34 asiaa minusta

Varmaan jo arvaattekin, että TÄNÄÄN ON MINUN SYNTYMÄPÄIVÄNI JA TÄYTÄN 34 VUOTTA! Wuup wuup! Minä en ole sillä(kään) tavalla aikuinen, että unohtaisin syntymäpäiväni, en välittäisi niistä pätkääkään tai tuntisin yhtään minkäänlaista kiusaantuneisuutta tai noloutta siitä, että vielä tämänkin ikäisenä teen asiasta haloon. KOSKA HEI NE ON MINUN SYNTTÄRIT!

(Voin myös auliisti myöntää, että aloitin muun muassa Jerelle ja isäpuolelle ”mitä mie saan synttärilahjaksi?” -rankutuksen jo viikkoja sitten.)

IMG_20180512_140009_499

Joten, koska on MINUN päiväni, niin puhutaanpas hieman MINUSTA! Tässä vuosien aikana minusta on selvinnyt ja olen kertoillut täällä blogissa varmasti jo yhtä sun toista itsestäni, mutta tässäpä vielä lisää nippelitietoa. Postauksen kuvituksena puolestaan kaikkea randomia puhelimesta löytynyttä, minun elämääni siis! Muuuuutta pitemmittä puheitta, TADAAA, kokonaiset KOLMEKYMMENTÄNELJÄ asiaa minusta, joita et ehkä tiennyt:

Etunimeni on Pia. Minulle kaavailtiin nimeksi myös Lauraa ja Ninaa.

Olen perheemme esikoinen. Ikäeroa keskimmäiseen velipoikaan on kuusi vuotta, ja kaksosvelipoikiin yksitoista vuotta. Meitä on siis sisaruskatraassa neljä.

En muista eläneeni yhtä ainoatakaan hetkeä niin, etteikö kotikodissani tai minulla itselläni olisi ollut lemmikkinä kissaa.

Opiskelin lukiossa neljä vuotta ja minulle tuli silti kiire saada kasaan edes vähimmäismäärä pakollisia opintoja. (”Opiskelu” voidaan käsittää hyvin lavealla tavalla tässä tapauksessa.)

En lukenut ylioppilaskirjoituksiin. Läpi meni silti ja sain lakin.

Olen värjännyt hiuksiani teini-ikäisestä saakka säännöllisesti. Nyt vakavasti harkitsen, että antaisin oman värini kasvaa takaisin (olisi hauskaa tavata se pitkästä aikaa!), edessä olevasta pitkästä ja järkyttävän rumasta kasvatusprosessista huolimatta.

20180817_181909

Olen ollut kerran (teini)kihloissa. Hän oli ensirakkauteni ja seurustelimme kaksi vuotta.

Muutin kotoa pois 17-vuotiaana.

En ole koskaan tehnyt Power Point -esitystä.

En ole koskaan omistanut, tai juuri edes käyttänyt, muistitikkua.

Kuvittelin lapsena/nuorena etten pidä sinihomejuustosta, kunnes sitä syötettiin minulle uunileivissä ”salaa”. Rakastuin välittömästi.

Oliiveja en tosin siedä tänäkään päivänä.

En ole koskaan nyppinyt/nypityttänyt kulmakarvojani.

Olen istunut käräjillä todistajana.

Hoksasin vasta joskus tosi myöhään, että än yy tee -lähtölaskenta tulee sanasta NYT.

IMG_20180906_163017_642

En omista silitysrautaa enkä -lautaa.

Minulla on neljä lävistystä, joista kolmen ottaminen, näin jälkikäteen asiaa tarkastellessa, hahmottuu hyvin selkeästi jonkinlaiseksi kolmenkympin kriiseilyksi

En ole koskaan käyttänyt kirvestä, enkä halua edes opetella – näen sieluni silmin sen polvilumpiossani.

Puhun usein muiden päälle.

Aloitan usein jonkin mitättömän asian selittämisen jostain todella kaukaa ja jaarittelen ennen asiaan pääsemistä. Tyyliin muistatteko sillon vuonna dinosaurus kun tehtiin sitä salaattia ja plaa plaa plaa niin ja hei seki oli siellä mitähän sille nykysin kuuluu jaadijaadijaa plaaplaa niin siis ostin tänään paprikan.

Olen nukkunut ainakin kolme kertaa pommiin nykyisessä työssäni ja herännyt siihen kun pomo soittaa.

Noin muuten en myöhästy mistään oikeastaan ikinä, vaan olen ennemminkin etuajassa. (Aamut eivät vaan ole minun juttuni ja osaan sammuttaa herätyskellon heräämättä siihen.)

Olen joskus sammuttanut myös Jeren herätyskellon.

