Kissojen sielunelämä – täysin oma maailmansa!

Minä en aina ihan ymmärrä näitä minun kissojani. En nyt menis vannomaan, että tietääkö ne aina ihan itsekään, että mikä on homman nimi…

Kerron kaksi esimerkkiä!

Aloitetaan Pikkusesta. Pikkunen on meidän 13-vuotias, muita kohtaan hieman äreähkö kissa. Täysin minun kissani siis. On nukkunut tyynyni vieressä pennusta saakka, hakeutuu syliteltäväksi ja harvemmin rähisee minulle. No, tuossa muutamia vuosia sitten olin lomareissulla ja kotoa poissa siis yhdeksän päivää. En ollut koskaan aikaisemmin ollut poissa kotoa noin kauaa yhtäjaksoisesti. Tänä aikana Pikkunen oli rähissyt Jerelle (ei ollut saanut edes silittää), nukkunut keittiöntasolla hellan vieressä kaiket yöt ja kussut keittiön nurkkaan (tätä ei ole tapahtunut kertaakaan aikaisemmin eikä kertaakaan tämän jälkeen). Minulle osoitettiin mieltä muuttamalla keittiöön. Kyllä, matkani jälkeen kissa asui varmaan ainakin kaksi vuotta keittiössä. Ei todellakaan tullut enää tyynyn viereen nukkumaan tai edes olohuoneen sohvalle. Keittiöstä ei poistuttu.

Pikkusella on myös hieman traumaattinen tausta. Aikuinen kissa hyökkäsi sen päälle sen ollessa pentu ja minä sain pelastettua Pikkusen sen kynsistä. Kun viime syksyllä mietin kahden rescuekissan ottamista niin mietin myös, että kuinka Pikkunen siihen suhtautuu? Pelkää? Ahdistuu? Pakkaa tonnikalansa nyssäkkään ja muuttaa naapuriin?

No HAH! Näiden kahden uuden kissan tulon myötä Pikkunen rentoutui. Tuli pois keittiöstä! Nyt se asustelee ja elelee täällä niin kuin normaali kissa. Kuljeskelee ympäri taloa, vetää päiväunia sohvalla, tulee tyynyni viereen. Muut kissatkaan ei juuri vituta. Sähähtää kyllä jos liian lähelle tulee ja saattaa vetää tassulla pataan, mutta ei paniikkia. Ja muut kissat tietää, että oke, Pikkunen ei ole eikä tule olemaan kenenkään kaveri.

36246675_1086129534867373_4851763948560580608_n

Toinen esimerkki!

Kuvassa oleva kirjava kissa Amen (älkää kysykö) on toinen marraskuussa otetuista rescuekissoista. Sen taipale meillä alkoi melko hyvin, mutta jossain vaiheessa jostain syystä Trio-kissa veti herneen käkättimeen eikä siedä Amenia silmissään. Hätyytteli ja ajoi siis takaa aina nähdessään. Niinpä Amen muutti makuuhuoneeseen. Teki samat kuin Pikkunen, mutta majapaikkana oli makkari.

Järkkyhetkiä elettiin kun Amen karkasi ikkunasta ja oli kateissa lähes kolme vuorokautta. Karkureissusta ja siitä, kuinka karkulainen saatiin kotiin kirjoitinkin täällä.  Tuli siinä sitten tietenkin taas mietittyä kaikenlaista. Että alkaaks meillä tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen taas alusta? Asuuks se taas pari viikkoa sängyn alla niin kuin silloin marraskuussa? Pelkääks se minua, kaikkea?

No HAH! Nyt tääki hyväkäs liikuskelee ympäri taloa ihan muina kissoina, vetelee päikkäreitä sohvalla, tulee viereen tai jalkopäähän ja norkoilee muiden ruokakupilla keittiössä. Riippumatta siitä onko Trio samassa tilassa vai ei.

Että sellaista sielunelämää. Pitääks näistä nyt sit päätellä jotain, että jos kissan elämässä tapahtuu jotain todella mullistavaa, niin palikat pään sisällä vetää eri järjestykseen? Joskaan seuraukset ei aina ehkä ole ihan loogiset tai odotettavat! 😀

Muita kissajuttuja:

Hänen kuninkaallinen torttunsa

Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin

Kissa kukkaruukussa ja muita tarinoita

Kodittomat kissat

8 vastausta artikkeliin “Kissojen sielunelämä – täysin oma maailmansa!”

  1. Kissoilla on kyllä välillä yllättäviäkin tekoja..Oma vamhempi kissani pissaili paljon esim sänkyyn kun eleli siskonsa kanssa mutta nyt kun elelee nuoremman kollikissan kanssa niin pissaaminen vääriin paikkoihin loppui. Kunnes eräänä päivänä nyt päätti pissata väärään paikkaan. Oletan että kyse oli siitä että kun vessan lattia oli märkä eikä hienohelma päässyt laatikolleen. Herra taas ei ole moksiskaan vedestä joten ei tullut ekana mieleen tämä ”märkä lattia” vaihtoehto.

    Tykkää

    1. Vääriin paikkoihin pissaaminen saattaa kieliä myös esimerkiksi kissan virtsatietulehduksesta tai muusta vastaavasta. Kissa siis yhdistää kivun hiekkalaatikkoon ja karttelee sitä siksi.

      Mutta uskon kyllä myös siihen, että nämä myös osoittavat mieltään ja pissaaminen voi olla puhtaasti sitäkin, vaikka monet eivät tätä mielipidettä tunnustakaan. 😄

      Tykkää

      1. Tämän vanhemman kissan siskolla oli tulehdus, sen kyllä huomasi kun se kulki kämpässä pissimässä eri paikkoihin meijän nenän edessä. Että hyvin tiedän senkin minkälaista on. 🙂 Luulen kuitenkin tuntevani kissani 😀

        Tykkää

  2. Pieni runotyttö, juu en epäillytkään ettetkö tuntisi kissojasi 😀 Juolahti siis vaan mieleen nuo oireet ja niiden mahdolliset syyt, kun kissan pissaamisesta tuli puhe, ja niistä halusin tässä yleisesti kommentoida. Ja siihen liittyen lisäsinkin, että miunkin mielestä nämä elukat tekee myös näitä protestikusasuja vääriin paikkoihin, kun nyt vaan sattuu joku asia x vituttamaan. Vaikka nyt esimerkkinä tää meijän Pikkusen keittiön nurkkaan kuseminen, jolla ei ollut mitään tekemistä minkään (fyysisen) kivun kanssa.

    Tykkää

  3. Jo kissojen taivaassa asusteleva Leevi-kissani suuttui mulle kerran vääränlaisesta kissanhiekasta (yritin ekoihmisenä sille tarjota kristallihiekan sijasta pellettejä..)niin paljon, että marssi häntä pystyssä vessasta keskelle sänkyäni ja paskansi siihen. JA TUIJOTI MINUA SUORAAN SILMIIN KOKO AJAN!
    Siitäpä sitten läksin yötä myöten hakemaan sitä oikeaa merkkiä herralle hiekkalaatikkoon.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s