Hengitysilmassa huuruaa pakkanen

Picture_20181024_124238128

Seison kolmelta aamuyöllä terassilla ohuissa pyjamahousuissa, takkiin kietoutuneena. Täysikuu valaisee aivan uskomattoman kauniisti ja hengitysilmassa huuruaa pakkanen. Silmiä painaa kesken kaiken karkoitettu uni, mutta koirakakaran on päästävä ulos silloin kun on päästävä.

Aamulla havahdun epäilyttävään narskuntaan selkäni takana. Koirakakara tuunaa lattialla lojumaan unohtuneisiin rintsikoihini pitsiä. Ei sitä ennestään ollutkaan. Nostan rintsikat koiran ulottumattomiin ja minua tapittaa vastaan energiaa täynnä oleva ruskea silmäpari. Kaksi muutakin koiraa näyttää siltä, että voisi jo nousta. Toisesta ei ota selvää heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa. Nousen.

Picture_20181024_124308330

Valkoinen kuura peittää nurmikon ja terassikalusteet kauttaaltaan. Napsaisen hihnojen lukot kiinni. Kierrän rappuset, sillä edellisenä iltana olin vetää spagaatin kostealla puupinnalla. Joissakin asioissa olen oppivaista sorttia.

Joissakin taas en. Keitän puolen päivän jälkeen neljättä mukillista kahvia, joka muuttuu lopulta viidenneksi, vaikka tiedän ettei pitäisi. Mikä siinä onkaan, että vasta hetki sitten mietin vakavasti jättäväni aamukahvinkin pois kun sitä ei oikeastaan edes tee mieli, ja seuraavassa hetkessä viskoudutaankin toisella äärilaidalla.

Ehkä se on tämä muhjuisuus. Aamulenkkipolut ovat täynnä vetisiä, liiskaantuneita lehtiä. Kesällä niin kaunis koivikko huojuu ympärillä alastomana. Maailmassa on kaksi väriä: ruskea ja harmaa. Mieli on yllättävän vähän muhjuinen tai harmaa tai ruskea, mutta hieman melankolinen se on.

Picture_20181024_124156656

Sovitaan iltapäiväksi kaverin kanssa koiratreffejä metsälenkille. Sään pitäisi siihen mennessä muuttua vähemmän harmaaksi ja enemmän aurinkoiseksi. Ainakin vielä tänään. Huomisen kohdalle sääkarttaan piirtyy lumihiutaleita ja vesipisaroita. Pyydän häneltä lapasia lainaan. Kaikista näistä lukuisista havainnoista huolimatta minä parka unohdan, että on syksy, ja lähden kotiovesta edelleen ulos kuin mikäkin kesähempukka.

Lähdin kotiovesta eilen ja palaan kotiovelle vasta ensi viikon torstaina. Lainakoiria pyörittelen arjet ja viikonloppuna käyn Jyväskylässä opiskelemassa suullista englantia. Mieli halajaisi maailmalle, lämpimään. Tekisi mieleni kysäistä voiko suullista englantia opiskella etänä. Vaikka Teneriffalla terassilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s