Remppahommia mökillä

Kesämökillämme oli avotakka, jolla ei ollut mitään virkaa. Se ei varannut lämpöä ollenkaan. Oikeastaan voisi sanoa, että jos siihen laittoi tulet niin se imaisi ne viimeisetkin lämmöt tönöstä taivaan tuuliin. Ei sen ääressä oikein voinut tunnelmoidakaan, kun hieman se savutti ja eipä tuo nyt niin ilo ollut silmälle noin muutenkaan.

DSC_0069

Viime viikonloppuna Jere kavereineen vietti äijäviikonloppua mökillä. Äijäviikonloppuun sisältyi ruokaa, juomaa, talttoja ja lekoja, betonipölyä ja satoja kiloja kiveä. UGH! Avotakka sai mökiltä lähdöt niin, että heilahti.

Tänään minä sitten saavuin mökille siivoamaan äijäviikonlopun jäljet. Vaikka takan ympärys oli suojattu muovein oli hienon hienoa betonipölyä leijaillut ympäri mökkiä. Ja no, kun nyt rehellisesti myönnän, niin eipä täällä perusteellista siivousta ole kertaakaan tehty, joten olipa sen aika jo muutenkin. Eipä siis kuin kaikki irtain mökistä pihalle ja hommiin!

DSC_0068

Aggregaatti pörpötti pihalla niin sain imuroitu niin remonttipölyt kuin hämähäkinseitit ikkunoiden nurkista. Mökkirannasta hain sankotolkulla vettä, ja pyyhin mäntyisen Tolun tuoksuisena kaapit, sängyt, kaikki tasot ja lattian pariin kertaan. Vesi oli tummanpuhuvaa. Muurin hankasin ensin kuivalla juuriharjalla, jotta sain mahdollisimman hyvin irtopölyn ja pikkiriikkiset betoninmuruset irti. Kuivaharjauksen jälkeen jynssäsin vielä kostealla rätillä. Mahdollisesti perjantaina Jere vetää palomuuriin uuden kaunin pinnan antiikkilaastilla.

DSC_0064

Kunhan palomuuri on valmis asennetaan paikalleen jo valmiina odottavat pellit lattiaan sekä Torista edullisesti löytynyt kamina. Kaminassa on myös keittolevyt, joten talvella sillä onnistuu ruuanlaitot ja tiskiveden keittäminen siinä sivussa kun mökkiä lämmittää muutenkin. Jee!

Ai että minä tykkäilen tästä mökistä, mutta sitä kun yhden kohdan saa mieleisekseen niin seuraava muutostarve kolkuttelee jo nurkan takana…seuraavana haaveena olisikin tuon keittiönurkkauksen kaappien ja tason vaihtaminen johonkin kauniimpaan. Minulla on muutaman vuoden ollut jemmassa veljen omakotitalosta rempan alta talteen ottamani hauskan siniset kaapin ovet. Joskos niille joku rungon rakentaisi…

35162260_1072372869576373_3435505986012446720_n

received_1072370942909899

Minä köllöttelen täällä puhtaaksi puunatussa mökissä Rikin kanssa loppuviikon. Hieman tuntuu kolkolta, kun ei ole mattoja lattialla, ne kun ovat menossa pesuun. Toisaalta eipä niitä mattoja niin kesällä tarvitakaan ja jo huomiseksi on luvattu lämmintä säätä!

Ai niin ja tällainen oli siis se hyödytön avotakka, heipat sulle!

35114504_1072369586243368_6490217388422725632_n

35247710_1072369429576717_7333983092614365184_n

 

Syötävän ihanat

Tänä kesänä minulla on toiveet korkealla siitä, että saisimme pihastamme ja kasvihuoneestamme hyvän sadon. Toukokuu oli niin upea ettei edes kylmänä alkanut ja edelleen jatkuva kesäkuu ole vetänyt näitä toiveita alas. Kyllä me viime ja toissa vuonnakin saatiin oman maan herkkuja jonkin verran, mutta esimerkiksi kesäkurpitsat ovat epäonnistuneet molempina vuosina. Josko jo tänä vuonna sitten!

