Joinakin aamuina 34-vuotias minä haluaisi vain heittäytyä äksäksi keskelle olohuoneen lattiaa, potkia vähän ja vänistä miten kaikki on ihan paskaa ja epäkiinnostavaa tai vielä paskempaa ja epäkiinnostavampaa. Joinakin aamuina ei viitsisi vaivautua edes sinne lattialle saakka, vaan sinkauttaa herätyskellon nopealla ninjaliikkeellä tainnoksiin, kääntää kylkeä, vetää peiton korviin ja jäädä makaamaan sänkyyn määrittelemättömäksi ajaksi.
Joinakin aamuina ikkunoista näkyy pelkkä harmaus, ja sama harmaus jatkuu vessan peilissä. Joinakin aamuina molemmat kahvimukilliset ehtivät jäähtyä lähes juomakelvottomiksi, kun unohtuu vaan tuijottamaan typeränä ei mitään tai selaa samaa Facebookin feediä viidettä kertaa (lukematta siitä kuitenkaan oikeastaan mitään).
Joinakin aamuina haluaisi vain huutaa kaikkeen ENPÄS!
Enpäs nouse
Enpäs puhdista viittä kissanhiekkalaatikkoa
Enpäs lämmitä pönttöuunia
Enpäs kirjoita hakutehtävää johonkin typerään kirjoittamisen perusopintoihin
Enpäs perehdy sosiologian kurssitehtävään ja enpäs ainakaan lue sitä kirjaa, josta muodostui sielunviholliseni jo varmaan vuosi sitten ja joka ei ole siitä edennyt
Enpäs tee sienirisottoa, vaikka otin kallisarvoiset kanttarellit sulamaan jo toissailtana ja ne ovat vaarassa mennä hukkaan
Enpäs putsaa kanalan kakkalautoja
Enpäs varmasti harjaa hiuksiani ja enpäs muuten taatusti pue päälleni
Enpäs etsi verokorttiani tai hoida liiton sivuilla asioita kuntoon
Enpäs tyhjennä tiskikonetta ja siivoa likaisia astioita pursuavaa tiskiallasta
Enpäs!
Muutama päivä sitten nauroin isäpuolelleni, että oi todellakin voisin olla kotirouvana happily ever after, kun hän ihmetteli miten saisin aikani kulumaan jos minun ei vieläkään tarvitsisi palata töihin. Mutta vääjäämättä, nähtävästi, joskus sitä aikaa on käsissä vain liikaa ja joinakin aamuina kaikki edessä oleva vapaus tuntuukin vankilalta eikä mikään huvita. Päivääkään en silti edelleenkään vaihtaisi pois – ja ilolla ottaisin niitä vain lisää ja lisää.
Sillä joinakin aamuina, tai niinä kaikkina, keittää kuitenkin sen kolmannen mukillisen kahvia ja juo sen höyryävän kuumana. Raahaa säkillisen puita liiteristä ja sytyttää tulet. Puhdistaa kissojen hiekkalaatikot ja kanojen kakkalaudat, ja miettii hiljaa mielessään, että miten helvetin paljon söpöjen lemmikkien omistamiseen itse asiassa liittyy paska, ja ilahtuu sitten kuitenkin pesään pyöräytetyistä munista ja kylkeen käpertyvästä kehräävästä kissasta.
Joinakin aamuina sitä kuitenkin hymähtää somessa vastaan tulevalle meemille kadonneista sukista ja muovipurkkien kansista. Avaa sen luonnoksen, jota on jo hakutehtäväksi naputellut ja jatkaa sen työstämistä, mielessään kirkkaana haave kirjoittamisesta. Sosiologian teos puolestaan saa jäädä yhä edelleen odottamaan. (Ihmisellä pitää aina olla jokin jota vältellä. Kandityön palautus jätti elämääni tyhjiön, jota tämä voi nyt täyttää.)
Joinakin päivinä sitä sitten heittää ne riisit kuulottumaan pannuun ja on hirvittävän onnellinen siitä pikkunökäreestä kanttarelleja. Kokkailun ohessa tyhjentää ja täyttää tiskikoneen, pyyhkii tasot, tsekkaa emännänkaapin roinahyllystä majaileeko verokortti siellä.
