Ihan tavallisia asioita

Arki kulkee eteenpäin omia polkujaan. Elämä täyttyy vuoroin ihmisistä, vuoroin siitä, että haluan olla vain sohvalla hiljaa, tekemättä mitään ja tapaamatta ketään. Enimmäkseen olen kyllä tehnyt, nauranut, touhunnut, osallistunut. Osallistunut naapurin ulkorakennuksen maalaustalkoisiin, tehnyt koiranhoitokeikkaa, mökkeillyt, juhlinut anopin synttäreitä, kerännyt viinimarjoja, istunut nenä kiinni läppärissä muutenkin kuin tuijottaen Netflixiä, imuroinut koirankarvoja lattioilta joka toinen päivä, vaikka se on täydellisen hyödytöntä. Mutta huomaan, että jokin pieni syksyinen melankolia alkaa hakea paikkaa istahtaakseen olkapäälleni. Viime syksynä sitä ei näkynytkään.

Jonkinlainen sometauko tuli myös kylään huomaamatta. Etenkin tämä blogi on jäänyt jotenkin kaiken jalkoihin, mutta minunlaisen suurkuluttajan ollessa kyseessä myös Instagram ja Facebook ovat pysyneet hämmentävän hiljaa. Toisaalta varmaan ihan hyvä, toisaalta surettaa etenkin kirjoitusinnon karkaaminen johonkin ulottumattomiin.

40361945_317694332297520_774865636965744640_n

Hyvin täällä kuitenkin menee. Tai ainakin ihan tavallisesti. Syksyisiä asioita ja ajatuksia kasautuu nurkkiin, mutta ne eivät ole vain huonoja.

Kuten

villasukat ja villatakit, kaapista sohvalle haettu viltti

mökillä iltaisin sytytetyt kynttilät, mielettömän upea oranssi kuu hipomassa puiden latvoja, yöllinen kaatosade ja ympärillä loppumaton pimeys

se, että ei ole aikaa lähteä itse marjametsään, mutta saa anopilta puhdistettuja mustikoita viisi litraa pakkaseen ja kun voi vihjata isäpuolelle, että pari litraa puolukoita voisin hillota ja tietää, että todennäköisesti ne jonakin päivänä keittiööni ilmestyvät

kaksikymmentä litraa kerättyä punaherukkaa, Jeren mummolasta hakemat karviaiset ja hänen toimestaan myös keittiössä pulputtanut mehumaija

olematon omenasato, mutta iloinen siitäkin, kun viime syksyn viidenkymmenen kilon hilloaminen ja mehustaminen on tuoreessa muistissa edelleen

se, että Jeren hommaamista paprikapensaista toinen osoittautuikin chilipaprikapuskaksi ja lupaus siitä, että hukkaan ne sitten paholaisenhilloon (joka on parasta!)

opintojen eteneminen siihen pisteeseen, että kandia on naputeltu jo se vaaditut kakskytviis sivua, vaikka olen vasta luonnoksessa menossa ja lopullinen deadline on lokakuun puolessa välissä. Tekstin laadusta en  toki osaa sanoa, mutta hinkkaaminen saa tältä erää riittää ja jätän työn opponoijien käsiin tänä viikonloppuna, palataan asiaan sitten saadun palautteen voimin.

viikonloppuna edessä myös reissu Jyväskylään repimään hiuksiaan päästään englannin kirjoitusviestinnän parissa (tätä luvassa myös vielä syyskuussa parina viikonloppuna)

Arki kulkee eteenpäin omia polkujaan. Hyviä, tavallisia polkujaan, ihan tavallisten asioiden parissa. Minä yritän imeä virtaa ja iloa niistä, olla nuupahtamatta.

3 vastausta artikkeliin “Ihan tavallisia asioita”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s