Hiiteen velvollisuudet

Jerellä alkoi eilen parin päivän vapaat ja etenkin kesäisinhän se tarkoittaa sitä, että meitä ei keskustan, tai edes oman pikkuisen ja uneliaan asuinalueemme, nurkilla näy. Niin siis eilenkin, iltapäivällä, kaartoi auton nokka kivien ja juurakoiden yli mökkipihaan.

Päästin Rikin takakontista ja aloin kerätä takapenkiltä tavaralastia kannettavaksi mökkiin. Kylmälaukkua ja reppua, pussukkaa ja nyssäkkää. En ehtinyt kuin kääntyä takapenkin uumenista, kun Riki jo juoksi takaisin autolle yltä päältä vettä valuvana. Kadehdittavaa elämästä ja kesästä nauttimista: suoraan järveen vaan, asialliset hommat ehtii hoitaa myöhemminkin.

36996382_1102747703205556_2858130908186148864_n

Asettelin mökin pöydälle läppärin ja kaksi kandityöhöni liittyvää kirjaa, jotka otin mukaan mökille käydäkseni ne läpi täällä (ja niiden lisäksi läppärin uumeniin on tallennettu lukuisia muita verkkoaineistoja) ja jatkaakseni työskentelyä. Tuijotin kasaan hetken, tuijotin aurinkoista terassia ja kimaltelevaa vettä hetken ja päätin olla Riki. Hiiteen velvollisuudet!

Istahdin terassin tuoliin ja avasin oluen (sopii ihan mainiosti keventelyyn, varmistin kaverilta ja hän oli aivan samaa mieltä). Tunsin miten tyyneys ja rauha sai minusta heti otteen, valui päänahasta varpaisiin saakka. On tämä mystinen paikka!

Ihan mökkimme vieressä, näköyhteyden päässä, on toinen mökki. Se laitettiin myyntiin joskus viime vuonna ja siitä asti olemme olleet hieman jännittyneinä. Millainen tyyppi sen ostaa? Entä jos se on ihan urpo? Kyylää ja valittaa kaikesta tai huutaa ja meuhkaa päivät yöt. Tämä jännitys päättyi viime viikolla kun mökin uusiksi omistajiksi pölähtivätkin veljeni sekä hänen avovaimonsa! Miten mahdottoman huippua! Jatkossakin Riki saa siis juosta huoletta vapaana ja minä saunasta nakkena jortsuun.

37020716_1102747576538902_7618945892007018496_n

Eilen sitten vietettiin iltaa naapurimökissä. Istuttiin laiturilla kalastamassa ja testattiin millaiset löylyt on saunassa. Minä nappasin hienon hienon suomalaisen shampoon mukaani ja hyppäsin laiturilta uimaan ja peseytymään ensimmäisen, toisen, kolmannen kerran. Vesi oli häkellyttävän lämmintä ja taivaanranta maalautui lilan ja vaaleanpunaisen sävyihin. Jäähdytellessäni saunan jälkeen terassilla hiukseni pyyhetötteröllä ja kädessäni aika mones illan olut mietin, että tässä on ihan oikeasti kaikki.

36957886_1102747506538909_8011561857695350784_n

Tänään on kuitenkin otettava velvollisuuksistakin otetta. Yllättävän vähän minulla tuosta kandityöstä stressiä on, mutta kyllähän se takaraivossa nakuttelee silti koko ajan. Eteenpäin olen sen kanssa kuitenkin jo melko hyvin päässyt ja luonnoksen deadlineenkin on vielä aikaa kuitenkin puolitoista kuukautta. Opiskellaan, opiskellaan siis. Ja juostaan vaikka välillä jortsuun.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s