Mökillä päivät menee verkalleen omaa tahtiaan. Päivää rytmittää aamukahvi, ruoka, iltapala, mutta ei kellon mukaan, vaan kuinka sattuu tekemään mieli tai milloin ylipäänsä kiinnostaa nousta. Hyttysverkon alta, viidennen torkutuksen jälkeen. (Minun on pakko laittaa myös vapaalla ollessani kello soimaan, koska muuten saattaisin nukkua vaikka pitkälle yli puolen päivän ja minua kuitenkin kiinnostaa nousta ennen sitä.)
Lämpötila on hieman laskenut, mutta kuumuus ei silti hellitä, sillä lämmön rinnalla kulkee nyt joka paikkaan lonkeronsa ulottava kosteus. Jos ei tuulisi (ja luoja, onneksi tuulee!) ja sulkisi silmänsä, voisi kuvitella olevansa jossain etelän hetelmänä. Ympärille levittäytyvä mäntykangas sotii hieman tätä mielikuvaa vastaan, mutta ei estä minua kulkemassa bikineissä ja putsailemasta varpaiden väleistä kultaisen hiekan sijaan havunneulasia ja käpyjä ja kiroamasta muurahaisia, jotka purevat jalkapöytään niin saamarin lujaa.
Ukkonen murisee jossain kauempana, mutta ei tule kylään, kulkee ohi. Öisin sataa vettä. Nukumme ovi auki ja olin aivan fiiliksissä, kun luin sängyllä pienen lampun valossa kirjaa, sateen hakatessa peltikattoon ja kohistessa kuistilla. Viime yönä heräsin kaatosateeseen. Hymyilin ja voin melkein kuvitella, kuinka luonto ja metsän eläimet huokaavat.
Aamukahvin, ruuan, iltapalan ja paljussa lillumisen väliin on jäänyt aikaa myös lukea kirjoja ja myös – hei vihdoinkin – nuorisobarometrejä ja niihin liittyviä artikkeleita. Uutta tekstiä en työhön ole saanut luoduksi, mutta lukemisen pään auki, uuvahtaneen motivaation pienesti heräteltyä. Punainen lanka alkaa hiljakseen kehräytyä, mitä lukemaani seurata, mistä kirjoittaa ja miksi. Kun vaan alkaisi kirjoittaa.
Tiistai-aamuna meidän pitäisi palata kotiin. Tai Jeren pitäisi. Minä mietin jäisinkö tänne vielä, saisinko paremmin aikaiseksi, mölkkyjen ja ihmisten ja kaiken muun hirvittävän tärkeän, mutta aikaavievän, ulottumattomissa. Ehkäpä, ehkäpä pitäisi. Viikonloppuna on tiedossa jälleen kesäreissua, joten arkena ihan oikeesti pitäisi.
Pöpelikössä 
Kuulostaa ihanalta! Mun kesän kohokohta koittaa kolmen päivän päästä, kun karistan tämän suurkaupungin pölyt jaloistani ja suuntaan mökkilomalle Suomeen. Meillä on edessä viikko tätä kuvailemaasi menoa. Toivottavasti päivistämme tulee yhtä kauniita ja kiireettömiä kuin sinun olostasi =)
TykkääLiked by 1 henkilö
Mökkeily on kyllä ❤ Vaikka asutaanki pikkukaupungissa ja syrjässä rauhallisella omakotialueella, niin silti mökkeilyssä on sitä jotain, ihan oma rauhansa 😊 Ihanaa mökkeilyä teille!
TykkääTykkää