Viime aikoina

Olen viettänyt kokonaisen mökkiviikonlopun mahtavassa seurassa ihanan järven rannalla, pelanut krokettia, nauranut naamani kipeäksi ja syönyt ja juonut sen sitten turvoksiin.

Vetänyt villasukat jalkaan iltaisin.

39137659_675369336162043_234144338324488192_n

Tullut koiranhoitotädiksi täksi viikkoa sukulaisten nurkkiin, sylittelemään kahta kooikerhondjea ja maailman parasta perhoskoira Marttaa, joista vähintään yksi on koko ajan alle metrin päässä minusta

ja joutunut sen myötä mukautumaan ihan uudenlaiseen päivärytmiin, kun nuori hupakko vinkaisee aamupissalle ensin kuudelta, lopullisesti ylös kahdeksalta

ja huvittunut, kun mies kääntää Martan kanssa kylkeä, minä annostelen muille aamuruokaa, keitän kahvia ja paitakin on nurinpäin päällä.

39196375_195080407866915_3031542922886512640_n

Tarttunut taas usean lorvailupäivän jälkeen kiinni työhön, siis kandiin, ja tuskastunut, kun kahden tunnin aikana uutta tekstiä syntyi vain puolikas sivu

ja miettinyt, että olis kai niitä helpompiakin aiheita ollut

mutta jatkanut sitten vaan sitkeästi lukemista, muistiinpanojen tekemistä, jo kirjoitetun jäsentelyä ja huomannut, että jumeista kyllä selviää ja saanut aikaiseksi loppujen lopuksi hyvän opiskelupäivän, josta on taas hieman helpompaa jatkaa tänään

kun hoksaa, että mitä sitä oikein olikaan tekemässä.

39132695_1919184601471129_8576351148041043968_n

Saanut kutiavat itikanpistot molempiin jalkapöytiin, vaikka itikoita ei enää edes pitäisi olla. Varmaan niistä metsikön viimeisistä.

Olen hämmentynyt siitä, että on jo elokuun puoliväli, ihan yks kaks yllättäin ja sen myötä kaikki asiat, jotka tuntui niin kaukaisilta ja no sitten joskus ovatkin jo aivan nurkan takana.

Olen kadottanut kosketukseni tähän blogiin, kirjoittamiseen, joutavista hölöttämisiin, ja joskus tärkeistäkin. Ehkä, toivottavasti, hoksaan tämänkin taas joskus.

 

Vaihtoehtoinen todellisuus

Inspiroiduin edellisestä postauksesta ja teidän lukijoiden kommenteista leikittelemään vaihtoehtoisilla oman elämänkuluilla. Miltä oma elämä näyttäisi, jos olisikin tehnyt kaiken aivan toisin tai minulle olisi jaettu aivan eri kortit? Mielikuvissa kaikki näyttäytyy tietenkin aina hohdokkaampana, kuin mitä todellisuus ehkä olisi…

38775100_1101777009991314_3183249418413408256_n

Mutta mitä jos…

olisin pyöräyttänyt muksun, tai muutaman, vuosia sitten, niin olisin nyt yksi niistä, jotka tihrustavat Facebookissa lapsensa koulutaipaleen alkua, olisin herttainen ja ymmärtäväinen muumimamma, kotimme olisi aina lasten kavereille avoin ja tuoksuisi pikkuleiville, lapsemme olisivat hyväkäytöksisiä ja kilttejä, meillä ei koskaan riideltäisi eikä sairastettaisi korvatulehdusta.

olisinkin sinkku ja asuisin ison kaupungin keskustassa, elämäni olisi täynnä jännittäviä treffejä ja ystäväpiirini olisi laaja ja mielenkiintoinen, osaisin käyttää huulipunaa ja olisin rohkea ja itsevarma.

opiskelisin yliopistossa ja suurin osa ajasta menisi halvan punaviinin litkimiseen ja huokailuun, miten yliopistossa opiskelu on rankkaa, mutta rankkuus johtuisi todellisuudessa vain siitä, että aika menisi niin paljon opiskelijakavereiden kanssa hengailuun (ja sen halvan punaviinin litkimiseen).

olisinkin saanut lähteä teininä opiskelemaan medialukioon, jatkanut siitä kirjoittamisen opiskelua ja olisin nyt kuuluisa luomisen tuskaa kipuileva boheemi kirjailija tai kolumnisti, joka polttaisi ketjussa tupakkaa, ajattelisi viisaita ja latkisi sitä halpaa punaviiniä.

olisin päätynyt asumaan Oikeasti Korpeen, jossa minulla olisi lampaita, kanoja, koiria, kissoja, ankkoja, perunapelto ja kasvimaa, marjametsät ja villiyrtit ja eläisin aivan omavaraisina marttoina hilloten, mehustaen, säilöen, kuivaten ja kehräten lankaa.

en olisi ottanut koskaan yhtään lemmikkiä, ja kotini, vaatteeni sekä petini olisivat karvattomia.

jos olisin hemmetin rikas syntyjäni tai voittanut lotossa, en tekisi päivääkään töitä, vaan matkustelisin ympäri maailmaa ja pohtisin haluanko syödä seuraavan aamiaiseni Lissabonissa vai Venetsiassa.

