Kandin tutkimuskysymyksen kirkastuminen ja vessassa ovi auki käyminen – siis viikonlopun kohokohdat

Minä tykkään hirvittävästi meidän eläimistä. Neljästä kissasta, yhdestä koirasta, seittämästä kanasta ja kahdesta kukosta. Minä tykkään hirvittävästi Jerestä. Minä tykkään aivan valtavan paljon siitä, että me asutaan omakotitalossa, hieman syrjemmässä keskustasta, rauhallisella alueella. Minä tykkään todella paljon siitä, että meillä on oma piha ja siinä pihassa paljon puuhasteltavaa ja siitä, että se ei ole koskaan valmis. Minä tykkään myös meidän kesämökistä, siitä, että minun on mahdollista viettää siellä aikaa tällä hetkellä milloin haluan ja kuinka kauan haluan ja siitä, että siellä asuu rauha.

IMG_20180608_182432_040

Tänä viikonloppuna minä tosin tulin myös siihen tulokseen, että minä tykkään myös kerrostaloasunnosta. Sellaisesta kerrostaloasunnosta, joka sijaitsee Jyväskylässä ja joka minun oli mahdollista vallata aivan yksin. Siitä, että toden totta olin täällä päivän ja yön seudun ja aamun yksin. Minä tykkään siitä, että kukaan ei ole vaatimassa ruokaa, kukaan ei pasko nurkkaan, kauppa on kävelymatkan päässä, kämppää ei tarvitse lämmittää puulla kesäkuussa, kenenkään vesikuppia ei tarvitse pestä ja täyttää, yhtäkään rehua kastella tai nyppiä ja siitä, että joku muu pesee käyttämäni petivaatteet ja pyyhkeen.

Olin vain minä ja hiljaisuus ja avattu kylmä kalja (kaksi) ja pieni pussillinen irttareita. Jääkaapin oven edessä paketista syöty jakamaton juustoviipale ja vessassa käyminen ovi auki. Kissankarvoista vapaa tyyny.

Picture_20180608_184003521

Se mitä minä täällä Jyväskylässä teen johtuu siitä, että tänään oli kanditapaaminen yliopistolla. Menin sinne takki auki, koko työn ideointi levällään, tutkimustehtävä ja -kysymykset tarkentumattomina. Vähän silleen nolona, että no tää nyt on vähän tämmönen ja tuota öö ja joo oon aasi.

Palasin sieltä mieli ja aihe kirkkaana. Nyt minä tiedän mitä olen tekemässä! Edessä raivokasta tiedonhakua, lukemista ja lisää lukemista, pikkuhiljaa kandityön luonnoksen aloittamista, jonka deadline onkin sitten lokakuun toinen päivä. Kirjallisuustutkielmani tulee koskemaan z-sukupolvea, siis niin sanottua milleniumsukupolvea. Nykynuoria ja nuoria aikuisia. Kiinnostuin Karl Mannheimin sukupolviteoriasta sekä sukupolvia yhteen sitovista avainkokemuksista, jotka ovat siis  hänen teoriassaan selittäviä tekijöitä sille, miksi jokin sukupolvi esimerkiksi ajattelee niin kuin ajattelee. Ohjaanani oli konsultoinut sosiologian opettajaa ideastani ja tämä oli miettinyt, että onkohan z-sukupolvella tällaisia kokemuksia? No, minun tehtäväni on nyt sitten tutkia, että onko! Vähän niin kuin analysoida nykynuorista tehtyä tutkimusta Mannheimin sukupolviteorian silmin. Ylevänä tavoitteenani on lisätä ymmärrystä siitä, että mitä vittua nykynuoriso oikein kelaa millaisia nykynuoret ovat ja mistä syistä, siis avainkokemuksista, se voisi johtua.

IMG_20180608_185119_200

Ei ollenkaan paska reissu kaupunkiin!

3 vastausta artikkeliin “Kandin tutkimuskysymyksen kirkastuminen ja vessassa ovi auki käyminen – siis viikonlopun kohokohdat”

  1. Koska minä (vanha pieru) ja vaahtosammuttimet (3-11v) sekä teinit ja nuoret aikuiset tykkäämme Sannista, on kyseessä siis sukupolvikokemus kun kaikki ed mainitut huutaa keikalle että SAAAAAAAAAAAAANNNIIIIIIIIIIIIIIIIIiiiiiiikkkkkk!!!
    Minulle ainakin oli, nimittäin korvat kuurouttava nuoremman sukupolven esiintulo=) Linsessoja ja astlonautteja!! Meistä piti tulla….

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s