringossa – sinne väleihin ne ruodot kuivuu, kurtistuu ja irtoaa lopulta pois.

Siitäpä sitten askartelemaan laattoja näiden asiantuntevien neuvojen mukaan! 😀 Lisään vielä, että luova hulluus on myös hyvä lisä tarvittaviin materiaaleihin. Meillä jäi betonia ylimääräiseksi ja hetki tuumailtiin, että mitäs sillä sitten tehtäs. Äly ja väläys kohtasivat ja ylijäämät survottiin hanskoihin – saas nähdä onko meillä tänä kesänä joku vilkuttelemassa kukkapenkissä ohikulkijoille!

Varsista valmistuikin sitten kesän ensimmäinen rapsupiurakka! ❤