Sosiaalityön kandityö on valmis – mitäs sitten keksittäis?

Huuuuh ja wau. Olen nyt sitten lopultakin edennyt siihen pisteeseen, että kaikki sosiaalityön perusopinnot ja aineopinnot on suoritettu ja kandidaatin tutkielma on valmis. Nyt odotan enää palautteet kandityöstä parilta ystävältä, teen mahdolliset viime hetken silaukset ja PAM, klikkaan työn palautuslaatikkoon. Arvosanaa siitä toki odottelen vielä seuraavat viikot, mutta paketissa mikä paketissa (olen siis satavarma, että läpi meni ja todennäköisesti ihan asiallisesti, jopa hyvin). Matka kandityön parissa oli varsin poukkoileva ja tunteikas. Täällä olen kirjoittanut aiheesta ainakin pari postausta, sen kun tutkielman aihe vaihtui lennossa ja sen, kun tutkimuskysymykset viimeinkin kirkastuivat ja pääsin kunnolla työhön kiinni.

Kirjoitin opintokuulumisista viimeksi syyskuun alussa, jolloin kuplin ja riemuitsin kaikista niistä mahdollisuuksista ja uusista aluista, mitä opinnot avoimessa yliopistossa ovat eteeni tuoneet. Tuolloin opintopisteitä oli suoritettuna 113, nyt niitä on (kun lasken rehvakkaasti mukaan myös kanditutkielman) taskussa 125. Tällä hetkellä työn alla on vielä kaksi ja puoli (haha, yhdestä kurssista olen siis 1/2 tehtävää jo tehnyt ja palauttanut) kurssia sosiologian aineopinnoista (yhteensä 15 op), tämän kuun lopussa alkava englannin puheviestinnän kurssi (3 op) ja ensi keväänä olevat, akilleen kantapääni, ruotsin kieliopinnot (3 op). Nämä kun saan vielä paukuteltua sisään olen valmis hakemaan keväällä 2019 yliopistoon avoimen väylän kautta. Tosin, saatoin tuossa tehdä sellaisenkin päätöksen, että haen myös ihan perinteisesti – maksimoin siis mahdollisuuteni!

Picture_20181011_170710003

Mutta mitä niihin mahdollisuuksiin ja uusiin alkuihin tulee, niin saatoinpa tehdä myös sen päätöksen, että sosiaalityö ei olekaan ehkä välttämättä se juttu. Tai ainakaan se ainoa juttu. Siis kyllä, pakerrettuani pää punaisena kurssista toiseen horisontissa ja tavoitteissani vain se yksi ja ainoa, katse juuri siinä palkinnossa, mun ajatukset päättivätkin vetää liinat kiinni ja heittää voltin. Yhtäkkiä mieleen paukkasikin ajatus:

ehkä minä haluan sittenkin olla isona sosiologi.

Tämä aiheutti pienoisen kriisin. Tuskastelin järjen (sosiaalityöntekijänä todennäköisesti työllistyn vs. mitä helvettiä sosiologi edes tekee?) ja palavan mielenkiinnon (ooohhh mikäs teoria se tämä tällainen on ja aaaahhh kylläpä yhteiskunta ja ihmiset ja vuorovaikutus ja tavat ovatkin kiinnostavia!) ristitulessa. Mietin, että onko minun ihan oikeasti luvallista muuttaa mieltäni? Onko siinä mitään järkeä? EIKÖ SOSIAALITYÖ OLE OLLUT JUURI SITÄ MITÄ OLET AINA HALUNNUT, ja etenkin kiinnostus lastensuojeluun kulkenut mukana jo lähihoitajakoulusta saakka! OLETKO SINÄ NYT AIVAN TOLLO!

Onnellista tässä on se, että tähän saakka läpi käymäni opinnot eivät sulje pois kumpaakaan mahdollisuutta. Molemmat ovat yhteiskuntatieteitä, molemmissa on hyvin paljon samaa. Lisäksi onnellista on myös se, että olen aina ollut sitä mieltä, että työn tulee olla mielekästä. Tavallisen työikäisen ihmisen elämästä kun työ haukkaa niin suuren osan, se on niin suuri osa elämää ja arkea, että ois se nyt ihan kohtuutonta jos työ olisi aivan totaalisen epäkiinnostavaa ja sanalla sanoen perseestä.

En siis, ainakaan tässä vaiheessa, aio kuitenkaan hylätä sosiaalityötä kokonaan. Mutta sosiaalityön lisäksi aion keväällä hakea opiskelemaan myös sosiologiaa. Salaa mielessäni toivon kuitenkin enemmän pääseväni käsiksi sosiologian kiehtovaan maailmaan (vaikka en edelleenkään ole aivan varma, että mitä hittoa ne siis oikeesti tekee). Silläkin riskillä, että mahdollisesti tulevaisuudessa valmistun joko kortistoon tai jatkan oloa ja eloa lähihoitajana.