Joinakin aamuina, tai päivinä, järkeviä vaatteita ei kyllä pue.
Sitäpaitsi X olohuoneen lattialla tai määrittämätön aika sängyn pohjalla ei edes onnistuisi, koska ympärillä, päällä, alla, kyljessä kyhnytellen tai suoraan naamalla olisi hetken päästä kuitenkin vähintään 32 kiloa koiraa tai 1/4 nälkäistä kissaa. Että on se nyt helvetti, kun tämän kaiken ruhtinaallisen ja etuoikeutetun vapauden keskellä ei saa edes angstata rauhassa.
Mutta toisaalta, koska olet aikuinen, 34-vee, niin saat kyllä vetää välillä itkupotkuraivarit äksänä lattialla 🙂 Ja sitten ne ihanat karvakasat tulee ja lohduttaa sua – voitko enää olla pahalla päällä?
Kysyy yks, joka uikuttaa ja ulisee ja volisee kolmatta päivää, kun koskee painaa pakottaa särkee sattuu veetuttaa ja vaikka mitä. Ja jos on päivystysaika klo 11-12 niin miksi se päättyy 11.50 – kysyn vaan??? Ja jos vedän viltin päälle ja nukahdan tähän sohvalle kun saan unen päästä kiinni kaiken sen kivun keskellä, niin ihan v..tun varmasti se puhelin soi sillä samalla sekunnilla, kun vaivun nirvanaan.
Kärsitään ja nautitaan yhdessä.
En mäkään tätä elämää oikeasti mihinkään vaihtais.
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi ei, minä täällä narisen tyhjästä ja toisilla on oikeesti paha ja vaikea olla. Toivottavasti saat nopeasti apua kipuihin ja olon helpotettua! ❤
TykkääTykkää
Kiitos ihana ❤
ja Höpö höpö – ei se ollut tuon tarkoitus, vaan juuri se, että kyllä aikuisetkin saa vetää kunnon itkupotkuraivareita silloin tällöin.
Et narissut tyhjästä; aina ei vaan jaksa ja minä jos kuka tiedän sen. Niin monta päivää on tullut lojuttua sohvalla: läppäri-tv-läppäri-tv "mulla ei oo mitään tekemistä" Ja tiskit pitäis tiskata ja työhuone siivota ja…. toukokuusta asti puhuttiin, että siivotaan auto. Itse. Nyt on kolme viikkoa puhuttu, että tyhjennetään se kaikesta tavarasta ja viedään se siivottavaksi ja pestäväksi. "Ei se niin paljon maksa" Mutta kun ei viitti, sohva vetää liikaa puoleensa
Eli ei muuta kuin äksäksi lattialle 😀 Joku tulee kohta pusutteleen 😉 Enemmän tai vähemmän karvainen…..
TykkääLiked by 1 henkilö
No mutta puhuminenhan on parisuhteessa äärimmäisen tärkeää! Ja toisekseen, joidenkin sitä täytyy ihan asiakseen järjestellä elämäänsä kaikenlaista mindfulnesia ja hyggeilyä. Kun taas joillakuilla sellainen sujuu ihan luonnostaan – ja on sujunut jo vuosikausia ennen kuin mokomalle touhulle keksittiin edes hieno nimi! 😀
TykkääTykkää
Keskustelu parisuhteessa, mindfulness, hyggeily – ihanaa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Mua kiinnostaa tietää miksi sä tyhjennät ja täytät tiskiPÖYDÄN? Ku eiks teillä tiskikonekin oo? ;D
TykkääLiked by 1 henkilö
Jahhas, ajatusvirhe 😄
TykkääTykkää
Eikö oo ärsyttävää, kun et saanut NYTKÄÄN angstata rauhassa? Aika veemäisiä blogikavereita sulla – tai ainakin tää yks…
TykkääLiked by 1 henkilö
Noooo en ehkä alunperinkään ollut hirvittävän vakavissani angstin kanssa 😀
TykkääTykkää
😀 😀
Mä lupaan jatkossakin pilata sun hyvin alkaneet huonot päivät 😉
TykkääLiked by 1 henkilö
Haha, kiitos siitä jo etukäteen! 😄
TykkääTykkää