Picture_20180611_184016172

Kasvihuoneessa kasvaa tänäkin vuonna tomaatit, paprikat, kurkut, pinaattia sekä muutamia eri yrttejä. Kasvihuoneen ulkopuolella reunustoille rakennetuissa penkeissä puolestaan tuttuun tapaan kesäkurpitsat ja herneet. Viime kesän hupsutuksena laitoimme pihaan kasvamaan viinirypäleitä (juu ei menestynyt) ja tänä vuonna Jere kantoi kotiin maissin.

Ja voi että miten onnellinen minä olenkaan kasvihuoneesta! Maksoi melko suolaisia, mutta riemastuttaa ja ihastuttaa kyllä olemassa olollaan niin paljon, että on jokaisen euron arvoinen. Viime talvi rikkoi muutaman kattolasin, mutta siitäkin selvittiin onneksi helpolla, vaikka takahampaita kiristelikin. Uusien lasien vaihtaminen kävi Jereltä suitsaitsukkelaan ja kasvihuone on taas kuin ennenkin.

Picture_20180611_183918221

Picture_20180611_183957639

Eilen tein viimeiset kylvö- ja istutushommelit. Kasvihuoneen vieressä jo odottelivatkin köyhän naisen kasvatuslaatikot – siis vanhat perunalaatikot. Ne ajoivat asiansa moitteettomasti viime kesänä ja syksyllä tyhjensin ja otin ne talteen varastoon. Niinpä ne ovat edelleen hyväkuntoiset ja jämäkät kun eivät jääneet talven armoille. Olen minä pienestä kasvimaastakin haaveillut ja sille olisi tilaakin, mutta maaperä on niin hiekkaista, että multaa saisi raahata peräkärritolkulla, jotta moisen saisi perustettua. Sitäpaitsi kasvatuslaatikot säästävät rikkaruohojen nyppimisen vaivalta!

Picture_20180611_183845172

Laatikoihin kylvin retiisiä, rucolaa ja lehtisalaattia. Kesäkurpitsojen kylkeen kasvihuoneen kupeeseen viskasin vihersipulin siemeniä, se onkin minulle uusi tuttavuus. Yhteen kasvatuslaatikkoon piilottelin myös porkkanansiemeniä. Lähinnä kokeilumielessä jälleen, viime kesänä ei ainakaan yhden yhtä porkkanaa saatu.

Picture_20180611_183713834

Picture_20180611_183741302

Näiden lisäksi pihassamme kasvaa valtoimenaan lipstikkaa, raparperia ja ruohosipulia. Niin ja se kananmunatehdas tokkiisa myös. Että jos ei mitään muuta, niin nämä neljä syötävän ihanaa eivät ainakaan petä tänäkään kesänä! 😀

Valmiit raparperilaatat ja betonikädet!

Viime viikolla väkersin betonista ja raparperin lehdistä laattoja muutaman vuoden tauon jälkeen. Kirjoittelin tästä puuhasta myös ohjeet for dummies tänne. Laattojen kuivumisessa menikin aikaa odotettua vähemmän ja tänään pääsin katsastamaan lopputuloksen!

Niistä tuli aivan täydellisiä!

Picture_20180611_163814103

Picture_20180611_163906140

Picture_20180611_163845271

Seuraava homma, tässä jonakin kauniina päivänä kunhan ehtii ja viitsii, on no ensinnäkin ruohonleikkuu ja sitten täytyy nostaa nuo vanhemmat laatat pintaan. Kuten kuvastakin näkyy, ne painuvat ajan myötä melko syvälle maahan ja tällöin laatan muoto ja siten ideakin hukkuu. Onneksi nämä ovat ainakin tähän saakka osoittautuneet kestäviksi eivätkä siis säikähdä aika ajoin tapahtuvasta nosto-operaatiosta. Sen jälkeen kaivetaan uudet laatat paikoilleen vanhojen jatkoksi.

Picture_20180611_163954125

Viime viikon askarteluissa käyttökelpoista betonia jäi myös ylimääräistä sen verran, että laataksi asti sitä ei olisi riittänyt, mutta ei hennonut heittää menemäänkään. Hetken aikaa siinä tuumiskeltiin, että mitäs nyt sit. Tuumailusta syntyi hieman pöljähkö idea ja lapioimme betoninjämät kahteen hansikkaaseen! Jere työnsi vielä betonikäden sisään metalliputken pätkät, jotta kädet voi sitten valmiina törkätä pystyyn kukkapenkkiin.