Miltä sinun vaihtoehtoinen todellisuutesi näyttäisi? 😀 Kerro kommenteissa tai nappaa tästä postausideaa, näitä on mielestäni hauskaa lukea!

 

 

Jos aikaa voisi siirtää taaksepäin

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti huomenna pakata matkalaukullinen roinaa ja ”muuttaa” Jyväskylään veljen nurkkiin koko elokuuksi. Siellä olisin viikonloput posmottanut englannin puheviestinnän kurssilla ja arkipäivät kirjoittanut kandia. Englannin puheviestinnän kurssi valitettavasti peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän myötä ja siirtyi marraskuulle.

Kerkesin jo ihastua ajatukseen. Siihen, että

kulkisin viikottain yliopistolle, sitä ihanaa reittiä, jonka varrella on vanhoja puutaloja ja villiintyneitä puutarhoja, ja kenkäni kopisisivat yliopiston käytävillä

päivisin naputtelisin kandityötä kerrostaloasunnossa, hiukset nutturalla ja nutturassa sojottaisi kynä (näin ei ikinä oikeasti tapahdu muuten kuin mielikuvissa), keittäisin tolkuttomasti kahvia ja unohtuisin keskustelemaan veljen kanssa siitä mikä nuorisoa oikein vaivaa

kävisin kahviloissa ja siinä lähellä olevassa Vakkarissa viinillä, ehkä kirjan kanssa tai läppärin, heittäisin jotain nokkelaa läppää jonkun tuntemattoman kanssa ohimennen, tilaisin toisenkin viinin vaikka ei pitäisi

leikkisin olevani parikymppinen opiskelija, huoleton tyttö, jonka elämä olisi vain tenttejä ja deadlinejä, viimeisillä kolikoilla ostettuja viinejä ja pummattuja röökejä.

38693342_436951473468352_5013374316549505024_n

Minä oikeasti rakastan elämääni, kaikkea sitä mitä minulla on ja kuinka olen tähän päätynyt. Minä rakastan pikkuista kotikaupunkiani, sitä kuinka edullista täällä on olla ja elää ja kuinka luonto on jatkuvasti läsnä. Minä en voisi kuvitellakaan asuvani kerrostalossa enää ikinä eikä (isot) kaupungit ole koskaan kiehtoneet mieltäni.

Mutta, en tiedä johtuuko tämä lähestyvästä syntymäpäivästä vai mistä, sitä joskus pysähtyy pohtimaan, että no voihan hiton hitto. Olisipa ollut silloin nuorena, kymmenen vuotta sitten, rohkea (ja ylipäänsä kiinnostunut opiskelusta, krhm) ja lähtenyt. Kokenut ne yliopiston käytävät, opiskelijaelämän, pienet kahvilat ja boheemit baarit. Elänyt kimppakämpässä, kiistellyt kämppiksen kanssa vessansiivousvuoroista ja miettinyt mistä saisi jääkaappiin jotain valon kaveriksi.

Ensi keväänä aion hakea yliopistoon. Jos pääsen, niin aion imeä itseeni kaiken sen fiiliksen minkä vain irti saan. Mutta näissä raameissa, joissa elämäni on – työn ja kodin ja eläinten ja miehen asettamissa rajoissa. Elämämme on liian hyvä ja valmis räjäytettäväksi opiskelun takia uusiksi esimerkiksi vaihtamalla asuinpaikkakuntaa. Olen myös, loppujen lopuksi, aivan liian vanha mukavuudenhaluinen sellaiseen.

Mutta hupsutella saa, vähän hölmönä haaveilla, että voi kun aikaa voisi siirtää taaksepäin. Onko teillä muilla jotain, jonka toivoisitte tehneenne toisin? Vaikka olisittekin tyytyväisiä elämäänne juuri sellaisena kuin se on. 🙂

Päivääkään en vaihtaisi

Olen tipahtanut maailmaan, jossa viikonpäivillä, kellolla, yöllä ja päivällä ei oikeastaan ole merkitystä. Äsken oli keskiviikko ja tänään havahduin, että eletään sunnuntaissa. Pimenevät yöt aktivoivat yökukkumiseni ja valvominen venyy yö yöltä aamummaksi. Herääminen hiipii, tai hiipisi, päivän puolelle jos en pitäisi sitkeästi kiinni edes herätyskellosta.

