Ihastuttava Ketunlenkki

Vaikka sitä ajoittain leikitteleekin ajatuksella kaupunkielämästä tai muista vaihtoehtoisista todellisuuksista, niin oi kuulkaa – en minä tätä pikkukaupungin elämää ja korpien kuiskintaa muuhun vaihtaisi! On tämä nimittäin niin upeaa, että aivan omilla huudeilla, on olemassa näin mahtavat ulkoilumahdollisuudet kuin mitä esimerkiksi Reposuo tarjoaa.

Usein sitä sokaistuu omalle ympäristölleen, ei jollain tapaa ehkä arvosta sitä kaikkea tarjolla olevaa kun se on niin itsestäänselvää. Liian harvoin tulee siis nautittua kaikista niistä mahdollisuuksista, mitä omalla kotikaupungilla on tarjota. Tänään sitten, hieman ex tempore -henkisesti, pakattiin ystäväni kanssa reppuihin evästä mukaan ja suunnattiin Ketunlenkille. Tämä ystäväni, joka ei siis ole paikkakuntalainen, mutta vierailee täällä joka kesä, ilmoitti, että tästä muuten otetaan sitten jokavuotinen perinne. No tottahan toki se minulle passaa!

Reposuolla, ja siis Ketunlenkin varrella, on kolme tulipaikkaa huusseineen ja polttopuineen. Se on siis siitäkin hauska retkikohde, että siellä voi piipahtaa ihan vaan vaikka makkaranpaistossa tai sitten kiertää koko kahdentoista kilometrin mittainen ketunlenkki, kuten me tehtiin.

Ketunlenkki kulkee niin upeissa kangasmetsissä polkuineen kuin myös soilla pitkin pitkospuita. Koko reitti on melko helppokulkuinen. Jonkin verran matkaan mahtuu ryteikköjä, sekä nousuja ja laskuja, mutta pääasiassa lenkki on tasaista taaperrusta. Mahtavat suonäkymät ja lammet ovat herkkua silmille, eikä niille häviä myöskään metsäosuudet – korkeina ja suorina kasvavat männyt ja upean vihreänä hohtavat sammalmättäät tai mattoina kasvavat poronjäkälät. Näin syksyaikaan reissulta saa kotiin viemisiksi sieniä, karpaloita ja puolukoita!

Meille sattui tänään aivan täydellinen retkeilysää. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja välillä kävi pieni tuulevire. Luonto huusi väreillään syksyä, mutta sää vielä kesää. Jo alkumetreillä sai riisua pitkähihaisen pois, mutta lämpö ei kuitenkaan käynyt tukahduttavaksi.

Me onnistuttiin kuluttamaan retkellä aikaa viisi tuntia. Taivasteltiin ja ihmeteltiin, paistettiin nuotiolla makkaraa ja nautittiin kahvit ja teet, huokailtiin vuoronperään miten mahdottoman kaunista. Kaikinpuolin täydellisen kiireetön päivä, josta voi nyt ammentaa energiaa ja hyvää mieltä.