Olin hieman epäileväinen siitä, että näinköhän kokeilumme onnistuu. Mutta niin se vain onnistui! Hanskojen kuorimishetkellä toisesta kädestä tosin lähti myös pikkurilli mukana…

…mut siis tilannehan on nyt sit epäilemättä ollut se, että tyypiltä on eka peritty velkoja ja sit pistetty multiin! 😀

Picture_20180611_163716838

Picture_20180611_163748972

Picture_20180611_163650293

Laattoja tarvitaan kasvihuoneen edustalle vielä lisää ja haaveissa on myös raparperipolku. Saa nähdä tuleeko tänä kesänä askarreltua toistamiseen (materiaaleja olisi kyllä!) vai palataanko asiaan taas muutaman vuoden päästä…

Kandin tutkimuskysymyksen kirkastuminen ja vessassa ovi auki käyminen – siis viikonlopun kohokohdat

Minä tykkään hirvittävästi meidän eläimistä. Neljästä kissasta, yhdestä koirasta, seittämästä kanasta ja kahdesta kukosta. Minä tykkään hirvittävästi Jerestä. Minä tykkään aivan valtavan paljon siitä, että me asutaan omakotitalossa, hieman syrjemmässä keskustasta, rauhallisella alueella. Minä tykkään todella paljon siitä, että meillä on oma piha ja siinä pihassa paljon puuhasteltavaa ja siitä, että se ei ole koskaan valmis. Minä tykkään myös meidän kesämökistä, siitä, että minun on mahdollista viettää siellä aikaa tällä hetkellä milloin haluan ja kuinka kauan haluan ja siitä, että siellä asuu rauha.

IMG_20180608_182432_040

Tänä viikonloppuna minä tosin tulin myös siihen tulokseen, että minä tykkään myös kerrostaloasunnosta. Sellaisesta kerrostaloasunnosta, joka sijaitsee Jyväskylässä ja joka minun oli mahdollista vallata aivan yksin. Siitä, että toden totta olin täällä päivän ja yön seudun ja aamun yksin. Minä tykkään siitä, että kukaan ei ole vaatimassa ruokaa, kukaan ei pasko nurkkaan, kauppa on kävelymatkan päässä, kämppää ei tarvitse lämmittää puulla kesäkuussa, kenenkään vesikuppia ei tarvitse pestä ja täyttää, yhtäkään rehua kastella tai nyppiä ja siitä, että joku muu pesee käyttämäni petivaatteet ja pyyhkeen.

Olin vain minä ja hiljaisuus ja avattu kylmä kalja (kaksi) ja pieni pussillinen irttareita. Jääkaapin oven edessä paketista syöty jakamaton juustoviipale ja vessassa käyminen ovi auki. Kissankarvoista vapaa tyyny.

Picture_20180608_184003521

Se mitä minä täällä Jyväskylässä teen johtuu siitä, että tänään oli kanditapaaminen yliopistolla. Menin sinne takki auki, koko työn ideointi levällään, tutkimustehtävä ja -kysymykset tarkentumattomina. Vähän silleen nolona, että no tää nyt on vähän tämmönen ja tuota öö ja joo oon aasi.

Palasin sieltä mieli ja aihe kirkkaana. Nyt minä tiedän mitä olen tekemässä! Edessä raivokasta tiedonhakua, lukemista ja lisää lukemista, pikkuhiljaa kandityön luonnoksen aloittamista, jonka deadline onkin sitten lokakuun toinen päivä. Kirjallisuustutkielmani tulee koskemaan z-sukupolvea, siis niin sanottua milleniumsukupolvea. Nykynuoria ja nuoria aikuisia. Kiinnostuin Karl Mannheimin sukupolviteoriasta sekä sukupolvia yhteen sitovista avainkokemuksista, jotka ovat siis  hänen teoriassaan selittäviä tekijöitä sille, miksi jokin sukupolvi esimerkiksi ajattelee niin kuin ajattelee. Ohjaanani oli konsultoinut sosiologian opettajaa ideastani ja tämä oli miettinyt, että onkohan z-sukupolvella tällaisia kokemuksia? No, minun tehtäväni on nyt sitten tutkia, että onko! Vähän niin kuin analysoida nykynuorista tehtyä tutkimusta Mannheimin sukupolviteorian silmin. Ylevänä tavoitteenani on lisätä ymmärrystä siitä, että mitä vittua nykynuoriso oikein kelaa millaisia nykynuoret ovat ja mistä syistä, siis avainkokemuksista, se voisi johtua.

