Yksi selviytymistarina esiintymisjännityksestä

Minulle kaikista kammottavin osuus opiskeluista on esiintyminen ryhmän tai luokan edessä (jopa pahempi kuin tutustumisleikit, joten todellakin ollaan kauhun ytimissä tässä). Puheen pitäminen, esitelmä ja mitä näitä nyt on. Kaikki aiheuttavat suoranaista ahdistusta ja pelkoa jo päiväkausia ennen varsinaista tapahtumaa.

Kirkas muisto lukioajoilta on, kun pidin yksin esitelmää fobioista (kuinka osuvaa) ja kesken puheen tunsin, kuinka päässä alkoi kohista, raajojen ääreisosat kylmenivät ja jalat olivat mennä alta. Viittä vaille siis pyörryin. Jatkoin esitelmän kuitenkin sitkeästi loppuun istualtani, mutta tämä alensi kokonaisarvosanaa. Ei siis kovinkaan rohkaisevaa toimintaa opettajalta jatkoa ajatellen…

Oireet eivät noin voimakkaasti ole tulleet pintaan myöhemmin, mutta ovat olemassa kuitenkin. Näiden lisäksi puhun hermostuksissani nopeasti, sekoilen muistiinpanojen ja sanojen kanssa kun ajatukset lepattavat villiintyneenä ympäriinsä, tärisen enkä useinkaan muista jälkeenpäin esiintymisestäni mitään. Häpeä ja epäonnistumisen pelko ovat myös aina voimakkaasti läsnä.

20180928_150206

Tänään minulla oli tämä sama tilanne edessä ryhmätyön merkeissä. Bonuksena kaikelle vielä se, että esitys täytyi pitää englanniksi. Minun englannin taitoni eivät ole kovinkaan vahvat etenkään lausumisen osalta. Menneet pari viikkoa on ahdistus kuristanut kurkussa enemmän tai vähemmän, viime päivinä enemmän.

Muutama yö sitten näin unta hukkumisesta. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin nähnyt. Unessa olin rannalla, siellä oli paljon porukkaa ja tuntematon lapsi vajosi pinnan alle. Joku muu raahasi lapsen sieltä pois, mut minä olin se joka herätteli, ravisteli lasta. Hän oli elottoman tuntuinen, suusta tuli vettä ja niin edelleen. Lapsi selvisi kuitenkin kyllä.

Päätin sitten googlailla unisymboleita kun en tosiaan aiempia hukkumisunia muista nähneeni.

Uni hukkumisesta tai hukkuvan näkemisestä kielii henkisestä hukkumisesta, ahdistavista tunteista, menettämisen pelosta ja arjen paineista.

Samalla hukkumisuni kuitenkin merkitsee, että raskaitten asioitten yli on mahdollista päästä.”

Lähde hedelmäpuu.com

Skeptisenä luonteena en oikein tahtoisi uskoa unimaailmoihin ja unien tulkintaan, mutta tässä kohtaa täytyy kyllä sanoa, että alitajunta tuntui ahdistustani työstävän urakalla. Että syvissä vesissä mentiin kirjaimellisesti.

20180929_141136

Olen lukenut ja minulle on kerrottu lukuisia ohjeita ja, totta kai, hyväntahtoisia vinkkejä siitä kuinka jännitystä helpottaa ja miten oman pään saisi pysymään kasassa (tai ettei nyt ainakaan löytäisi itseään ketarat ojossa luokan lattialta). Kuten esimerkiksi

tosi monet jännittää

muista puhua hitaasti

ei tartte olla täydellinen

hengitä hengitä hengitä

Tosi tärkeitä ja toimivia vinkkejä kyllä. Mutta olen huomannut, että usein se kauhu vyöryy päälle niin nopeasti ja niin voimalla, että kaikki itsensä rauhoittamistavat unohtuu tai suorastaan mitätöityy. Hengitäppä siinä sitten zeninä.

Tänään kuitenkin yllätin itseni! Vaikka esiintymisjännitys oli potenssiin sata vieraan kielen vuoksi, onnistuin pitämään itseni kasassa. Onnistuin jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin suomenkielisissä esiintymisissä. EN edelleenkään muista itse esiintymisestä ja puheestani juuri mitään (paitsi että kuulostin ehkä intialaissyntyiseltä), mutta minulle kerrottiin, että jännitys ei näkynyt millään lailla.

Mitä tein toisin? Mikä tässä erosi edellisistä? No, niinkin yksinkertainen asia kuin ryhmän vertaistuki. Olen usein parjannut ryhmätöiden tarpeellisuutta, niiden toimivuutta ja yleisesti ottaen työskentelen mieluiten yksin. Mutta tässä kohtaa meidän ryhmästä muodostui huikea kallio minun tutisevien jalkojeni alle. Meille kaikille aihe sekä kieli oli vaikeaa ja siitä yhteisymmärryksestä, samassa veneessä olemisesta, muodostui jokin sanaton hyvä. Sellainen, että hei ei haittaa jos vähän mokaa, on vaan sit ihan pokkana vaan.