Picture_20181011_170245429

Joku voisi ajatella, että no eikö tässä ole jo riittävästi kaikenlaista sälää ja pohdittavaa, tehtävää ja opiskeltavaa jäljellä, kun opintovapaakin alkaa olla loppusuoralla ja töihin paluu jo heti marraskuussa. NO EI OLE, jos minun päältäni kysytään. Kun tässähän kävi myös niin, että Jyväskylän avoin yliopisto läväytti Faceseinälleni ilmoituksen siitä, että kirjoittamisen perusopintoihin (30 op) on haku voimassa 23.10. saakka

ja sit mä olinkin ihan, että

OMG. Eijeijei. Ei mulla oo nyt aikaa tämmöseen. Kaikki muuki on vielä kesken ja töihin paluuki eessä. Ja siis hei ei mitään järkee ja gäg ja nyt kokoa ittes, Pia.

Ja sit kuitenkin klikkasin itseni tutkailemaan opintokokonaisuuden sisältöjä ja hakutehtäviä. Mut ihan vaan silleen, että

VÄHÄN VAAN VILKASEN EN MIE NYT OIKEESTI AIO MITÄÄN JA SITÄPAITSI VAHINGOSSA MENIN.

No. Tämä vähän vaan vilkasen ja ei mulla nyt oikeesti oo aikaa muuttui nyt loppujen lopuksi siihen tilanteeseen, että ensi maanantaina aion perehtyä hakutehtäviin, tehdä ne, palauttaa ne ja sitten järsiä kynsiäni seuraavat viikot vastausta odotellessa. Kurssikokonaisuus kuitenkin alkaisi vasta tammikuussa 2019 ja sitä olisi aikaa suoritella kolmen lukukauden ajan. Ei mitenkään mahdotonta? Eihän? Tätä kokonaisuutta olen kuitenkin katsellut sillä silmällä monen monta kertaa aiemmin ja pääsen tai en, niin erittäin suuresti katuisin sitä jos en edes hae. Ja et ei sen nyt niin vakavaa tarviis olla, jos minä nyt vaan vähän harrastelisin tällaisia kirjoitusopintoja tässä tälleen sivussa…ja…ja.

Picture_20181011_170313380

Niin. Että tällaisin aatoksin täällä, vaihdetaan suunnitelmia lennosta ja sukelletaan pää edellä uusiin. SIIS NIIN MAHTAVAA.

 

 

7 vastausta artikkeliin “Sosiaalityön kandityö on valmis – mitäs sitten keksittäis?”

  1. Miten upeaa onkaan, että nykyisin on tämä elinikäinen oppiminen ja meillä on mahdollisuus kaikkeen tähän. Voi rauhassa vähän haahuilla, väärilläkin poluilla ja löytää ehkä sitten lopulta sen oman juttunsa.

    Liked by 2 people

  2. Oi, onnea kandiurakan loppusuorasta ❤ Ja ymmärrän tuon pohdinnan, sosiologia on parasta! Mutta niinhän se on, että siinä missä sosiaalityölle on selkeä työllistymisväylä, sosiologit voivat tehdä "mitä vaan" tai sitten eivät yhtään mitään. Mulla on sosiologituttuja journalisteina ja virkamiehinä. Itse olen sivuaineisena sosiologina tehnyt viestintä- ja markkinointiduuneja yritysmaailmassa, mutta eniten kiinnostaisi jokin yhteiskunnallisempi tekeminen, kuten journalismi tai kolmannen sektorin hommat.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos! ❤ Joo minua kiehtoo tuo sosiologia aivan suunnattomasti. On hauskaa tarkastella maailmaa ja ihan arkisiakin asioita silleen koko ajan vähän kummastuneena – miksi? miten? mitä tässä on taustalla? 😀

      Tykkää

  3. Onnittelut kandin loppuun saattamisesta ja tervetuloa sosiaalitieteilijöiden joukkoon! Jotenkin tämän tekstin luettuani (palava into kysymysten esittämiseen, rakkaus kirjoittamiseen) näin jo sieluni silmin, kuinka Pöpelikössä ährätään sosiologian väikkärin parissa joskus lähitulevaisuudessa. 🤔🙂 Jaa ei vai? You never know! Onnea nyt kuitenkin ensin maisteriopintoihin sisään pääsemiseen 😃, oon varma että se menee sulta heittämällä!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s