Kissa karkuteillä

Myöhään sunnuntai-iltana kissa livahti makuuhuoneen ikkunasta. Sunnuntai-illan jälkeen ei kissasta ole ainoatakaan näköhavaintoa.

Se on toinen niistä kissoista, jotka silloin marraskuussa meille muutti löytöeläinhoitolasta. Arvioivat tuolloin puolivuotiaaksi – minä arvioin nuoremmaksi, koska on meillä asuessaan ottanut hurjaa teinimäistä kasvuspurttia eikä ainoatakaan kiimaakaan ole vielä pitänyt. Nuori tytönheitukka vielä ja niin kaunis.

Itkeä tihrustan sen kauneutta ja sitä, että aloimme juuri olla niin hyviä kavereita, että antoi minun käsitellä melko hyvin. Ei se mikään sylikissa ole, mutta antaa nostaa. Puskee ja kiehnää ja kaipaa paljon silityksiä ja huomiota. Heti aamusta suikuroi häntänsä säärieni ympärille kun nousen sängystä. Itkeä tihrustan myös sitä, että kissalla on ollut rankka alku elämään ja nyt se on taas tuolla. Yksin ja peloissaan.

35534097_1076680579145602_2564411490815705088_n

Laitoin heti maanantaina ilmoitusta Facebookkiin paikalliselle löytöeläinhoitolalle sekä paikalliselle Facesivustolle kadonneista ja löytyneistä eläimistä. Ilmoitusta on jaettu lähes kolmekymmentä kertaa, toivottavasti ihmiset pitäisivät silmänsä auki. Ilmoitin naapurustolle kadonneesta kissasta, näytin kuvaa, kerroin, että se on arka eikä varmasti antaudu kiinni, mutta voitteko ilmoittaa jos näette? Pysäytin kissittelyreissulla ohi pyöräilevän naisen, hänkin lupasi katsella, ajaa kuitenkin tätä väliä päivittäin. Olen tutkinut naapurin ulkorakennukset, kurkkinut kuistien ja talojen alle.

Maanantaina aamupäivällä sain loukun lainaan ja se on ollut viritettynä talon nurkalla, siinä missä kissa on viimeksi nähty. Vesikuppi on ulkona, vaihdan tuoretta ruokaa loukkuun pari kertaa päivässä, vein hajuksi makuuhuoneen pikkumaton, jonka kanssa kissa on nujunnut ja tänään kiikutin pihalle myös pääasiassa sen käytössä olleen pesemättömän kissanhiekkalaatikon. Luin, että ”oman reviirin” tuoksu saattaisi houkutella.

Vilaustakaan ei ole näkynyt yli kahteen vuorokauteen.

Yritän lohduttautua lukemallani tiedolla karanneista kissoista. Luin, että karanneet ja pelokkaat kissat eivät yleensä lähde kauas, vaan piiloutuvat heti. Että arka kissa kulkee piilotellen eikä säikähtäneenä uskalla vastata edes omistajansa kutsuun, Että pelokas kissa saattaa pysytellä piilossaan päiväkausia ja lähteä liikkeelle vasta janon pakottamana. Niin toivon, että tämäkin olisi näin tehnyt. Ettei olisi lähtenyt kauas, juossut ketun tai ilveksen suuhun.

Minä niin toivon, että tällä tarinalla olisi onnellinen loppu.

 

8 vastausta artikkeliin “Kissa karkuteillä”

  1. Toivottavasti pieni tulee pian kotiin. ♡ Tutulla oli just kanssa kisu omilla teillään useamman päivän, mutta kyllä se sieltä kotiin hipsutti. Mua pelottaa kanssa täällä jättää kissaa yöksi ulos, kun todistetusti niitä ilveksiä täällä liikkuu ihan pihoillakin. Toivon, että nyt kesällä ne pysyisivät kauempana asutuksilta!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s