20180903_114130

Jostain käsittämättömästä syystä häpeän vartaloani enemmän nais- kuin miesseurassa. Joskin jonkinlaista edistymistä on tapahtunut (ei vissiin vanhemmiten enää vaan viiti pohtia joutavia pikkuseikkoja) ja nyt aikuisiässä esimerkiksi saunominen (nais)porukalla tuntuu jo ihan luontevalta. (Joskaan uimahalliin en edelleenkään mene.)

Ylläolevasta huolimatta en pidä itseäni pinnallisena ja kiinnitän todella vähän huomiota omaan ulkonäkööni esimerkiksi vaate- tai meikkiasioissa, mutta tämän myönnän: jos minulla pyörisi ylimääräistä rahaa nurkissa, niin hankkisin rintavarustukseeni täytettä.

Minun on pakko pestä hiukseni päivittäin jos en halua niiden olevan päätä myöten valuva liuru. (Madaran shampoo toi hieman helpotusta tähän, mutta missasin taas alennusmyynnin.)

Asun toista kertaa elämässäni yhdessä miehen kanssa.

En muista koska viimeksi olen ostanut uusia vaatteita. Vuosi sitten? Yli?

20180626_213029

En pysty katsomaan mitään eläinsairaala/eläintenpelastus/younameit -sarjoja tai videopätkiä, koska minua alkaa itkettää eläinten kohtalo aivan hillittömästi (riippumatta siitä päättyykö tarina hyvin vai huonosti).

Minulla on olematon rytmitaju ja kaksi vasenta jalkaa.

En ole koskaan leikannut koiran kynsiä, vaan Jere hoitaa sen. (Koira on ollu meillä yli yhdeksän vuotta.)

Juon aina herättyäni ensimmäiseksi ison tuopillisen kylmää vettä.

En muista automaattisesti, että kumpi on oikea ja kumpi on vasen, vaan joudun aina hetken miettimään. Esimerkiksi tilanteissa, jolloin minun täytyy ohjeistaa jotakuta kääntymään risteyksessä tai kun minulle sanotaan etsiessäni jotain, että se on vasemmassa kaapissa.

IMG_20180906_170443_371

Olen pohtinut jo jonkin aikaa, että kuinka kauan blogini esittelytekstissä voi lukea ”kolkyt ja risat” vai joko se menee itsensä huijaamisen puolelle.

 

13 vastausta artikkeliin “34 asiaa minusta”

  1. Hyvää syntymäpäivää, sinä ihana ”kolkyt ja risat tyttö”.

    PS. Älä naura: mulla tuli kyyneleet silmiin kohdassa ”en pysty katsomaan mitään eläinsairaala….” – minä katson niitä, mutta talouspaperirullan kanssa tai t-paidan hihat märkinä….
    Ja oikea ja vasen: ”tuolla vasemmalla” tai ” täällä oikealla” – kädellä näyttäen ja se käsi voi olla ihan kumpi vaan… 😀 😀

    Älä koskaan ikinä muutu ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. En ole koskaan käyttänyt kirvestä, enkä halua edes opetella – näen sieluni silmin sen polvilumpiossani.

    AAHAHA. 😂❤ Mä olen tarttunut kirveeseen ja puiden pilkkominen on jopa hauskaa. Tosin koska en tee sitä mitenkään tasasin väliajoin (koska mulla on innokas appiukko, joka pilkkoo meillä monesti puita) niin taas vähän jännittäis tarttua siihen. 😅 Niin ja mun miehellä kirves päätyi jalkapöytään armeijassa. Eikä kyse ole siitä, ettei herra ois tiennyt mitä tekee koska on puita kyllä pilkkonut varmaan ihan kakarasta lähtien mökillä. Mutta joskus sattuu ja tapahtuu. 😄 Onneksi oli kova pakkanen niin jalka ei heti edes vuotanut verta. 😂

    Liked by 1 henkilö

  3. Onnea päivän myöhässä iso säkillinen!
    Eilinen taisi mennä niin itsensä kanssa kriiseillessä, ettei kerennyt huomioida muuta kuin oman napanöyhtänsä.
    Kolkytneljä vuotiaana voi hei oikein hyvin viellä kutsua itseään kolkyt ja risat ikäiseksi, sit kolmevitosena tipahdat (hähähähähähäää) kategoriaan nelikymppinen 😀
    Tämä logiikka on 20-vuotiaan poikani, joka on herkutellut jo neljä vuotta odotellen tämän vuoden synttäreitäni – 55 tekee miusta kuuskymppisen. Ainoa juttu mikä sitä harmittaa, on se, että minua vain naurattaa, ikäkriisit ei ole ikinä olleet miun juttu.
    Ja älä sure tuota än-yy-teen hidasta älyämistä. Mulla meni varmaan 10 vuotta tajuta se yy-kaa-koo (Y2K), minkä piti tuhota koko internjetti vuosituhannen vaihteessa. Kaverit naureskeli kun mie vaan jankkasin, että ”mikä v-tun yykaakoo, idioottimainen lyhenne, jupijupijupijupi”. Että year two thousend? OOOOOH!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s