IMG_20180608_185119_200

Ei ollenkaan paska reissu kaupunkiin!

Raparperit laatoiksi puutarhaan

Tein muutama vuosi sitten raparperilaattoja kasvihuoneemme edustalle. Laatoitus jäi vajavaiseksi ja sitä oli tarkoitus jatkaa seuraavana vuonna. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana. Tekemättä jäi, mutta nyt lopultakin saapui se seuraava vuosi kun tartuin tästä hyvin suunnitellusta tuumasta toimeen.

34266727_1067048403442153_8811499383431364608_n

Tarvitaan siis nämä ja tehdään näin:

Pressua, jonka päällä laatat tehdään ja johon ne voi jättää kuivumaan. Tarvittaessa toinenkin pressu jos laatat jäävät kuivumaan aurinkoiselle paikalle – kosteus ei saa hävitä ja kuivuminen tapahtua liian sukkelaan, joten tarvittaessa on hyvä peittää laatat. Sopiva paikka on sateen ja yli juoksentelevien eläinten ulottumattomissa.

Kuivabetonia ja vettä, näistä sekoitetaan sopivan tuntuinen koostumus. En osaa sanoa määriä, näppituntumalla mennään. Sellaista soossia, joka leviää hyvin, mutta ei juokse karkuun. Hanskat käteen koko homman ajan, ettei betonit kuiva käsiin!

Tarvitaan myöskin kanaverkkoa ja sivuleikkurit. Leikataan verkosta niin monta palaa kuin raparperin lehtiäkin on. Palasen koko pienempi kuin lehti, ettei tursota reunojen yli.

Minä valelen raparperin lehdet nurjalta puolelta ruokaöljyllä ennen betonin levitystä. Tämä auttaa sitten lehden irroitusvaiheessa. Öljyllä valelun jälkeen levitän betonia lastalla lehden päälle kauttaaltaan noin sentin kerroksen.

34531435_1067048443442149_2912198752531906560_n

Tämän jälkeen asetan kanaverkon palasen keskelle lehteä. Verkon tarkoitus on vahvistaa laattaa eli valmis laatta ei sitten hajoa niin herkästi kuin verkottamaton laatta ehkä hajoaisi. Verkon päälle ja yltympäriinsä lehteä läimitään sitten tasaisesti betonia ehkä parin sentin paksuudelta. Tarkoitus ei ole tehdä mitään möhkälettä, mutta ei pikkuslaissiakaan. Lopuksi vielä tasoillaan reunat nätisti.

Kesästä, paikasta ja kuun asennosta riippuen laatat kuivaa valmihiksi ehkä…viikossa? Jos lehti, tai varsinkaan lehtiruodot, ei irtoa betonista nätisti voi apuna käyttää vaikka painepesuria tai kuivatella rauhassa auringossa – sinne väleihin ne ruodot kuivuu, kurtistuu ja irtoaa lopulta pois.

Siitäpä sitten askartelemaan laattoja näiden asiantuntevien neuvojen mukaan! 😀 Lisään vielä, että luova hulluus on myös hyvä lisä tarvittaviin materiaaleihin. Meillä jäi betonia ylimääräiseksi ja hetki tuumailtiin, että mitäs sillä sitten tehtäs. Äly ja väläys kohtasivat ja ylijäämät survottiin hanskoihin – saas nähdä onko meillä tänä kesänä joku vilkuttelemassa kukkapenkissä ohikulkijoille!