20180928_193038

Tämä oli toki vain yksi esiintyminen eikä jännitys ja kauhu häviä puff savuna ilmaan ja happily ever after. Mutta tämä onnistumisen kokemus toi minulle todella hyvän olon – minä selvisin! Päällimmäisenä fiiliksenä toki on riemu siitä, että aaaahhh se on ohi, mutta luulen, tai ainakin toivon, että tämä kokemus tuo minulle myös ripauksen lisää itsevarmuutta seuraavien koitosten edessä.

Kärsitkö sinä esiintymisjännityksestä? Minua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa!

6 vastausta artikkeliin “Yksi selviytymistarina esiintymisjännityksestä”

  1. Onnittelut!
    Ryhmän tuki on tärkeää ja jokainen tuollainen onnistuminen; pieni tai iso, luo lisää uskoa ja luottamusta.
    Mulla on ”mikrofonikammo”. Muuten kyllä puhun ja höpötän, teinhän kymmenisen vuotta asiakaspalvelutyötä puhelimessa, siirtyen siitä sitten muihin tehtäviin, mutta edelleen välillä piti selvitellä puhelimitse vaikeita asioita vieraiden ihmisten kanssa – joskus vähän.. no hankalienkin.
    Asiakaspalvelutyötä pystyn tekemään ihan face-to-facekin, mutta puheiden pitäminen: ”kuunnelkaas nyt kaikki” -tilanteet on kamalia, vaikka läsnä on ihan tuttua väkeä. On kummallista, että pystyt vapaaehtoisesti selittämään samalle joukolle mitä tapahtui päivällä kotona, mutta kun pitää jonkun pyynnöstä selvittää jotain asia-asiaa, niin kädet hikoaa ja ääni vapisee. Mistä se voi johtua?
    Elämäni ensimmäisen oikean puheen pidin kolmisen vuotta sitten, kun piti luovuttaa ansiomerkki meidän latuyhdistyksen puheenjohtajalle – isäpuolelleni 🙂 Kukaan muu ei ottanut tehtävää vastaan ja pakkohan se puhe oli pitää.. AM seisoi takana valmiina ottamaan kiinni, jos lähtee taju ja jalat alta.
    Hyvin se kuitenkin meni, kun unohdin kaikki muut ihmiset ympäriltä, ajattelin, että puhun vain ja ainoastaan (siinä tilanteessa) isäpuolelleni ja äidilleni.

    Mutta tuo mikrofonikammo. Sen kanssa olen tähän asti pärjännyt – kerta kaikkiaan kieltäytymällä käyttämästä sitä. Onneni on kova ääni. Mutta tulevana kesänä harrastukseen liittyvä toimenkuva muuttunee ja joudun astumaan sen rajan yli, jolloin mun on käytettävä myös mikrofonia. Pelkkä ajatuskin tuntuu jo nyt vatsanpohjassa. Mutta. Yritän taaskin psyykata itseäni (onneksi on aikaa..) sillä, että ihmiset joille puhun, ovat tuttuja ja jos puhun läpiä päähäni, voin sanoa ”eiku..” tai ottaa sen mikin uudelleen käteen ja korjata aiemmin antamani virheellisen tiedon – olen vain ja ainoastaan itse vastuussa siitä mitä puhun. Niille samoille ihmisille puhun ja höpötän päivät pitkän muutenkin, ilman mikrofonia ja ihan puuta heinää välillä.

    Äh, tuli taas pitkä avautuminen, eikä tässä nyt taida edes olla mitään päätä eikä häntää.

    Koulun esitelmät ja laulukokeet oli suoraan sieltä….

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos!
      Tuo on kyllä hyvä niksi muuten, että keskittyy puhuessaan yhteen ihmiseen! Et yrittää sulkea muun yleisön pois ja mielikuvittelee puhuvansa vain sille, olkoon se tyyppi vaikka ihan tuntematon.

      Hrrr, en vois kuvitellakaan puhuvani mikkiin eikä koskaan ole onneksi ollut sellaista tilannettakaan. Tsemppiä sulle siihen koitokseen, kyllä sä pärjäät! ❤

      Tykkää

  2. Hyvä sinä! Miulle paniikkihäiriöisenä esiintymiset aiheuttaa valitettavan usein ongelmia. Englanniksi puhuminen on aivan painajaista, etenkin jos muiden taitotaso on korkeampi. Aina saan jonkinlaisia sydämentykytyksiä etenkin koulun presentaatioissa vaikka muuten olen sosiaalinen ja puhelias.

    Liked by 1 henkilö

    1. Toi on muuten oikeesti jännä, että miten toisten taitotaso vaikuttaa heti omaan itsevarmuuteen ja jännitykseen! Vaikka onhan se ihan pöhköä kun oppimassahan siinä itse on ja ne taitavatkin ovat olleet joskus heikompia ja tarvinneet harjoitusta tullakseen taitaviksi.

      Mut selitäppä tuo itselle silloin kun paniikki puskee pintaan. 😑 Tsempit siis sullekin ihan täältä sydämen pohjasta! ❤

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s