Se karvaisempi elämäni mies

Riki. Moovitz. Prinsessa Fiona. Donna. Donna dooris. Ribbe-herra. Pillu Philström. Ricardo. Rakkaalla karvakorvalla on useita nimiä ja niistä monet varsin, köh, miehekkäitä sekä arvokkaalle ja ylväälle vanha herra saksanpaimenkoiralle sopivia.  Varmastikin viikottain tulee koiralle laulettua ”dooo-o-ris, dooo-o-ris, sä veit mun sydämen…”. Mutta okei, varmasti viikottain, noin niin kuin tasapainon vuoksi, tulee myös karjaistua perkele eitä.

Picture_20181009_102301449

Ystävämme Wikipedia kertoo, että ”tarmokkaana ja työhaluisena rotuna saksanpaimenkoira vaatii myös omistajaltaan toimeliaisuutta, koska rodulla on paljon energiaa”.

Nämä tämän tyyppiset lausahdukset totta kai pisti hieman miettimään silloin koiran hankintaa suunniteltaessa, että tjah vai niin! Että toimeliaisuutta vaatii. Minähän en siis ole mitenkään toimelias, mutta siitä huolimatta tähän rotuun päädyttiin – aika hemmetinmoisella riskillä siis. Käsissämme olisi voinut olla katastrofin ainekset, kuten esimerkiksi tylsyyspäissään kämpän remonttiin laittanut vouhkakasa tai seinille sinkoileva pallosalama.

Onneksemme sattui niin, että meille valikoitui juuri se saksanpaimenkoira, joka sopeutui meidän varsin leppoisaan elämän menoon. Toki pentukoiran uteliaisuus ja energia kohdistui muun muassa roskiskaappiin, minun silmälaseihin sekä Anna Kareninaan, mutta mitään suurta ei eläissään ole tuhonnut. Energiaa toki sitten touhutessa on riittänyt eikä koiraa ole tarvinnut koskaan houkutella tai erikseen motivoida mihinkään – mutta se energian määrä on kohdistunut ja purkautunut nimenomaan niissä toivotuissa hetkissä.

Siis ainakin pääasiassa. Energiavouhkavouvouvoujeee pursuaa esiin myös silloin kun meille tulee vieraita ja kaikki on huippua ja ihanaa ja rakkaudellista. Tai silloin, jos Riki on jostain syystä ollut päivän-pari tarhassa ja pääsee taas sisään. Karvainen hurrikaani kiertää asunnon joka ikisen kissanruokakupin, hiekkalaatikon, kissan ja ihmisen ennen kuin malttaa asettua makoilemaan. Tai kun ruoka-aika lähestyy, ruokakippo ilmestyy ihmisen käteen tai kun joku onneton erehtyy sanomaan ääneen sanan nälkä.

Mut muuten. Leppoisa, hötkyilemätön kaveri.

Picture_20181009_101839671

Ystävämme Wikipedia jatkaa: ”saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, hyvin avoin, säyseä (paitsi ärsytettynä), tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky sekä itsevarmuutta” sekä ”saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin liittyviä ongelmia kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute ja puute elinvoimassa”.

Meille molemmille Riki oli elämänne ensimmäinen oma koira (ja on sitä siis edelleen, myöskin ainoa). Minulla oli sen verran kosketusta sakemanneihin, että äitini kasvatti niitä. Mutta itse en siis ollut koskaan esimerkiksi kouluttanut yhden ainoaa koiraa enkä juuri lenkkeilytkään. Jerellä aiempaa kosketusta rotuun ei ollut senkään vertaan. Että näin sitä tässäkin oli nätisti katastrofin ainekset käsillä!

Mutta tässäkin kohtaa meillä tipahti lottovoitto käsiin! Riki on ollut todella lempeä ja kiltti, oppivainen, iloinen ja hyväntuulinen, ihmisrakas ja aina valmis kaikkeen. Se on sopeutunut mihin tahansa – kerrostaloelämästä tarhaelämään ja tarhaelämästä sohvaperunaksi. Ainoa miinus tulee siitä, että remmissä ei osata käyttäytyä mitenkään päin, mutta sekin vika on kyllä puhtaasti hihnan tässä päässä. Muut koirat ovat myös olleet Rikin mielestä enemmän tai vähemmän saatanasta, joskin nyt vanhemmiten on jo huomattavasti suvaitsevaisempi, kärsivällisempi ja avarakatseisempi (ainakin niin kauan kuin se toinen tajuu, että kuka määrää eikä ainakaan nyt ihan koko ajan roiku perskarvoissa kiinni).

En takuulla valehtele jos väitän, että parempaa koiraa ensikoiraksi ei voisi olla kuin mitä Riki on ollut. Yhteiseloamme on takana nyt jo yli yhdeksän vuotta ja toivon niitä olevan edessä vielä edes muutaman. Riki ei ole eläissään sairastellut (joitain iho-oireiluita lukuun ottamatta), joten yritän olla luottavaisin mielin siitä, että yhteinen matkamme vielä jatkuu. Toisaalta väkisinkin sitä alkaa sydän syrjällään miettiä sitä lopullista, sitä luopumista – isoksi koiraroduksi kun yhdeksän ja puolivuotias koira menee jo armotta senioriosastolle. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki vielä hyvin!

Picture_20181009_101733189

Tämä postaus on tavallaan toivepostaus, sillä huhuilin tuossa jokin aika sitten lukijoiden toiveita ja toiveissa mainittiin, että eläimistä olisi kiva kuulla. Yhden toiveen jo aikaisemmin toteutinkin kun toivottiin kuulumisia erityisesti KANOISTA – se höpötys luettavissa täällä! Toiveita kuullaan edelleen ja itse asiassa jonkinlainen kysymys-vastaus-postaus olisi joskus hauskaa toteuttaa myös!

9 vastausta artikkeliin “Se karvaisempi elämäni mies”

  1. Viis puolueellisuudesta, MEILLÄ on kaikista parhaat koirat, kaksi sekarotuista poikaa. Herrat ovat saapuneet meille koiratarhalta ja varsinkin nuorempi heistä on ollut kauniisti sanottuna erittäin puuhakas: kalunnut kahta sohvaa sieltä täältä, samoin nojatuolia, TV:n antennijohto meni poikki (ehkä se oli kannanotto tarjontaan?) ja eteisen mattokin on ottanut hiukan osumaa. Mutta on ne niiiiiin ihania!

    Liked by 1 henkilö

  2. Me aina välillä (lue minä) haaveillaan koirasta. Saksanpaimenkoitarat on miehen sydäntä lähellä ja mäki tykkään niistä. Mut sit kultsikka, hovawart tai tolleri ois kivoja kanssa. Ja huskyn ottaisin, jos pystyisin vastaamaan sen tarpeisiin. Mut tiiän etten pysty.

    Liked by 1 henkilö

    1. Husky ois kyllä niiiiin komea koira, mutta meilläkin se nou nou listalla juuri siksi, että ei riittäs rahkeet.

      Aiemmin meillä ollut puhe, että Rikin jälkeen ei enää koiraa otettaisi. Nyttemmin Jere on sitten alkanut pyörtää puheitaan. 😄 Lintukoirasta on vähän siihen malliin puhellut, erityisesti bretonista, kun jonkin verran metsästystä syksyisin harrastaa. Et saattaapi olla, että Rikin jälkeen meille vielä joku naskalihammas tuleekin. 😄

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s