34392904_1067048390108821_8674318746472415232_n

Varsista valmistuikin sitten kesän ensimmäinen rapsupiurakka! ❤

Mariannemarenkeja ja syreenin tuoksua

Eilen minä purin mökkitavarat laukuista ja nyssäköistä paikoilleen, imuroin jopa sieltä sohvankin alta, levitin pyyhkeitä narulle kuivumaan. Keitin makkarasoppaa mökiltä jääneistä jämistä, kastelin tomaatit, kurkut ja paprikat kasvihuoneessa, askartelin bujoon aukeaman kesäkuulle. Palasin arkeen, laitoin elämän järjestykseen, raameihin.

DSC_0064

Kun koti oli siivottu, kasveilla ja eläimillä kaikki kunnossa ja minä santsannut soppaa, päätin, että tänään on myös aika hieman opiskella. Lueskella hieman, jäsentää materiaaleja ja ajatuksia, tehdä taustatyötä työharjoittelun raporttia varten.

Muistan ihan selkeästi istahtaneeni sohvan nurkkaan lukeakseni työstä, identiteetistä ja oppimisesta, mutta yhtäkkiä huomasinkin olevani keittiössä söhräämässä mariannemarenkeja ja hetken päästä olinkin jo saksimassa syreenipuskaa.

34341783_1066664933480500_5910305299184484352_n

Ei ollut aika vielä kypsä, ei asettunut mieli arkeen. Olohuone tuoksuu syreenille ja keittiössä viipyilee mariannen raikkaus. Raikkaus maistuu myös marengeissa, kokeile sinäkin!

Mariannemarengit

2  kananmunan valkuaista

1 dl hienoa sokeria

0,5 dl mariannerouhetta

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, loppuvaiheessa vatkausta lisää sokeria vähitellen. Kun vaahto on valmis kääntele mariannerouhe varovasti sekaan. Pursota marenki pellille leivinpaperin päälle. Paista 130 asteessa noin 40 minuuttia. Jätä marengit jäähtymään uuniin luukku raollaan.

Ja me hymyilemme

Tänään palasin kotiin. Maanantai vyöryy voimalla päälle. Käy kirjastosta varaamasi kirjat. Suunnittele ruokalista muutamaksi päiväksi ja käy kaupassa. Ärsyynny ihmisistä ja kiireen tunnusta, joka näykkii kantapäissä, vaikka juuri pääsit siitä eroon. Lataa pyykkikone ja laita tiskikoneeseen haisemaan jääneet astiat pesuun. Maksa laskut.

34303527_1066434873503506_5857364359767916544_n

Toisaalta.

Kohtaa hurisevat kurisevat karvapallot, jotka ovat kaivanneet sinua (tai ehkä enemmänkin ruokaa juuri sillä hetkellä), silitä silkkistä turkkia päälaelta hännäpäähän asti ja ota vastaan kostean nenänpään tarjoama pusku kämmeneesi. Henkäise syvään kun näet pihamaan monen päivän jälkeen: keltaisena loistavat kullerot ja revonpavut, kukkimaan puhjenneen pelargonian, uutta nuppua työntävän neilikan ja kaiken sen vihreän saniaisissa ja humalassa ja muratissa ja kaikessa, jotka loistavat entistä kirkkaampina, entistä elivoimaisimpana lehdillään juuri satanut vesi. Huomaa hymyileväsi onnellisena sateesta. Siis sateesta.

34439605_1066434783503515_8003509262166786048_n

Maanantai ei enää vyöry. Minulla oli jo ikävä kotiin, ikävä kissoja ja kukkokiekuuta. Silloin reissu on ollut hyvä, irtiotto riittävän pitkä ja mieli levännyt, kun on jo valmis palaamaan kotiin. Valmis ottamaan vastaan ilolla imurin ja lattiarätin ja kuuraamista kaipaavan vessan lavuaarin.

34393962_1066434836836843_4109114320116252672_n

Mielessä vielä kirkkaana muisto, hykerryttävä ja lämmin muisto, siitä alkuyöstä kun jo makasin makuupussissa ja korviin kantautui yöksi mökkirantaan palaavan joutsenen honkotus ja anopin ääni terassilta, Pia tule äkkiä katsomaan Pia tule!, ja nousen vauhdilla ja menen ja näen ison, valtavan, pyöreän ja hehkuvan oranssin kuun. Kuu hipoo puiden latvoja, joutsen laskeutuu räpiköiden ja me hymyilemme.