20180802_152623

Arki on täynnä kaikkea ja ei mitään. Nautin, kun viikonpäivä tai kellonaika ei määrittele tekemisiä. Voin juoda liikaa viiniä milloin tahansa, pelata lautapelejä aamuöille, mennä uimaan keskellä päivää, olla pesemättä hiuksia joka päivä, kulkua ilman rintsikoita, uppoutua sukupolviteoriaan juuri silloin kuin haluan ja niin pitkäksi aikaa kuin haluan minkään häiritsemättä.

Samalla ärsyynnyn, kun en osaa vastata milloin mitäkin tapahtui, kuinka monena päivänä on nyt ukkostanut putkeen. Onko nyt tänään vai eilinen vai ollaanko jo huomisessa. Kun päivät vaan tulevat ja menevät ja samalla ote hieman heltiää vähän kaikesta arkisesta, kun millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Kun pölypallot näykkivät nilkkoja, ateriaksi riittää voileivät kun ei vaan viitsi kokata ja puhtaan pyykin korista löytyy villapaitoja ja pitkiä kalsareita ties minkä ajan takaa.

Samaan aikaan tarvitsisin elämääni raamit ja samaan aikaan ahdistun siitä tosi asiasta, että opintovapaani kestää enää kolme kuukautta ja sen jälkeen elämäni on pelkkää raamia.

20180803_154421

Päätän, että nyt täytyy nauttia oman elämänsä herruudesta. Kun saa opiskella ja olla kotona, juoda sitä viiniä ja hakea ullakolta kauan unohduksissa olleen Alfapetin. Hyväksyä se, että joskus päivät ovat niitä tahmeita ja mitäänsanomattomia, täydellisen aikaansaamattomia. Niitä lukuisia päiviä, kun kandin naputtelun sijaan tuntuu ylivoimaisen tärkeältä pestä ikkunoita, suunnitella huonekalujen järjestyksen vaihtoa, viettää loputtomasti aikaa ystävien ja perheen kanssa ja tuijottaa Frendejä viisi tuntia putkeen. Ja näitä päiviä, kun huomaa naputelleensa kandia yhtäjaksoisesti viisi tuntia unohtaen syödä ja kahvikin jäähtyy mukiin.

Ja ymmärtää, että ne kaikki päivät ovat aivan tavattoman onnellisia ja että tällaista vapautta en koe ehkä enää seuraavaan neljäänkymmeneen vuoteen.

Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa

Hei tässäpä pieni vinkki kesälomamatkailijoille! Sitä kun istuu kuumassa autossa satoja kilometrejä tekee mieli välillä nousta jaloittelemaan – ja kutostien varrella levähdysalueelta lähtevä polku patsaspuistoon oli tosi hauska ex tempore -pysähdys ja jaloittelupaikka meidän viime viikonloppuisen reissumme varrella.

IMG_20180730_132648_370

38218427_1127892604024399_6620008718832500736_n

38286852_1127892894024370_8777013158276497408_n

38195055_1127892670691059_8767683986798411776_n

38085910_1127891507357842_8883180446276386816_n

Kyseessä on siis ihana kukkiva puutarha, jossa patsastelee Veijo Rönkkösen (1944-2010) taiteilemia betonipatsaita huikeat 560 kappaletta. Suurin osa patsaista on ihmishahmoja eri asennoissa, eri ilmeillä ja eri puuhissa, mutta myös eläinhahmoja löytyy. Puutarhassa menee polkuja, jotka johdattelevat taiteen äärelle. Polkujen laatat ovat myös Rönkkösen käsialaa ja otin niistä hieman inspiraatiota myös omaa pihaa ajatellen…

IMG_20180730_134255_361

IMG_20180801_152424_849

38238157_1127892090691117_1383604146535399424_n

38218425_1127891497357843_4964204890994769920_n

38197332_1127892367357756_5631077406413422592_n

38155673_1127891424024517_2458305449049456640_n

Kaikessa huikeudessaan ja ihanuudessaan patsaspuisto oli myös hieman creepy enkä hämärässä sinne tohtisi ehkä mennä. Keskellä päivää kirkkaassa auringon valossakin useiden patsaiden ilmeet saivat kylmänväreitä aikaan…olotilaa ei yhtään helpottanut se, kun hoksasin, että patsaiden hampaat olivat ihan oikeista tekohampaista tehdyt. Lisäksi useiden patsaiden katse tuntui seuraavan kulkijaa.

38148129_1127891434024516_4139543970134884352_n

38132815_1127892644024395_8456159855516844032_n

38086030_1127891467357846_1889586697419620352_n

38072005_1127891547357838_4415362041125011456_n

IMG_20180730_134405_897

Täältä voi lueskella lisää infoa patsaspuistosta! Suosittelen piipahtamaan! 🙂