”Mitä tarvitsee pakata mukaan?”
”Jotain tekemistä varalta mukaan (kirjoja meillä on), sellaset yövaatteet et tarkenee teltassa ja uikkarit.”
”Makuupussi?”
”Niitä meillä on.”
”Mut Ainolla on oma, sellanen prinsessamakuupussi.”
No tietysti se mukaan sitten! Ja niin lainalapsi, rakas kummalapsi, saapui yökylään mukanaan prinsessamakuupussi, reppu ja repussa ainakin tusseja, värityskuvia ja siirtotatuointeja, joista ensimmäinen piti saada koristamaan käsivartta alle tunti saapumisesta.
Pelataan loputtomasti Jatsia ja kun se ei enää riitä haetaan naapurista lainaan Afrikan tähti ja Fortuna. Väritetään pöllöjä ja kerätään kesäkukkakimppu olohuoneen pöydälle. Iltapäivä, päivä hujahtaa ohi varkain. Lupaan: tänään saat valvoa myöhempään jos haluat ja jaksat. Saan virnistyksen vastaukseksi.
Teltta pystytetään pihamaalle, mennään yöksi retkelle. Sovitaan, että tänään ei myöskään pestä hampaita, ja napostellaan karkkia vielä kun luen ensimmäisen iltasadun.
Hän kääntyy vatsalleen prinsessamakuupussissaan ja pyytää rapsuttamaan selkää. Rapsutan ja hipsutan, kuljetan sormenpäitä pitkin kapeaa selkää. Hämähäkiksi kutsuu kättäni ja kysyy, että eikös hämähäkillä ole kahdeksan jalkaa? ”Tällä on viisi!”, vastaan ja juoksutan sormet alaselästä selkärankaa pitkin kutittamaan niskaan. Kikatus karkaa teltasta kesäiseen iltaan.
”Minua ei väsytä yhtään!”, hän sanoo. Laita pää tyynyyn ja silmät kiinni, niin luen vielä toisen sadun. ”Joo”, sovitaan, mutta parin sivun jälkeen kuitenkin haluaa katsoa kuvia samalla. Kirja loppuu, eikä vieläkään väsytä yhtään kellon hiipiessä yhteentoista. Yritä, sanon. Hetkeä myöhemmin prinsessamakuupussissa, kettukuvioisen viltin alla, tuhisee uni.
Minua ei väsytä yhtään. Kuuntelen tuhinaa vieressäni ja mietin, että miten maailman ihanin kakara voikaan olla. Mietin myös, että tämä sama kakara herää todennäköisesti viimeistään aamukahdeksalta täynnä tarmoa ja iloa ja mitä nyt tehtäis -pursuamista.
Sääennuste lupasi huomiselle aurinkoa ja minä rantapäivää. Niin ja Jatsia, sitä on luvattu myös. Lapsi tuhisee unta vieressä ja mietin, että sinulle minä haluaisin, toivoisin voivani, luvata mitä ikinä keksitkään pyytää.
😍 Eikös ol ihauskainen tuo lasten ”ei väsytä yhtään” ja sit parin minuutin päästä ollaan jo unessa. 😄❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Ja sainpas mä lauseeseen kirjoitusvirheitä. 😅
TykkääLiked by 1 henkilö
Eipä hätiä, oikoluen sujuvasti! 😂 Ja joo tuo on kyllä aina yhtä hauskaa, muistan kyllä myös omasta lapsuudesta miten ei siis IKINÄ yhtään väsyttäny (ja perään leveä haukotus)! 😂
TykkääLiked by 1 henkilö
Iik…pöllöjä!!! Te ootte värittäneet pöllöjä!
Sä olet takuulla yks maailman parhaita kummatädeistä ja sun kummatyttösi on yksi maailman onnellisimmista pienistä tytöistä, jotka saa kesällä nukkua pihalla teltassa prinsessamakuupussissa ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Tyttö toi itse pöllöset väritettäväksi ja oonpa muuten saanu hältä myös lahjaksi kangaskassin, johon oli itse painanut ja piirtänyt kuvan pöllöstä puussa…siis niin fiksu likka! ❤ 😄
TykkääTykkää
No on 🙂 Tullut varmaan kummatätiinsä…. 😉
TykkääLiked by 1 henkilö